Heippa ja terkut sairastuvalta. Tässä kun on pienimmän kanssa katseltu Onnelia ja Annelia, on samalla ollut aikaa miettiä kaikkea jouluista. Ja sanottakoon, että kirpeä pakkaspäivä on osaltaan edesauttanut tunnelman luomista. Mutta koska jouluun on sen verran aikaa, että kuusen ympärille ei kannata vielä lähteä tanssimaan, ajattelin, että jonkinlaista joulun alustamista voi ainakin tehdä mielessään. Ja koska joulu tulla jolkottaa aina kuitenkin sellaista yllättävää vauhtia, jonkinlaiset valmistelut voisi vaikka aloittaa hyvissä ajoin.

Keräsin tähän postaukseen joitakin vinkkejä itsetehtyihin joululahjoihin ja muistamisiin. Osan voi oikein hyvin tehdä vaikka nyt marraskuun alussa valmiiksi, niin ei sitten tarvitse kauheassa paniikissa miettiä, että mitä niille päikkärin tädeille pitäisi tänä vuonna viedä. Tai ideat voi laittaa hautumaan ja korvan taakse mikäli se blackout joulun alla vaikka iskeekin.

Ohjeet ja reseptit löydät aina linkin takaa!

Itse tehty sinappi

Perinteinen joulupöydän lisuke, mutta tämä sinappi on loistava lahja myös kesän grillimestareille, sillä se säilyy pitkään! Voit siis tehdä vaikka jo valmiiksi ja koristella purkit myöhemmin.

Villiviinikranssit

Jos kaikenkirjavat joulukranssit ei kiinnosta, ja havuja perskules ei jaksa sitoa, kaunis ja yksinkertainen kranssi syntyy villiviinin oksista. Ne on helppo koristella sitomalla joukkoon varpuja, käpyjä tai vaikka niitä havuja. Ja nyt jos koskaan niitä paljaita villiviinin oksia on!

Eukalyptuskranssit

Kaunis koriste vähäeleiseen joulukotiin. Eukalyptus kuivuu kauniisti ja kestää aikaa. Koristele kaappien ovet tai ripusta ikkunaan.

Herkkukupit rocky road tyyliin

Näitä ei ehkä kannata tehdä ihan vielä, mutta ovat kiva lahja tai muistaminen joulun alla. Saaja pystyy leikkaamaan veitsellä kupin sisällön paloiksi ja halutessaan jakaa kaverin kanssa. Ikään kuin rocky road kätevässä ja helposti paketoitavassa muodossa.

Itse painettu joulupaperi

Perunalla saa ihmeitä aikaan, ja tämä askartelu sopii hyvin marraskuulle, sekä lasten kanssa toteutettavaksi.

Rocky road

Tämä Rocky roadin christmas edition, on meillä aika perinteinen joulumuistaminen. Piparkakuilla syntyy herkullinen joulumaku ja palat voi pakata kauniiseen astiaan. 

Kakkuja linnuille

Loistava lahjaidea kaikille pikkulintujen ystäville. Voit tehdä vaikka heti ja laittaa kakut pakastimeen. Tämäkin on helppo lahja kun halutaan vältää turhan tavaran antamista. Soveltuu vaikka niille päiväkodin tädeille.

Raakasuklaa ja itse tehdyt konvehdit

Alkoi kuola valumaan kun katsoin tuota konvehtikuvaa. Jaiks, nämä ovat hyviä. Tänä vuonna meillä maustuu lahjasuklaa kesän chilisadolla.

Pyykkietikka

Tämä oli viime joulun suosikki. Päädyin jopa itse viemään päiväkotiin sinappia, sillä tätä valmistui niin monessa muussa kodissa. Mutta hei, nyt on varmasti jo vuodentakaiset etikat käytetty!

Joulun pikkuleivät ja muut herkut

Itse tehty on aina hyvä juttu. Lahjaksi ja viemiseksi, tai vaikka omaan kahvipöytään. Viipalepikkuleivät, vaaleat piparkakut ja piparkakku-Daim. Kaikki varmasti herkullisia viemisiä joulun aikaan.

