Nyhtöpossu ja possun kaverit; Coleslaw-salaatti, chipotle-kastike ja karamellisoidut punasipulit. Niin, ja tietysti sämpylät, salaatti ja Coca Cola!

Masu on täynnä, ja olo on ähky. Tästä voi kai vetää sen johtopäätöksen, että hyvää oli! Ja määriä kun katsoo, huomenna menu näyttää jotakuinkin samalta!

Paljon muuta ei jaksa, kuin siirtää ruhonsa mukavaan asentoon. Onneksi ei enää juuri sen enempää tarvitsekaan tehdä.

Kivaa lauantai-iltaa!

Tälläisenä sateen viilentämänä iltana iltapalakin maistuu ihan eri tavalla, kuin hellepäivän jälkeen. Meillä flunssavuoro kiertää, ja nyt vuorossa on perheen pienimmän koetteleminen.

Kauppareissu sateeseen ei tänä iltana jaksanut kiinnostaa, ja iltapala piti nyhjäistä siitä, mitä kaapista löytyy. Jotta ihan ei puurolinjalle jouduttu, (ja äiti säästyi sämpylätaikinan teolta) juolahti mieleeni teeleivät! Niin yksinkertaista ja helppoa, ja silti olin unohtanut nämä herkut!

Pikkuleipurin avulla leivät valmistuivat hetkessä, ja maistuivat sen verran hyvin, että pitää kuulemma leipoa huomennakin! Joskus vähemmän on tosiaan enemmän!

Teeleivät n. 9kpl

3dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
3tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1dl juustoraastetta
50g voisullaa
2,5dlmaitoa

Sekoita kuivat aineet sekaisin keskenään, lisää viimeisenä joukkoon rasva ja maito.
Lusikoi leivinpaperille pieniä kasoja, ja taputtele jauhojen avulla leivät litteiksi.
Pistele vielä haarukalla reikiä leipään, ja heitä uuniin.
N. 225°c ja 15 minuuttia.

Me tehtiin heti suosiollla pari satsia. Maistuvat ihan sellaisenaan, ja tai voikkarina. Toki myös teenkin kanssa, mutta me juotiin kaakaota. Nam!

Ihanaa iltaa!

Kesän jäljiltä olo on veltto. Löysä ja laiska, mikään ei tunnu huvittavan tai innostavan, kuten haluaisin. Ryhtiliike nimeltä arki, on tässäkin mielessä enemmän kuin tervetullut. Säännöllinen ateriarytmi ja terveellinen ruokavalio. No joo, kesällä oli muut jutut mielessä. Rennosti ja nauttien – kuten kuuluukin. Vetämätön olo, ja kummallisesti kutistuneet vaatteet kuitenkin herättävät. Liikunta on tietysti lääke noihin molempiin, mutta ruokavaliollakin suuri merkitys. Ja varsinkin sillä säännöllisellä ja ravintorikkaalla syömisellä.

En usko ihme villityksiin, gluteenittomiin trendeihin tai jonkin ruoka-aineen totaalikieltämiseen. Loppujen lopuksi, itse tehty kotiruoka on usein helpoin ja varmin ratkaisu. Paljon kasviksia, vähärasvaista lihaa ja maltilla kunnon hiilareita. Siinäpä ne, onnistumisen avaimet. Ainakin omalla kohdallani.

Tänään pataan pääsivät kaali kavereineen. Porkkanaa, suolalla ja pippurilla maustettua jauhelihaa, sekä meiramia makua korostamaan.
Vähän kuin kaalilaatikko, mutta ilman riisiä tai ohraa. Näin se on musta parasta! Muhennos käy kastikkeena perunalle tai muille lisukkeille, omaan napaani se uppoaa parhaiten rehellisen ruisleivän kanssa. Päälle kirpeitä puolukoita ja voi että, mikä herkku siinä onkaan!

Padan saa heittää näin illan suussa uuniin, ja kaalia lisätä pikkuhiljaa sekaan, kun pataan tulee tilaa. Samoin mausteiden laita kannattaa tarkistaa muutaman tunnin päästä. Yöksi pata jätetään uuniin hautumaan jälkilämmölle, ja huomenna ruoka on nopeasti pöydässä.
Vaihtelu muhennokseen saa korvaamalla jauhelihan vaikkapa linsseillä. Tällöin myös nesteen määrä luonnollisesti vähenee.

Toinen juttu sitten onkin, että pitääkö siitä kaalista! Tuo suomalainen superfoodi kun jakaa mielipiteitä, ja varsinkin kypsennettynä. Toisille pelkkä tuoksu on liikaa, toisille (kuten itselläni) se nostattaa vain veden kielelle.

Oma kaalisuosikkini on äidin tekemät kaalikääryleet. Ehkä vähemmän terveellinen variaatio kaalista siirappeineen päivineen, mutta kunkun paikkaa on vaikea ravistella. Kaalipuolukkasalaatti on toinen super(food) herkkuni. Mahtava vitamiinipommi, joka sopii melkein kaiken kaveriksi.

Entä te? Kaalilla vai ilman? Kääryleinä, keittona vai laatikkona?