Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin aika. Välillä tuntuu kuin kaikessa lukisi kissankokoisin kirjaimin ”vielä ennen joulua”.

Tämä alkanut viikko on ehkä kuitenkin se ihan viimeinen kunnon puristus. On kaikenlaista joulujuhlaa, konserttia ja muuta iltarientoa. Koulussakin pitäisi ehtiä olemaan. Mutta ensi viikko (jouluviikko!!!) näyttääkin sitten jo ainakin teoriassa helpommalta. Toki sielläkin on monenlaista, mitä pitää ehtiä vielä ennen joulua. On tikkien poistamista Almalta, on hierontaa ja kampaajakäyntiä. Toki nämä terveys ja kauneusjututkin pitää ehtiä hoitamaan vielä ennen joulua. Puhumattakaan niistä ihan oikeista jouluvalmisteluista! Välillä tuntuu, kuin joulu olisi jonkinlainen vedenjakaja jota ennen pitää saada hoidettua ihan kaikki. Vaikka oikeastihan se elämä jatkuu vielä joulun jälkeenkin.

Parin varsin sateisen päivän jälkeen reipas joulumieli on hippasen kadoksissa. Uskon vakaasti, että valkea maa auttaisi tässä kohtaa, mutta minkäs teet. Hetkellistä parannusta on kuitenkin luvassa ja mittarin ainakin lupaillaan laskevan miinuksen puolelle. Saapa nähdä! Nyt en kuitenkaan haaveile edes hangista korkeista nietoksista, vaan ihan pakkanen ja kuurakin riittäisi. Tyydyn vähään!

Olisikohan ollut kolme vuotta sitten, kun olin kaukaa viisas ja tehnyt kaikki jouluostokset jo marraskuun loppuun mennessä. Vannoin itselleni, että otan tämän tavaksi, mutta kappas, kun ei ole sekään toteutunut. Nyt lähinnä mietin, että missä välissä sinne jouluostoksille pitäisi ehtiä. Pelkäänpä pahoin, että sekin pitäisi hoitaa pois alta vielä ennen joulua. Olenko se ruuhkassa ja tungoksessa hikoileva viimehetken stressaaja?

Ja entä sitten kun se joulu on ohi? Kauhea kiire palata arkeen, odottaa kevättä ja sulattaa kinkkukilot? Taidan valjastaa jouluvapaan aivokapasiteettini tämän dilemman ruotimiseen. Josko kuitenkin olisi mahdollista, että joulun alla voisi ihan oikeasti nauttia niistä joulujuhlista ja konserteista. Levittää iloista joulumieltä ja kohdata uusi vuosi levänneenä ja levollisena. Samoin arki, joka koittaa joka tapauksessa. Tähän haluan uskoa. Siitäkin huolimatta että luvassa ei olisi kuin vesisadetta!

Ihanaa tiistai-iltaa! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Posti

---

Olin itse vielä aika pieni, kun siskoni veti maton oman jouluni jalkojen alta kertomalla meillä vierailevasta Joulupukista enemmän kuin olisin halunnut tietää. Koen edelleen pientä katkeruuttaa siitä, että omaa lapsenuskoani sillä tavoin horjutettiin. Olisin nimittäin ennen kaikkea halunnut uskoa. Nykyisin koen vahvasti, että lapsella on myös oikeus uskoa. Oikeus uskoa Joulupukkiin ja joulun taikaan, mutta ennen kaikea oikeus uskoa kaikkeen siihen hyvään, mitä joulun on mahdollista antaa.
Lapsen uskosta, ja samalla joulun taiasta, tänään kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

5-vuotiaan joulun odotuksessa on jotakin aika ihanaa ja aitoa. Sellaista herkkyyttä, joka ruokkii myös omaa joulumieltäni ja kenties paikkaa sitä jotakin, mikä minussa itsessäni silloin joskus meni rikki. Usko Joulupukkiin onkin asia, jota olen yrittänyt vahvistaa ja pitkittää lapsissani mahdollisimman kauan. Usko sellaiseen kaikkivoipaan joulun taikaan, joka muuttaa yhden kuukauden vuodesta omaksi erityiseksi ajakseen. Mielestäni me ihmiset tarvitsemme sitä – niin aikuiset kuin lapsetkin. Emme välttämättä niinkään kiirettä ja stressiä, emmekä edes lahjoja. Mutta sitä jotakin pientä lupausta että lopulta hyvä voittaa. En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni, mutta itse koen, että joulun suurin tehtävä on herkistää.
Ja vaikka olen täysin tietoinen siitäkin, että esikoiseni kohdalla tuo matto on vedetty ihan samaan tapaan joulun alta, haluan, että koti on paikka, jossa on lupa uskoa ennen kaikkea jouluun. Meillä Joulupukin olemassaoloa ei kielletä koskaan, se on päätös jonka tein itse jo vuosia sitten ja eräänlainen hiljainen sopimus, jonka olemme esikoisen kanssa solmineet vaihtamalla tiettyjä katseita.

