Mikäs sen parempaa talvipäivien ruokaa kuin erilaiset keitot. Siitä huolimatta, että lämpömittari lähentelee iltapäivisin viime juhannuksen lukuja, keitto maistuu esimerkiksi ulkoilun päälle aivan loistavasti. Meillä keitot ovat aika yleistä arkiruokaa, koska isosta soppakattilasta saadaan riittämään useammalle päivälle, ja keitto maistuu hyvin mikrossa lämmitettynä. Monesti silti keiton keittäminen vaatii jonkin verran aikaa ja vihannesten kuorimista, mutta onneksi on myös niitä nopeita vaihtoehtoja!

Hernekeitto on yksi suomalainen keittoklassikko, ja Indiedaysin ja Jalostajan Hernekeittotorstai -kampanjan myötä ajattelin paitsi avata omaa suhdettani hernariin, myös jakaa teille helpon ja herkullisen hernekeitto-ohjeen.

Väistämättä hernekeitosta tulee mieleen koulu. Ihan ensimmäiset luokat, mutta myös opiskelijaravintolan torstaimenu, jossa kahdesta valittavasta ateriasta toinen oli joka torstai hernari ja pannari. Milloinkaan en ole jättänyt väliin mahdollisuutta syödä hernekeittoa. Vanhemmillani on myös aina ollut tapana keittää joulukinkun jämälihoista hernekeittoa, joten vihreä soppa kuuluu luonnollisesti tähän talven keväiseen puoliskoon, kuten laskiaiseen.
En ole einesihmisiä, eikä lapsuudenkodissanikaan juuri eineksiä tavannut. Suomalainen purkkihernekeitto on kuitenkin poikkeus, jonka avulla joskus kiireen keskellä on ollut hyvä oikaista. Takaraivossani on muistijälki astiasta, jossa äiti keitti purkkihernekeiton mikrossa. Mieleeni palaakin kuva äidistä, arki-iltana ja vielä ulkovaatteissa, taikomassa nopeasti ruokaa lapsille; Hernari mikroon ja lautaset pöytään.

Vaikka purkkihernekeittoa voikin tuunailla vaikka miten, mielestäni helppus ja nopeus ovat asioita, joita ei kannata uhrata. Meidän Jalostaja maistui tällä kertaa savujuustolle, ja sai kylkeensä pekonirullia.

Hernesosekeitto pekonilla

Purkki Jalostajan hernekeittoa
(itse olen tyytyväinen tähän vähän isompaan pakkauskokoon)
pussi pakasteherneitä (200g)
2dl ruokakermaa esim. savujuusto
tarvittaessa suolaa ja pippuria

Tyhjennä purkin sisältö kattilaan. Nykyajan tehokkaat liedet ovat jo mikroakin nopeampia. Lisää vajaa purkillinen vettä joukkoon, ja kaada mukaan pakasteherneet. Lämmitä liedellä ja sekoita tasaiseksi. Survaise keitto sauvasekoittimella, lisää ruokakerma ja anna kiehahtaa.
Kääri pekonit rullalle ja laita n. 200°C uuniin hetkeksi. Näin pekoni ei kuivu, vaan pysyy mehevänä. Koristele keitto pekonirullilla ja herneenversoilla.

Voit vastaavasti käyttää esim. Mustapekka-ruokakermaa tai mitä tahansa maustettua tai maustamatonta ruokakermaa. Myös perinteinen Koskenlaskija -juusto sopii hernekeiton kyytiin. Käyttäessäsi perus Koskenlaskijaa, käytä puoli purkkia vettä ja anna juuston sulaa kuumaan ja soseutettuun keittoon.

Suomalaisia klassikkotuotteita jaosssa:

Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä on meneillään kiva kisa, jossa voit voittaa loistavia palkintoja joka viikko. Tägää omat hernekeittokuvasi #hernekeittotorstai, ja voit voittaa suomalaisia klassikkotuotteita. Enemmän kisasta ja säännöistä kampanjasivulla.

Ja mikäkö on hernarin jälkkäripari!? No pannari tietenkin! 🙂

Ihanaa aurinkoista ja keväistä päivää. Oma eilinen ei mennyt ihan putkeen, mutta josko tänään jäisi aikaa keleistäkin nauttimiseen.

Muistakaa syödä hernekeittoa! 🙂

Huomenta!

