Antaa tulla kaurapuuron makuinen arki, minä olen valmis! Tosin helppoa se ei ole ollut, viimeiset viisi päivää pikemminkin armotonta valmistautumista, mutta eikös se kuuluu elokuun alkuun kuin manteli joulupuuroon!

Valmistelin viikonlopun ja maanantain aikana pari isompaa työjuttua ja kun sain ne taakat harteiltani päätin, että kesän asumaan taloon on vihdoin aika saada kuri ja järjestys. Kaikki alkoi ikkunoiden pesusta (kolme huonetta selvitetty) ja homma laajeni laajenemistaan. Samaan aikaan meillä on tehty puutöitä, ja kun siihenkin ryhdyttiin, niin johan tuli hyvä sauma tyhjentää koko hiivatin kellari. Lasten vaatekaapit ja lelut kokivat karsinnan ja päivien viimeiset mehut on nitistetty paitsi saunan lauteilla, myös puita pinoten. Välihuomiona, että olen viimeiset kolme yötä pinonnut puita myös unissani! Keittiön ruokakomerokaan ei saanut olla rauhassa, mikä ehkä oli ihan hyväkin asia, sillä jos kaapissa on vuonna 2017 vanhaksi mennyttä säilyketonnikalaa, asiaan olisi kohta puutunut ehkä joku terveysviranomainen. Olen pessyt ikkunoiden lisäksi lattioita, lakanoita, pyyhkeitä, seinä, ovenpieliä ja kaikkea piipunhatun ja kivijalan välistä. Tänään ajattelin puhaltaa vähän hitaammalla temmolla, mutta kun ystävä soitti aamulla työmatkaltaan olin jo vessan pesussa ja ennen yhdeksää olin kummonnut jo koko siivouskomeron sisällön eteisen lattialle. Hemmetti kun sekin tökki! Koska sade (ihana ihana sade, jota on totisesti odotettu) tauotti puuhommia, lyöttäytyi puolisoni liittolaisekseni ja teki mopinvarsilleni telineet ja lupasi siivouskomeroon hyllyt. ”Ihan miten haluat kulta, sinähän sitä käytät!”
Puusepältä tilattujen hyllyjen toimitus viivästyi työtapaturman vuoksi (kyllä, täällä maalla asioita voi yleensä tilata ihan samalle päivälle) tyhjä siivouskomero alkoi ärsyttämään siinä määrin, että kunnon pesun lisäksi se sai myös maalia pintaansa. Ja huolimatta työtapaturmasta, hyllylevyt tulivat ja vielä kotiin toimitettuna! Valmista ei ole vieläkään, ei siivouskomerossa, eikä koko talossa. Ja toisesta päästä saa melkein aloittaa, kun valmista alkaa tulemaan. Mutta olo on helpottunut ja kesän hiekat ja tomut on pyyhitty pois niin henkisesti kuin ihan oikeasti sohvatyynyjenkin välistä.

Kun iltapäivällä alkoi satamaan ihan kunnolla ja ukkonenkin paukkui ja jytisi, päätin sytyttää kynttilät ja ihan vain nauttia.

Iltapalaksi itse tehtyä pitsaa ja ehdittiinpä käydä nopeasti kuulemassa myös tuttua trubaduuria. Nyt hyllyt siivouskomeroon ja komero kuntoon. Huomenna sitten kouluun. Viides luokka ja eskari, eiköhän me niistäkin selvitä!

Ja hei, kun arki alkaa minustakin ehkä kuoriutuu ahkerampi bloggari. Ja sitä kaurapuuron makuista arkea on tarjolla, mutta senhän te jo tiesittekin! ♡

 

Ei taida nykyajan lapsille olla sinipunakynä enää niin iso juttu, kuin se oli aikoinaan minun lapsuudessani. Muiden (varsin vaatimattoman näköisten) koulutarvikkeiden joukossa, tuo eksoottinen koulumaailman väripilkku tuntui isolta jutulta. Niin tai näin, sinipunakynä tuli mieleeni tänään, kun kaivoin punaisen mekon kaveriksi farkkutakin. Aika kiva ja rento yhdistelmä. Ja hei, samat värit löytyivät myös välipalakulhosta. 

Voisin väittää syöväni joka päivä jonkinlaisen kohtuukokoisen marja-annoksen. Esimerkiksi maustamattoman jogurtin kanssa tykkään vuoden ympäri syödä pensasmustikkaa. Banaanin ja pähkinöiden kanssa se onkin mun perusannos. Mutta nyt mansikka-aikaan olen kyllä nauttinut ihan vain pelkistä mansikoistakin jogurttini kyytipoikana. Parasta on kuitenkin kun saa lautaselle useampaa sorttia. Ihan parasta tuoreissa marjoissa on se, että fyysisen ravitsemisen lisäksi ne ilahduttavat myös silmää.