”On illan sini, luonto, vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa, pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvitaivaan hämärään
Ja toivon, että joulun tähden nään

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tunteen vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

Meillä kirjoitettiin joulupukille jo lokakuun loppupuolella. Kirjeet on perinteisesti viety kuistin maton alle, josta tonttu napaa ne mukaansa öisillä kierroksillaan. Taisi tosin kulua kokonainen kuukausi, että tonttu tällä kertaa muisti ottaa kirjeen mukaansa, mutta nyt se on varmasti arkistoituna jatkotoimenpiteitä ajatellen. Viime yönä tonttu oli jo toistamiseen jättänyt käynnillään pienen yllätyksen kalenterin taskuun ja ensimmäista adventtia vietetäänkin varsin jouluisessa tunnelmassa.

Vaikka Joulupukin vierailu aattoiltana onkin lapsen joulun kohokohta, haluaisin uskoa, että itse joulun odotuksella on yhtälailla merkitystä lapsille kuin minullekin. Päiväkodin ja muskarin kautta tulevat erilaiset joululaulujen opettelut ja tonttuleikit. On joulujuhlaa, jouluaskartelua, tonttutanssia, jouluisia satuja, pipareiden leivontaa ja tietenkin joulukalenteri. Yksi merkittävä juttu on myös kirje Joulupukilta. Ihan oikea kirje ihan oikealla postimerkillä ja Napapiirin postitoimiston leimalla. Sieltä se löytyy hiukan ennen joulua postilaatikosta – kaiken tavallisen postin ja joulukorttien seasta.

Joulupukin kirje -palvelu on hauska tapa palkita sinnikäs joulun odottaja. Kirje sopii lahjaksi tietenkin omille lapsille, mutta sillä voi muistaa kummilapsia tai pieniä sukulaisia ympäri maailman. Itse asiassa jopa 13 eri kielellä. Kirjeessä lasta puhutellaan omalla nimellään ja lähettääpä Joulupukki myös virallisen kiltteystodistuksen, joka kannattaa laittaa talteen jouluaattoa ajatellen. Joulupukin kirje pitää sisällään myös itse väritettävän joulukortin, jonka voi antaa eteenpäin kelle tahansa tai sen voi värittää valmiiksi ja antaa aatto iltana kiitoksena Joulupukille.

Viikolla 50-51 toimitettava kirje antaa mukavasti uutta pontta joulumielen ylläpitämiselle ja onhan siinä kerrottavaa ystäville ja sukulaisillekin, kun itse Joulupukki on lähettänyt postia!

Joulupukin kirjeen hinta on 8,90 euroa ja sen voi tilata täältä. Kotimaan kirjeiden viimeinen tilauspäivä on 16.12. 2018. Keski-Eurooppaan kirje pitää tilata päivää aikaisemmin ja Euroopan kaukaisimpiin kolkkiin 4. 12. 2018. Mikäli Joulupukin kirjeen haluaa osoittaa kaukomaille tilaus on kuitenkin tehtävä jo tänään, joulukuun toisena päivänä.

Mitä joulukuussa sitten odotetaan?

En jaksa, enkä edes halua uskoa, että lapset odottavat vain ja ainoastaan joululahjoja. En jaksa uskoa myöskään melko lyhyen joululoman viehätykseen. Enkä usko siihenkään, että jokin ruoka olisi kokonaisen vuoden odottamisen arvoinen. Eiköhän lanttulaatikkoa voisi tehdä aikaisemminkin, jos siitä oikeasti tykkäisi niin valtavan paljon. Kyllä joulukuussa odotetaan ennen kaikkea joulua. Ihan vain ja ainoastaan joulua, joka pitää sisällään niin paljon, ja juuri niin paljon kuin sen haluaa pitävän sisällään. Joulu on mielentila ja joulun odotus vähintäänkin puolet koko ilosta!