Muistatte ehkä aikaisemman postaukseni superfoodeista? Indiedaysin ja Cocovin kampanjan myötä lähdin omalle tutustumismatkalleni superfoodien pariin, ja kerroin hieman omista ennakkoluuloistani ja ajatuksistani näitä ihmesupereita kohtaan. Pari viikkoa on vierähtänyt, ja nyt täytyy myöntää, että tuolloin kampanjan myötä saamani kokeiltavat tuotteet eivät kaikki ihan riittäneet tätä pariviikkoista. Jep, varastoja piti täydentää jo viikon jälkeen!
En edelleenkään koe olevani superfoodeihin hurahtanut hipsteri, mutta olen kuitenkin löytänyt arjesta, ja aika arkisestakin ruokavaliosta, paljon paikkoja, joihin superfoodit soveltuvat, ja näin kenties myös ruokavalioni on muuttunut hieman terveellisempään suuntaa. Itselleni suurin juttu on kuitenkin se, että superfoodit on pystynyt mahduttamaan ruokavalioon, jota koko perhe nauttii. En siis tee pelkästään itselleni superruokaa, vaan koko perhe voi nauttia samoista herkuista.

Tänään ajattelin jakaa teille pari ohjetta, jotka soveltuvat todella hyvin niin laihduttajalle kuin karppaajallekin. Ihan vaikka siltä varalta, että kevät on jollekulle teistä aikaa, jolloin ruokavalion hiomiseen olisi tarvetta, ja muutaman kilonkin tahtoisi hyvästellä.
Pari viikkoa sitten lähdin taivuttamaan terveellisiä raaka-aineita aika perinteisiin herkkuihin, mansikkahilloon ja lettuihin, tällä kertaa jakamani reseptit ovat vähemmän kaloripitoisia, mutta mausta ei mielestäni tarvitse tälläkään kertaa tinkiä.

Aika usein laihduttaja haluaa rouskutella hampaissaan jotakin. Hiilarittomalla kituessa mieli kaipaa leipää ja hiilarin himo iskee useimmiten juuri leipätiskillä. Leipä on usein ristiinnaulittu erittäin epäterveelliseksi, ja lähdinkin miettimään, että mitäpä jos leivästä, reilun hiilarisatsin sijaan, saisikin proteiinia?! Tässä näkkärissä ei oikeastaan ole proteiinin lisäksi kuin kuitua, joka kulkee kehomme läpi sellaisenaan. Näkkäräri on kuitunsa vuoksi niin täyttävää, että mahalaukku oikeasti täyttyy tosi nopeasti ja näläntunne vaihtuu kylläisyyteen. Näkkäri myös pitää nälän loitolla pitkään, mikä hiilarittomalla dieetillä on erityisen tärkeää. Mutta, muistattehan nauttia sen kanssa vettä! Kuitu sitoo itseensä nestettä, ja siksi riittävä vedenjuonti on extratärkeää!

Vähähiilihydraattinen näkkileipä:

Ohjeesta tulee pellillinen (60cm uuni)

6rkl mantelijauhetta
5rkl Fibrex-hiutaleita
2rkl vehnäleseitä
10rkl pellavansiemenrouhetta
10rkl chian siemeniä
2rkl psylliumia
1rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
3dl vettä
suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja muna. Levitä heti, nuolijaa avuksi käyttäen, leivinpaperille uunipellin päälle. Mitä nopeammin toimit, sitä helpompi taikina on levittää. paista 175°C uunissa 45min ja jatka toiset 45min 150°C:ssa. Mikäli haluat leivästä kauniita paloja, ota pelli uunista n. puolen tunnin kuluttua ja leikkaa veitsellä palat. Näin valmis näkkäri on helppo taittaa paloiksi valmiina. Itse paistan leivän kiertoilmalla ja päästän välillä uunin luukusta vesihöyryt pois.

Rukiisen oloiset siemennachot:

Käytä yllä olevaa näkkäritaikinan ohjetta. Tarvitset lisäksi tuoreita yrttejä esim. timjamia, rosmariinia. Voit toki käyttää myös kuivattuja mausteita tai viime kesänä tuore pakastettuja makuja.