Meillä pakastettiin tänäkin vuonna mansikoita. Ja pakastetaan jatkossakin, vaikka viime viikolla aiheesta paljon mediassa keskusteltiinkin. Jotenkin itse näen asian niin, että tuossa suht liki kasvatettu ja suoraan tilalta haettu mansikka on kaikin puolin parempi vaihtoehto kuin kaupan pakastealtaasta ostettu. Oli hinta sitten sama tai vähän edullisempi. Mansikat pakastan kokonaisina ja ilman sokeria. Jotenkin ei ole koskaan edes käynyt mielessä pakastaa sokerisia mansikoita, mutta tämä taitaakin olla sukupolvien välinen ero. Mansikasta meillä pöräytetään useamman kerran viikossa banaanin ja ananaksen kera lasten lempparismoothieta, josta tykkään kyllä itsekin. Eikä tarvita jäämurskaa, kun ne mansikat on jäisiä. Ja jos joskus tarvitaan hilloa, niin sitä voi sitten keittää itse niistä mansikoista. Tosin lempparihilloni on kyllä äidin tekemä omenahillo.

Mustikoilla en ole jaksanut enää kunnolla käydä vuosiin. No joo, vähintään yhden piirakan verran pitää toki itsekin joka kesä poimia. Mustikat yleensä ostankin kaupan pakastealtaasta. Suomalaisia toki. Samoin vadelmat. Jokunen rasiallinen vadelmia on usein tullut vanhemmiltani. Juuri löysin pakastimesta pienen vadelmarasian, jossa oli äidin käsialalla teippi Vadelmaa 2016. Ihan hyviä ne vielä oli. 😀 Puolukoilla tykkäisin käydä, koska metsä jotenkin kuuluu syksyyn, mutta no, olen melko kehno puolukan poimija, kun en löydä yhtäkään marjaa. Puolukoita ostetaan aika paljon kaupasta, mutta saadaan myös vanhemmiltani. Kaiken järjen mukaan suurin osa äitini poimimia. Rakastan puolukkaa ja mielestäni kaupan puolukkahillo vaatii seurakseen tuoretta puolukkaa. Kaaliruokaan esimerkiksi sopii sellainen kokonaisen puolukan ja puolukkahillon seos (50/50).

Vaikka meillä vanha piha onkin, niin omenoiden suhteen ollaan yhä edelleen muiden armoilla. Muutaman kirsikan olen saanut suuhuni napattua ja kriikunaa tulee valtavasti. Ehkä pensasmustikat on sellaisia, joihin kannataisi panostaa omenapuiden kasvua odotellessa. Tai ainakin heti kun saadaan area ”hyötypuutarha” joskus rakennettua tai raivattua.

Mitä te säilötte? Keitättekö mehut ja hillot? Tai ehkä säilötte kurkkuja? Parhaat reseptit ja vinkit saa myös jakaa: 🙂

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Telia ja Indieplace

---

Moni alkaa voimaan pahoin, kun heinäkuussa mietitään syksyä, mutta tiedän, etten suinkaan ole ainoa äiti, jonka mieli karkaa elokuulle ja koulun tai eskarin aloitukseen. Lapsiperheessä nuo on isoja juttuja, eikä toisen lapsen meno koulunmäelle ole yhtään sen vähäisempää, kuin ensimmäisenkään. Siinä, missä elokuuta ajatellen hankitaan ehkä uusia vaatteita ja kiva reppu, on kuitenkin asioita, jotka meitä vanhempia myös huolettaa ja jollakin tavalla stressaa. Ja tietenkin se kaikista suurin on lasten turvallisuus. Koska turvallisuudentunne syntyy pitkälti siitä, että tiedämme lastemme liikkeet ja voimme olla heihin yhteydessä, korostuu puhelimen tärkeys juurikin koulun aloituksen yhteydessä. Onko netti taskussa hyvä vai huono juttu, siitä tänään enemmän kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.

Olen itse vähän harmissani siitä, miten usein lasten puhelimet yhdistetään pelkästään vaaroihin ja riskeihin. Monesti unohdetaan se, miten paljon mahdollisuuksia puhelin antaa, ja miten suuri turvallisuustekijä puhelin voi oikein käytettynä olla. Olen itsekin istunut infotilaisuuksissa, joissa netin vaaroista ja nykyajan vitsauksista on puhuttu ja meitä vanhempia valistettu. Koen, että jossain määrin kauhukuvien maalaaminen on jopa silmiä avaavaa, mutta hysteeriseksi ei kenenkään kannata ryhtyä. Kun pelisäännöt ja maalaisjärki käydään lapsen kanssa läpi jo varhain, on helpompi luottaa yhdistelmään lapsi + netti/puhelin.