Meillä ensimmäinen adventti pitää sisällään kynttilöiden tuiketta ja piparintuoksua. Piparit leivotaan perinteisesti tonttulakit päässä ja joululauluja kuunnellen. Ennen kaikkea perinteitä ja joulumieltä kunnioittaen. Joulua ei ole pakko puristaa muutamaan päivään, vaan sen voi onneksi jakaa myös koko kuukaudelle. Meillä tehdään juurikin niin!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun ajan aloitusta.

kaupallinen yhteistyö/Glade

---

Moikka! Mikäs sen hyggempää kuin poltella kynttilöitä. Ja tässä kohtaa vuottahan niitä menee. Paitsi että kynttilät kuuluvat syksyyn ja talveen, kai me jokainen tarvitaan vähän sitä jotakin heggeä arjen ja kiireen vastapainoksi ympäri vuoden. Minä ainakin! Tänään hyggeilystä ja tuoksumuistoista kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa.

Pidempään blogiani seuranneet tietävätkin jo, että oma intohimoni kynttilöihin, ja nimenomaan tuoksukynttilöihin, sai aikansa jotakuinkin tasan kymmenen vuotta sitten. Pahan raskausajan masennuksen ja vielä pahemman synnytyksen jälkeisen masennuksen, sekä kymmenen minuutin pätkäunien keskellä, tuoksukynttilöistä, ja kynttilöiden rituaalinomaisesta sytyttämisestä, tuli viimeinen oljenkorteni elämän syrjästä kiinni pitämiseen. Ja esikoisen täyttäessä nyt joulukuun alussa kymmenen vuotta, uskon vieläkin siihen, että kynttilöitä polttamalla voi parantaa oloaan. Jos nyt ei ihan kokonaan pysäyttää sellaista elämän vapaapudotusta, niin ainakin hidastaa ja pehmittää sitä maahan iskeytymisen tunnetta.

Nykyisin taidan aika useinkin ilmoittaa haluavani olla ”ihan vain hygge, namaste ja zen.” Tämä on sitä, että aina ei jaksaisi lähteä yhtään minnekään ja toisaalta kaipaan kotonakin jonkinlaista harmoniaa ja seesteisyyttä ympärilleni. Toiveeni pitääkin sisällään sen, että jokainen siivoaa lattioilta ja pöydiltä omat romunsa ja laittaa ne omille paikoilleen. Sitten vähintääkin oikaistaan pikkuisen paikkoja ja laitetaan kynttilät palamaan. Jos minua haluaa hemmotella, tässä on takuuvarma resepti myös siihen. Ja kun äiti saa aika ajoin olla ihan vain hygge, namaste ja zen, veikkaan, että ihan kaikilla on paljon mukavampaa.

Olen aina ollut herkkä tuoksumuistaja ja tietyt asiat, ja jopa tietyt päivät vuodesta, tuoksuvat mielestäni aina samalta. Esimerkiksi kevään tuleminen on sitä, että yhtenä päivänä vain aistin ulos astuessani, että nyt se on täällä. Sillä yhdellä kevätpäivällä on oma tuoksunsa ja se on lopullinen pelastus pitkän talven jälkeen, ja samalla lupaus tulevasta kesästä. Samoin ihan tavallisella arjella ja kiireellä on oma tuoksunsa. Ei ehkä mikään oikeasti nimettävä, mutta sen arjen fiiliksen aistii silti ihan jokaisella tavalla – jopa nenällään. Siksi tuoksukynttilät ovat se mun juttu. Niillä voi ikään kuin nollata arjen ja vaikka ei mistään suoranaisesta vapaapudotuksesta olisikaan kyse, myös tarrata vähän tiukemmin siihen sellaiseen turvallisuudentunteeseen, että kaikesta kyllä selviää.

Syksystä toiseen meillä palaa nuo Gladen tuoksukynttilät. Tykkään siitä, että kynttilät on yksinkertaisessa lasissa, joka ei riitele minkään sisustuksen kanssa. Hento vaniljan tuoksu vie ajatukset pois siitä tavallisesta arjesta ja omenapohjaiset tuoksut taasen lujittavat syksystä selviämistä ja joulun tunnetta. Juuri tähän aikaan vuodesta tuo pieni punainen lasikynttilä (Spiced Apple) on oma suosikkini. Pieni valkoinen kynttilä on vaniljan tuoksuinen ja isommissa on niin ikään omenan ja kanelin yhdistelmä, sekä vaniljan ja magnolian tuoksu.

Mutta sitten se arvonta! Kerro kommentissasi mikä tuoksu tuo sinulle mieleen jonkin
kivan muiston? Vastanneidein kesken arvotaan noin 22 euron arvoinen Glade-tuotepaketti. Osallistumisaikaa on 5. 12. 2018 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä.

 

Kaunista keskiviikkoiltaa ♡