Hellurei ja maanantaita!

Paljon on mahtunut muutamaan päivään kevätauringosta kirpsakkaan pakkaseen ja lumisateeseen. Pääsi myös loppumaan sisältö blogin kuvapankista, joten siksi radiohiljaisuus.

Koska olen maaliskuun lapsia, tunnen tätä kevättalven kuukautta kohtaan erityistä lämpöä ja rakkautta. Vaikka maaliskuussa vielä kuuluukin olla lunta maassa, siihen liittyy myös katoilta tippuva vesi ja pajunkissat. Pieniä lupauksia keväästä ja siitä, että lähestymme lämmittävää aurinkoa. Oikeastaan aika maaliskuun lopusta toukokuun loppuun on ehkä juurikin sitä vuoden kutkuttavinta. Saa seurata kevään saapumista ja lopulta luonnon puhkeamista kukkaan. Toukokuun lopussa ja vihreyden lisääntyessä ei silti olla sen kaikkivoipaisen vehreyden keskellä vaan enemmänkin sellaisessa neitseellisessä vihreydessä, jossa kaikki on pelkkää lupausta paremmasta. Tykkään! Ja hei oikeesti; Pari kuukautta ja jännätään jo koska kuolanpionit ryhtyvät kukkimaan!

Yhtälailla kun maaliskuussa ajatukset ovat kevään tulossa, joskus ne kiitävät myös menneeseen aikaan. Jos vuoden vaihtuminen on sellaista yleistä tilinteon aikaa, niin syntymäpäivänä sitä sitten ehkä menee vielä henkilökohtaisemmin oman elämänsä miettimiseen ja siihen, että suhteuttaa päässään eletyt vuodet niiden aikana toteutuneisiin saavutuksiin. Itse ynnäsin listani kärkeen kärkeen kaksi erityisen ihanaa lasta, joiden kasvua ja kehitystä olen saanut seurata pakahduttavalla äitiyden onnella ja ylpeydellä.  35-vuotisen elämäni suurimmat ja tärkeimmät saavutukset. Seuraavat kymmenen vuotta ovatkin sitten jo vähemmän ennustettavissa ja elämä tulee muuttumaan taas erilaiseksi. Sitä kasvaa itse teini-ikäisten ja aikuisten lasten vanhemmaksi, oppii uutta ja omaksuu uusia tapoja. Ja vaikka vielä nuori olenkin, toki aina vuosien karttuessa sitä miettii myös omaa vointiaan ja kuntoaan senkin kannalta, miten elämässä selviää myös tulevaisuudessa. Se kun on ihan karua faktaa, että edessä on vuodet joiden aikana esimerkiksi lihasmassa alkaa pikkuhiljaa vähentyä. Jos siis mielii olla notkea ja vetreä vielä vuosikymmeniä, kannattaa liikkumiseen ja aktiivisuuteen satsata jo nyt. Onhan toki paljon kiinni perimästä ja tuuristakin, mutta kyllä se aina sydäntä lämmittää lukea näistä jopa yli 100-vuotiaista teräsnaisista, jotka ilmoittavat käyvänsä voimistelemassa. Niin, ehkä vuosien saatossa ne omatkin esikuvat muuttuvat entisestään. Tyylin tai kauneuden kustannuksella alamme yhä enemmän ihannoimaan positiivista ja elämänmyönteistä asennetta.

 

Vaaleanpunaiset naistenpäivän tulppaanit vasta ryhtyvät aukeamaan, joten niistä taitaa olla iloa ihan koko viikolle.

Joka tapauksessa iloa uuteen viikkoon!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Coolstuff

---

Keskiviikkoheipat!

Mulla on instagramissa sellainen henkiökohtainen tili. Ei siis Uuden Kuun Emiliaa, vaan ihan itseäni. Ja vaikka en olekaan ahkera päivittäjä silläkään puolella, se mikä hommassa kuitenkin viehättää on juurikin ”instant”. Sillä tilillä ei nimittäin ole suoristettuja linjoja, vaan ihan sellaisia realistisia kännykkäkuvia. Ja ajatella, että aikoinaan tavallinen valokuvaaminen oli just sitä. Teetettiin kuvat, joita ei voinut edes esikatsella. Ja entä pikakamerat, jotka tulostivat kuvat hetkessä! Pieniä muistoja tallennettiin paperiversiona jääkaapin oviin ja päiväkirjan väliin.
Kaupallisessa yhteistyössä Coolstuffin kanssa pieniä muistoja, pikakamerajuttuja, lahjavinkkejä sekä postauksen lopussa arvonta!

Coolstuffin valikoimasta bongasin itse laitteen, jollaisesta on jo pitkään esikoisen kanssa puhuttu. Nimittäin pikakameran! Kodak Minishot on pienikokoinen digitaalinen pikakamera, joka tulostaa valokuvan alle minuutissa. Toisin kuin ne lapsuutemme pikakamerakuvat, nämä kestävät ikääntymistä, sormenjälkiä ja vesiroiskeita.
Käytännössä valokuvapaperi tekee kameran sisällä neljä kierrosta joiden aikana keltainen, magenta ja syaani värisävy tulostuu lämmön avulla. Ja sitten vielä se neljäs kierros, joka viimeistelee kuvan pinnan.