Koska Klaara kulkee eskariin autolla ja jatkaa kuljetuksessa vielä ensimmäisen ja toisen luokan, netin käytön opettelulle jää mukavasti aikaa ja puhelimen tärkeys astuu kuvaan pehmeällä laskulla. Klaaralla on jo oma puhelin, ja koen sen ihan hyväksi ja hyödylliseksi kapineeksi, en missään määrin uhkakuvaksi. Videopuhelu mummulle tai kaukana asuvalle serkkutytölle on iso juttu. Jos lapset jäävät kotiin kauppareissuni ajaksi, on ihan kiva, jos Klaara soittaa ja kysyy, että meneekö vielä pitkään. Ennen kaikkea haluan, että lapsi oppii pitämään yhteyttä puhelimen avulla.
Mikäli lapsen ensimmäinen puhelin on yhä hankkimatta,  yksi hyvä keino opettaa lasta netin ja kenties tulevan puhelimen käyttöön on tabletti. Vielä esikoisen kohdalla olin aika negatiivinen kaikkea mahdollista ruutu- ja peliaikaa kohtaan, mutta pikkuhiljaa päiväkodin ja koulun kannustamana laajensin näkökantaani ja kiinnostuin mahdollisuuksista, joita nykyaikaiset laitteet lapsille tarjoavat. Kaikki pelit eivät ole pahasta, vaan mukaan mahtuu paljon opettavaa ja kehittävää tekemistä lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen. Esimerkiksi Ekapeli Alku on loistava peli eskari-ikäiselle ja sitä todennäköisesti myös Klaara pelaa eskarissa isoveljensä tavoin. Varaslähdön voi kuitenkin ottaa jo kesäloman sadepäivinä. 🙂

Olin aikoinaan aika tablettivastainen. Ajattelin, että yksi ruutu lisää on vain lisää lasten ruutuaikaa, niin kuin varmasti monet meistä ajattelevat. Tabletti on kuitenkin turvallinen kaveri netinkäytön opetteluun ja oikeastaan tämä opettelu kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen sitä varsinaista, taskussa kulkevaa ja alati mukana olevaa puhelinta. Tabletilla lapsi voi yhdessä vanhempien kanssa opetella kaikki perusjutut, joita puhelimenkäyttökin vaatii. Lapsen kanssa kannattaa käydä läpi mikä on nettiselain, mikä kamera ja mitä ovat erilaiset sovellukset. Usein tabletille voi määrittää eri käyttäjiä ja laitteen voi asentaa niin sanottuun lapsitilaan. Itse koen kuitenkin tärkeäksi, että lapsi oppii, mitä hänen on lupa laitteella tehdä ja mitä ei. Tabletti on myös oiva väline opettavaisten pelien pelaamiseen. Monesti lasta pitää hieman innostaa haastavienkin tehtävien pariin, ja puhelinta suuremmalla laitteelta oppimispelejä on kiva pelata myös yhdessä. Toisen lapsen myötä olen oppinut myös pikkuisen enemmän rentoutta. Jos pitkällä automatkalla saat itse keskittyä paremmin liikenteeseen, kun lapsi katsoo lastenohjelmia, niin mikäs siinä. Ei lapset siitä pilalle mene. Päin vastoin, pitkäkin matka voi muuttua paljon mieluisammaksi ihan kaikille!
Telialta löytyy kattava valikoima erilaisia tabletteja ihan jokaiseen tarpeeseen.

Kun lapselle ollaan hankkimassa ekaa ikiomaa puhelinta, on tärkeää, että lapsi osaa käyttää laitetta. Sinänsä tuntuu ainakin itsestäni, että lapset oppivat kaiken teknisen paljon luontevammin, kuin me aikuiset, mutta muutamat toiminnot on kuitenkin syytä käydä yhdessä huolella läpi. Sanoisin myös, että on tärkeää, että opettelet itse käyttämään yhteiseen käyttöön hankittua tablettia ja lapsesi puhelinta. Telialta löytyy kattava valikoima puhelimia myös edullisin hinnoin. Mitä tulee liittymään, rajaton netti on lasten kohdalla hyvä. Näin puhelin on aina paikannettavissa ja lapseen on helppo pitää yhteyttä.
Puheluiden ja tekstareiden osalta valittavissa on kiinteä hinta ja vain käytön perusteella laskutettava vaihtoehto. Lapsen kanssa kannattaa miettiä kumpi on parempi vaihtoehto. Telialta löytyy passelit vaihtoehdot molempiin. Meillä esimerkiksi Klaaran kanssa toimii Rajaton 2 M.
Netinkäytön suurimmat vaarat kannattaa taklata hyvällä turvapaketilla. Myös Telia suosittelee lapselle F-Secure turvapakettia + Telia Smart Family –appia, joista olenkin jo joskus aikaisemmin teille kirjoittanut.