Pilko yrtit pieneksi ja sekoita ne kuivien aineiden joukkon.
Sekoita tavallisen suolan sijaan ”jauhoihin” karkeaa sormisuolaa hieman reilummin.
Rouhi mukaan myös mustapippuria.
Lisää vesi ja muna, sekoita ja levitä pellille.
Ripottele pinnalle vielä sormisuolaa ja pippuria,
paista vastaavasti kuin edellä mainitussa.

Puolen tunnin paiston jälkeen leikkaa leipä veitsellä pieniin kolmioihin. Voit toistaa käsittelyn taas puolen tunnin kuluttua, jotta saat paloista varmasti kauniita kolmioita.

Tarjoile itse tehdyn tuoredipin kanssa:

Tulinen avocadodippi:

2 avocadoa
1 habanero (tai maun mukaan, lisää vähitellen)
Puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
ripaus kookossokeria

Surauta kaikki sekaisin, ja tarkista makua, mausta tarvittaessa lisää. Kookossokeri antaa kivan maun, mutta voit jättää sen myös pois, mikäli vältät sokeria.

 Herkullista ja yltiöterveellistä!

Muistakaahan käydä lukaisemassa muutkin reseptit tuolta kampanjasivulta. Siellä on vinkki poikineen, ja mukava arvonta,jossa voit voittaa itsellesi Cocovin superfoodeja!

Superia sunnuntaita!

Tallenna

Jatketaan herkkujen parissa, mutta tarkastellaan tällä kertaa asiaa hieman eri vinkkelistä. Olen nimittäin mukana Indiedaysin ja Cocovin kampanjassa, jossa tarkoitukseni on perehtyä superfoodien ihmeelliseen maailmaan, ja kenties samalla rohkaista teitäkin superfood-kokeiluihin.

Mutta, aloitetaan kuitenkin suhteestani näihin superruoka-aineisiin. Tässä kohtaa olisi tosi hieno päteä, ja kertoa, miten meidän lapset syövät vain ja ainoastaan hamppupannareita ja muita superfood-versioituja herkkuja, mutta myönnän, että tämä on osa-alue, josta olen ihan turkasen pihalla. Jos nyt ei oteta huomioon chian siemeniä, joita olen joskus aikanaan oppinut käyttämään proteiininlähteenä, ja kookosöljyä, jonka nimeen vannon pitkälle ihonhoidossa, olen superfoodeissa melkoinen noviisi. Kun lähdin pohtimaan syytä siihen, mikseivät superit ole vielä keittiötämme vallanneet, pääsin pähkäilyissäni avokadopasta-kompleksiini. Kärsin nimittäin herkästi vastareaktiosta kaikkea supertrendikästä kohtaan. Alan hylkimään ja torjumaan kaikkea, mikä keikkuu hypetyksen ja palvonnan rajamailla, ja vasta kun Hesari kirjoittaa avokadopastan olevan tylsää ruokaa, alkaa kiinnostukseni herätä. Sama on pätenyt superfoodeihin, raakakakkuihin ja raakasuklaaseen. Jos jotakin tyrkytetään joka tuutista, kiinnostukseni katoaa ja muuttuu enemmänkin ärsyyntyneisyydeksi. Niinpä superfoodien kohdalla kävi samoin, kuin useamman radiohitin kanssa; Samaa levyä kun soitetaan tarpeeksi kauan, alkaa se väkisinkin tympimään.

Yhteistyön myötä postipoika kuitenkin kantoi vuoden alkuun minulle paketin josta löytyi jos jonkinmoista jauhetta ja pulveria Cocovin pakkaamina. Tehtäväni oli kehittää raaka-aineiden pohjalta resepti, jonka voisin jakaa teille blogini lukijoille. Niinpä tässä taannoin, kun lapset sairastivat jonkinmoista vatsaflunssaa, ja olivat ruokahaluttomia, päätin piristää arki-iltaa lettukesteillä. Liekö pannarivalinta osa mukavuusalueeltani poistumista, sillä tuhannet protskupannarin ohjeet ovat aiheuttaneet kasvoilleni irvistystä jo parin vuoden ajan. Tuntuu, että niitäkin on ollut tyrkyllä ihan kyllästymiseen asti.