Minishot-kamerassa on 10 megapikselin kuvakenno, 1,7 tuuman LCD-näyttö, automaattitarkennus ja automaattinen valotuksen mittaus. Sisäänrakennettu WiFi mahdollistaa myös kuvien tulostamisen suoraan älypuhelimesta tai tabletista. Ladattavan sovelluksen avulla voit siis myös tulostaa kuvia puhelimen tai tabletin muistista. Kameraan on ostettavissa myös lisäpaperipakkauksia ja Coolstuffin valikoimissa on myös muita valokuvatuotteita.

Itse tulostelin joitakin kuvia puhelimestani, sillä puuhailen niistä pientä muistojen moodboardia. Pieniä tärkeitä hetkiä, jotka on kasaantunut puhelimen muistille. Toisaalta ajattelin, että joskus kuvan muuttaminen konkreettiseksi jo kuvaushetkellä, voi olla aika ihana juttu. Ikään kuin jättää jälkeensä sormiin tuntuva muisto kyseisestä hetkestä. Itselläni on esimerkiksi lompakossa nippu juhlissa kuvattuja ja tulostettuja kuvia. Niitä katsellessa tulee aina iloiseksi. Tämä digiaika kun on vähän mennyt siihen, että ne oikeatkin muistot ja hetket kuultavat vain sieltä jostakin sormenjälkien peittämän kosketusnäytön takaa.

Kodak Minishot on kiva lahjaidea myös nuorisolle. Kaverin kassa otettu selfie tai lempparitubettaja on kiva siirtää paperille ja laittaa esiin. Joskus näin jonkin kuvan, jossa koristevaloketjuun oli kiinnitetty pieniä valokuvia. Se oli aika ihana idea.  Coolstuffin verkkokaupasta löytyy toki muitakin hauskoja lahjaideoita.

Hedelmä- ja vihannespussit on hauska muistaminen, jolla on käyttöä. Retro kirjaintaulu voisi muistuttaa eteisessä avaimista, tai toimia esiteinin huoneessa varoitustauluna erilaisista mielentiloista ja bluetooth-paikannin ihmiselle, jonka avaimet on aina hukassa! Löytyipä tuolta muuten just sellainen valoklipsinauhakin, johon valokuvia tai kortteja on kiva ripustaa! Ja hei; Coolstuffilta löytyy myös se ananaskaira, jota joskus hehkutin!

Arvonta:

Linkitä kommenttiboksiin lahjaideasi Coolstuffin sivuilta ja voit voittaa 30 euron Coolstuff -lahjakortin. Kerro myös, kenelle lahjan antaisit vai olisiko se kenties itsellesi. Jätä kommenttisi viimeistään keskiviikkona 13.3. 2019 ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.

Leppoisaa keskiviikon jatkoa! ♡

Heippa ja ihan alkuun kiitokset niin eilisen postauksen, kuin tuon viime viikkoisen ennen ja jälkeen -postauksen vastaanotosta. Blogin tekeminen on välillä melkoista hampaiden puremista, kun aiheena on oma koti, joka ei nyt enää varsinaisesti elä suurten muutosten aikaa. Olen välillä miettinyt onko minusta enää edes tekemään sisustusaiheisia postauksia. Ja jotenkin jopa ajattelin, että ketään ei kiinnosta yläkerran aulaan tehty lastenhuone. Mutta tuntuu ihanalle kun joku kertoo saaneensa postauksesta inspiraatiota ja kenties vastauksen samankaltaiseen tilaongelmaan. Ja mulle tulee sellainen ihan niin kuin ennen vanhaan -olo, ja sillä tarkoitan sitä, että musta on kivaa, että blogit sitten kuitenkin toimivat kuten ne silloin aikanaankin toimivat. Niin paljon kuin blogit ja sosiaalinen media onkin muuttunut ja monella tapaa parempaan suuntaan, kaipaan välillä niitä vanhoja (hyviä) aikoja. Ja vaikka suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuukin nykyisin muualla kuin blogin kommenttiboksissa, se vuorovaikutus on kuitenkin mulle tärkeää. Siitäkin huolimatta, että olen itse edelleen tosi huono jakamaan kuulumisiani ihan joka tunti. Niin, mä taidan olla jo auttamattomasti vanhanaikainen, kun tykkään itsekin stoorien katsomisen sijaan lukea ihan tavallisia blogeja. 😀

Asiasta kukkaruukkuihin – tai pikemminkin kasveihin ja erityisesti pelargonioihin. Karusta ulkonäöstään huolimatta niissä nimittäin on kuitenkin eloa. Ja voi että kun olenkin helpottunut. Luulin jo tammikuussa, että suurin osa pienemmistä kasveista on mennyttä kalua, mutta niin ne hentoiset lehdet vain on alkaneet kurotella kohti kevätaurinkoa. Ja uusia pistokkaitakin on jo laseissa juurtumassa! Kaikki mårbackat on nyt aurinkoisella keittiön ikkunalla ja vielä lisävalolla varustettuna. Niin että eiköhän ne siitä!

Meillä asuu selkeästi joku, jonka mielestä tähtityllat on kertakäyttökamaa. En oikeasti tajua, miten jo kolmas pursotustylla voi taas olla poissa. Kuin maan nielaisema. Niin että laskiaistiistain pulliin(kaan) ei tullut hienoja pursotuksia, mutta hei, se on maku, mikä ratkaisee!

Ja niin oli pullat hyviä, että vatsa pinkeenä sai tänään punnertaa jumpassa. Mutta nyt nukkumaan, olen aivan naatti!

Ihanaa iltaa ja kauniita unia! ♡