Koska lapsen ensimmäinen puhelin on tässä kohtaa vuotta monella mietinnässä, keräsin pienen listan asioista, jotka itselleni pulpahtivat mieleen ajatellen turvallista puhelimen- ja netinkäyttöä. Listani on varmaankin vain pintaraapaisu, joten sana on vapaa ja omat vinkkinne voitte jättää kommenttiboksiin. Kiva, jos joku saa niistä apua ja hyödyllisiä tipsejä!

• Ennen puhelimen hankintaa on hyvä harjoitella laitteiden ja netin käyttöä mieluummin turvallisesti kotona vanhempien kanssa, kuin yksin kyltymätöntä uteliaisuutta tyydyttäen. Tabletin kanssa on hyvä lähteä alkuun!
• Hanki puhelin ja liittymä lapsen tarpeeseen, älä omaasi
• Puhu ja kuuntele. Netin ja puhelimen käytöstä pitää voida keskustella. Istu alas ja asetu lapsen tasolle. Älä pelottele, vaan kerro asioista siten, että lapsi voi luottaa, siihen, että olet apuna ja tukena, mikäli ongelmia ilmenee. Vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja selvittäkää yhdessä ne seikat, joihin et osaa vastata. Siinä, missä itse haluat luottaa lapseesi, lapsikin haluaa luottaa sinun apuusi
• Opetelkaa yhteiset pelisäännöt. Erilaisten sovellusten avulla lapsen peliaikaa voi säädellä, mutta parasta on, jos lapsi itse ymmärtää, että sovittu puoli tuntia on tosiaan puoli tuntia. Asettakaa vaikka puhelimeen herätys, ja lapsi oppii itse kontrolloimaan peliaikaansa
• Opeta lapselle ”väliaikatietojen” merkitys. Kun lähden lasten kanssa ajamaan vanhemmilleni, pyydän esikoista aina laittamaan mummulle viestin, että nyt me lähdettiin. Olen selittänyt, että tämä siksi, että mikäli jotain sattuisi, vanhempani osaisivat olla huolissaan kun meitä ei kuuluisikaan. Yhtälailla lapsi odottaa vanhemmilta väliaikatietoja, jotta ei tarvitse pelätä turhaan.
• Hyvät tavat ja rehti käytös pitää säilyttää myös netissä ja puhelimella. Kun lapsi osaa kunnioittaa muita ja käyttäytyä ystävällisesti, on helppo oppia, että samat pelisäännöt pätevät myös netissä ja puhelimessa. Toisen kunniaa tai yksityisyyttä ei saa koskaan loukata. On hyvä muistuttaa lasta myös siitä, että liittymän haltija on aina viime kädessä vastuussa siitä, mitä puhelimella tehdään. Vanhemmilta salaa on siis turha yrittää tehdä yhtään mitään.
• Niin hassua kuin se onkin, nykyajan lapselle pitää opettaa, että puhelin on ensisijaisesti puhelin. Puhelimen tarkoitus on varmistaa, että voitte olla yhteydessä toisiinne joko puhumalla tai viestein. Kun lapsi sisäistää tämän, moni asia helpottuu valtavasti!
• Olet itse esimerkki. Jos roikut aina puhelimella, et voi olettaa, että lapsesi oppisi jonkin muun käyttäytymismallin. Tehkää siis myös perheen yhteiset pelisäännöt ja pysykää niissä!
• Varmista, että lapsen puhelimessa on paikkaansa pitävät SOS-tiedot ja että lapsi osaa käyttää hätätoimintoa vaikka puhelin olisi taskun uumenissa. Parhaassa tapauksessa lapsen sijainnin lisäksi saadaan äänen ja kuvan avulla selville, millaisesta tilanteesta on kyse. Tätä toki suosittelen myös meille aikuisille!!!

Meidän perheessä moni lapsen puhelimen- ja netinkäytön ongelmakohta on tullut ratkottua jo esikoisen kohdalla. Samalla me aikuiset olemme opetelleet niin sanotusti nykyajan vanhemmuutta. Mutta olen myös oppinut, miten tärkeää on säilyttää yhteys lapseen. Kun esikoinen tässä taannoin lähti uimarannalle kaverinsa kanssa ja minä jäin kotiin tietenkin stressaamaan, tuntui ihan älyttömän hyvältä kun poika soitti ja kertoi, että nyt on uitu ja hän lähtee kohta polkemaan kotia kohti. Siinä kohtaa tajusin taas, että painottamani puhelin on puhelin on totisesti mennyt perille!

Mutta hei, antakaapa hyviä pelivinkkejä! Haussa opettavaisia ja kehittäviä numero- ja kirjainpelejä eskariin menevälle. 🙂

Lisää aiheestä löydät Telian Yhteys lapselle -sivustolta!