Siinä kun sitten hetken opiskelin tuotteiden sisältöä ja ominaisuuksia, löysin kohtalaisen hyvän kombon pannaritaikinaan. Pari lettua paistettuani poika jo juoksikin keittiöön ja huusi riemuissaan, että jee, äiti paistaa lettuja! Tässä kohtaa olin todella tyytväinen, että lapsen hajuaisti yhdisti uudet raaka-aineet varsin klassiseen herkkuun. Letut saivat kiitosta vielä pöydässäkin, ja huojentuneena tekstasin miehelleni, että meidän lapset syö hamppupannareita!

Pannukakut:

1dl kookoskermaa
2kpl munia
1rkl hamppuproteiinia
2tl psylliumjauhetta
1 tl kookossokeria
2rkl kookosjauhoja
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
ja jauhettua vaniljatankoa maun mukaan.

Paistamiseen neitsytkookosöljyä

Vatkaa munat rikki ja sekoita kaikki aineet keskenään. Anna taikinan turvota n. 20 minuuttia.

Paista pannulla miedolla lämmöllä, ja käännä, kun letun pinta on hyytynyt. Voit tehdä joko pieniä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja, tai suuria räiskäleitä.

Vaikka mikään ei tietenkään vedä vertoja omatekoiselle mansikkahillolle (siis sellaiselle vanhan ajan sokerihillolle), olen nyt ihastunut hiukan arkisempaan hilloversiooni, joka ei missään tapauksessa ole epäterveellinen herkku, vaan oikeastaan superteervellinen lisuke vaikkapa jugurtille tai rahkalle. Tätä kun voi hyvällä omallatunnolla lisätä vaikka puuron päälle, eikä ruokavalio muutu kuin hitusen terveellisemmäksi! Omaan makuuni mansikka on ihan kyllin makea ilman sokeriakin, mutta kookossokerilla ”hillosta” saa tietenkin enemmän sitä sokerihilloa muistuttavamman, ainakin maultaa. Helppoudellaan tämä herkku loistaa myös siinä, että voit hyvin tehdä vaikka viikon satsin jääkaappiin valmiiksi. Näin ei tarvitse joka aamu turvotella siemeniä, vaan lisuke on valmiina.

”Mansikkahillo”:

 2-3dl viime kesänä pakastettuja mansikoita
n. 4 tl chian siemeniä
Kookossokeria oman maun mukaan

 Sulata marjat ja sekoita niiden joukkoon chian siemenet ja sokeri. Anna seoksen vetäytyä 30-60min, jotta siemenet tuottavat hyytelömäisen sidosaineen. Voit myös tehdä hillon valmiiksi jääkaappiin jo edellisenä päivänä.

Pannareiden paistaminen oli älyttömän helppoa. Takinasta tuli sopivan paksua, ja pikkuisetkin letut paistoin ihan isolla pannulla. Kääntäminen oli helppoa, ja pannarit pysyivät hyvin kasassa. Kookosöljy antaa todella kauniin ja kullanruskean paistopinnan, jota ainakin itse arvostan suuresti. Niin lasten suussa kuin omassanikin (ja lopulta myös mieheni suussa) pannarit maistuivat ihan tavallisille. Maultaan nämä eivät siis juurikaan eroa esimerkiksi amerikkalaisista pannukakuista.

Kookossokeri ja -öljy ovat löytäneet nyt tiensä keittiöön, ja varmasti pysyvätkin osana ihan tavallista ruuanlaittoa ja leivontaa. Psylliumin suhteen kokeiluni ovat vielä alkutaipaleella, mutta sen hyödyntämistä olen lähinnä meittinyt vähähiilihydraattisien leipien leivonnassa. OptiMSM -jauheesta kerron teille myöhemmin lisää, sillä siihen kiinnostukseni heräsi makukokemuksiakin tärkeämmästä syystä.

 Saamani tuotepaketti sisälsi Cocovin chian siemenet, hamppuproteiinin, kaakaojauheen, kookossokerin, OptiMSM-jauheen, neitsytkookosöljyn, psylliumin ja superfood trailmix pussin. Lisäksi sain testaukseen joitakin Cocovin välipalapatukoita, jotka tulikin maisteltua aika äkkiä. 😉 Kampanjasivulla on arvonta, jossa palkintona on samankaltainen starttipakkaus, eli mikäli kiinnostuit, käy ihmeessä osallistumassa!

Niin, ja antakaan nyt ihmeessä vinkkejä ja ohjeita, mikäli teillä sellaisia on. Kenties sitä hyvää oloa voisi vaalia myös terveellisemmällä ruualla!