Niin ja hei, se Uuden Kuun perinteinen joululimppu! Mä olen ihan ällikällä joka joulu kun niin moni kertoo leipovansa näitä jo ihan perinteenä. 2011 jaoin ohjeen ekan kerran, joten onhan tässä toki jo vuosia vierähtänytkin. Ja hei, tämä limppu tykkää pakastimesta. Eli limppuleipomon voi oikein hyvin pistää pystyyn jo marraskuulla!

 

Moni fiilistelee jo kovin syksyä, mutta itse yritän siirtää sitä mahdollisimman pitkälle. Ei sillä, etteikö syksyynkin liittyisi paljon kivaa, mutta kyllähän sitä ehtii. Nyt täytyy pitää kynsin ja hampain kiinni kesästä, sillä tätä herkkua ei ehkä ole kovinkaan kauan jäljellä. Meillä mittari nousi tänään liki hellelukemiin ja kasvihuoneessa jos missä on toki edelleen täysi kesä. No joo, sen verran täytyy antaa lähestyvälle syksylle tietä, että heitin kasvarin tyynyihin keltaiset päälliset. Oikeastaan aika kivat, ja toimivat varmasti ihan kesälläkin.

Mutta hei, projekti kihara etenee! Eilen illalla sain hiuksiini jopa ensimmäiset korkkiruuvikiharat (instan stooreissa kuva). Ihan uskomatonta! Tosin yön aikana olin hieronut päätäni sen verran kovin tyynyliinaan, että korkkiruuvit olivat entiset, mutta pelkkä ajatuskin etenemisestä lämmittää mieltä. Enkä mä tosin mitään korkkiruuveja lähtenyt hakemaankaan. Lähinnä helpotusta laiskuuteen, kun en jaksa ikinä tehdä hiuksilleni mitään. Nyt ne onkin mukavan kuohkeat ja laineikkaat. Sellaiset rennot ja huolettomat.

Mun tämän illan projekti on ollut alakerran siivoaminen. Se on siis se kellarikerros, joka meillä on laajennusosan, eli keittiön alla. Sellainen ”tekninen tila”, josta löytyy kattilahuone, puuvajat, varasto ja pyykkitupa. Ja syy siihen siivoukseen on tuossa viimeisessä, eli pyykkituvassa ja siinä, että pyykinpesukoneelle sunnuntain lakanapyykkipäivä oli nyt se viimeinen niitti.
Meidän kuivausrumpu sanoi sopimuksensa irti keväällä, lähes yhdentoista vuoden ahkeran yhteistyön päätteeksi. Päätin silloin, että uutta ei osteta ennen syksyä, koska kesällä pyykki kuivuu ulkona. Halusin myös hankkia kunnon pesutornin, ja ounastelin, että muutaman vuoden vanhempi pesukonekin saattaisi syksyn tullen sanoa kaput. Ja niinhän se sanoi, elokuun viimeisenä viikonloppuna. 16 vuotta kone tosin jaksoikin pyöriä. Ensin kahden aikuisen tarpeisiin, myöhemmin nelihenkisen perheen työjuhtana. Se on pyörittänyt kestovaipat ja sohvanpääliset, ja kaikkea taivaan ja maan välistä. Rahaakin sillä on pesty sen verran, että pyykin joukosta pelastamani kolikot olisivat varmasti kasvaneet jo hienoksi pinoksi, jos ne olisi kaikkina näinä vuosina laittanut sivuun. Niin, ja on siellä yksi puhelinkin pyöritetty. Valitettava tosiasia taitaa olla, että ihan yhtä pitkäikäisiä kodinkoneita ei enää saa mistään.

Nyt vielä hetkeksi alakertaa raivaamaan. Ihanaa iltaa sullekin!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

No niinhän siinä kävi, että tuli taas aamulla tirautettua parkkipaikkakyyneleet. Ai että, mutta ottikin koville. Toisaalta oli myös aika ihana päästä taas näkemään se ensimmäisen kouluaamun tunnelma koulun pihalla. Vähään aikaan, kun minua ei ole siellä kaivattu. Mutta niin vain selvittiin siitäkin päivästä. Toinen oli innoissaan kirjoistaan ja värikynistään. Toinen ei niinkään, mutta oli kivaa, kun ei tullut läksyjä.

Niin koville kuin koulujen alkaminen ottikin näin ensimmäisenä aamuna, tuntuu arki silti tervetulleelta. Elokuukin kun on vielä kuitenkin kesäkuukausi, arkea pehmittää mukavasti pitkät sekä lämpimät päivät.

Mietin kesällä aika paljon arjen mielekkyyttä. Mietin, mikä tekee arjesta hyvää ja arvokasta ja päädyin siihen, että saman listan voi yleistää elämään ylipäätään. Turvallisuudentunne, läheisten ihmisten läsnäolo, jaetut ilot ja surut… Arki on oikeasti elämää ja elämä on oikeasti arkea. Huolimatta satunnaisesta juhlasta ja kimalluksesta, suurin osa elämästä on kuitenkin ihan tavallista arkea, ja juuri siitä syystä arkea pitää osata rakastaa. Ja jos rakkaus ei roihua, silloin elämässä pitää tehdä muutoksia. Pitää uskaltaa pysähtyä miettimään, että mikä mättää ja ennen kaikkea pitää uskaltaa tarttua niihin epäkohtiin. Aina elämää ei voi uudistaa ja muuttaa kokonaan, mutta siihen on mahdollista löytää sisältöä joka tekee elämisestä mielekkäämpää. Eikä tarkoitus olekaan, että arki on yhtä juhlaa ja aina on kivaa ja ihanaa. Ei suinkaan. Se mitä me ihmiset olemme, on kasa tunteita, ja jokaisella oma tapansa kohdata ja käsitellä niitä. Sehän meistä tekee ihmisiä. Kyky iloita, surra ja tuntea empatiaa. Elämään kuuluu koko tunteiden kirjo, ja silloin sen pitää kuulua myös arkeen.

Se mitä itse haluaisin omassa arjessa elämässä juuri nyt työstää on pysähtymisen taito. Enkä tarkoita kynttilänvalossa ja suitsukkeen katkussa hyminää, vaan sitä, että osaisi enemmän pysähtyä ja miettiä, että onko oma toiminta sellaista mikä edesauttaa omaa hyvinvointia. Että jos tekee mieli maata ja lukea kirjaa, niin sille uskaltaisi raivata aikaa. Ja jos tekee mieli siivota ja järjestää, niin senkin osaisi mahduttaa kaiken muun keskelle. Että osaisi nauttia niistä pienistä hetkistä, kun on mahdollisuus vaikka ulkoilla. Että osaisi sanoa ei, kun tuntuu siltä, että ei oikeasti jaksa tai pysty, tai ihan vain koe, että myöntyminen olisi siinä kohtaa järkevää.

Villasukat, kynttilät, leipominen, kirjat, kotona hääräily… Kaikki nuo on ihan yhtä tärkeitä kuin jumppatunnit ystävän kanssa. Kaikkea ei kuitenkaan pysty mahduttamaan yhteen arkipäivään, mutta paljon kuitenkin. Mä uskon, että arki on tahdonasia ja asennekysymys. Ja tässä kohtaa vuotta omaa asennettaan kannattaa miettiä. Jos mahdollista, vähän myös hioa. Pyykkiä pitää pestä ja ruokaa laittaa. Mutta jos vaikka niistäkin asioista oppii nauttimaan, niin johan se on paljon mukavampaa pyörittää arkea.

Mutta hei, kontaktimuovia! Sitä seuraavaksi. Omalla tavallaan kirjojen päällystäminenkin on aika ihanaa. ♡