kaupallinen yhteistyö/ WWF

---

30.3.2019 klo 20:30 sammutetaan jälleen turhat valot Suomessa. WWF:n Earth Hour on maailman suurin ilmastotapahtuma, johon osallistuu jo liki 200 maata, miljoonia yksityishenkilöitä sekä yhteisöjä ja yrityksiä – ja varmasti myös suurin osa teistä. Sammuvista valoista huolimatta Earth Hourin ei kuitenkaan ole energiansäästötempaus, vaan enemmänkin symbolinen valomerkki ilmastoasioiden puolesta. Osallistumalla otamme kantaa ja pysähdymme miettimään ympärillämme vallitsevaa tilannetta. Mulle on ilo ja kunnia päästä puhumaan jälleen WWF:n puolesta ja niinpä kutsunkin teidät kaikki mukaan, vaatimattomasti, maailman suurimmalle kynttiläillalliselle! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Ilmastoasiat ovat käsitteenä laaja ja teemme jokainen päivittäin lukuisia valintoja ilmaston puolesta. Joskus suurempia kokonaisuuksia hahmottamisessa asiat kannattaa jakaa pienempiin kokonaisuuksiin ja niinpä vuonna 2019 Earth Hour on Suomessa viidettä vuotta peräkkäin maailman suurin kynttiläillallinen, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua erityisesti ruuan ilmastovaikutuksista. Tämä siksi, että ruoka muodostaa noin viidesosan yksittäisen suomalaisen ilmastovaikutuksista – samanlaisen siivun kuin liikenne.

Enemmän kasviksia lautaselle!

Yli puolet ruuan ilmastovaikutuksista syntyy juurikin alkutuotannosta. Eläinperäisen ruuan tuotannossa käytetään aina ensin kasvikunnan tuotteista valmistettua rehua, joten helpoin tapa muuttaa omaa ruokailuaan ilmastoystävällisemmäksi on vähentää lautaselta lihan osuutta ja vastaavasti lisätä lautaselle enemmän kasviksia.

Meistä suomalaisista ihan jokainen on syönyt joskus kasvisaterian, tai ainakin uskon, että pinaattikeitto, pinaattiletut ja esimerkiksi ohraryynipuuro ovat kuuluneet ihan yleisesti koulujen ruokalistoille. Asia ei siis ole meille uusi, joskin se on nyt entistä enemmän tapetilla, ja lihattomien aterioiden tarpeellisuutta pohditaan jatkuvasti enemmän. Samaan aikaan kasvipohjaisten elintarvikkeiden saanti on huipussaan. Kaupan hyllyltä löytyy kasvipohjaiset ”maitotuoteet” juustoista lähtien ja valittavana on nopeita ja helppoja proteiinin lähteitä. Ainakin meidän perheessä eläinperäisen ruuan käyttö on parissa vuodessa laskenut ihan mielettömästi ja siitä kiitos innovatiivisille tuotekehittelylle. Esimerkiksi suomalainen kaura on parissa vuodessa taipunut mitä monipuolisemmiksi elintarvikkeiksi. Mutta mikä tärkeintä, meidän perheessä kiinnitetään jatkuvasti vähemmän huomiota siihen, miten eläinperäiset tuotteet tulee korvattua kasvikunnan tuotteilla. Näin on mielestäni hyvä. Uskon nimittäin että vanhempina meidän tehtävämme on juurikin tehdä noista valinnoista lapsillemme luonteva osa arkea ja ruokailua sen sijaan, että niistä tehdään numeroa tai melua. Asenteiden muuttumisella onkin erittäin suuri merkitys kun puhutaan ilmastoystävällisestä ruokailusta. Itse olen utelias maistamaan ja kokeilemaan, ja juuri tästä syystä kasviperäisten tuotteiden suosimisesta on tullut luonteva osa arkea.

Eläinperäisten tuotteiden vähentäminen lautaselta on toki vaikutuksiltaan suurin ilmastoteko, jonka voimme syömällä tehdä. Jos ruokavalioon kuitenkin kuuluu myös lihatuotteita, kannattaa tutustua WWF:n lihaoppaaseen, joka auttaa tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja. Myös lähivesien kalat ovat hyvä valinta ja tietoa vastuullisista kalavalinnoista ylipäätään voit myös lukea WWF:n sivuilta kalaoppaan muodossa.

On kuitenkin myös muitakin tapoja ympäristöystävällisemmän ruokailun toteuttamiseen. Hävikkiruoka on niistä yksi. Itse olen huomannut että helpoin tapa hävikkiruuan välttämiseksi on hyvä suunnittelu. Viikon ruokalistan ennakkoon suunnittelu ja useamman päivän ruokien valmistaminen samanaikaisesti säästää energiaa, aikaa, rahaa ja luontoa. Myös kauppareissut vähenevät, ja turhaa ruokaa tulee hankittua vähemmän. Tähteiden jalostaminen ateriaksi on taito, jonka omaksuin jo lapsuudenkodissani. Olenhan sentään lamavuosien kasvatti.

Treffeille?

Aiotko osallistua WWF:n Earth Hour -tapahtumaan? Mikäli niin, olisi kiva kuulla myös omat ajatuksesi aiheesta. Vaikka teemana onkin maailman suurin kynttiläillallinen, on ihan ok sammuttaa myös vain ne valot ja nauttia lauantai-illan tunnelmasta kynttilää poltellen. Ja mikäli sekään ei onnistu esimerkiksi työn vuoksi, voi hengessä kuitenkin olla mukana. Tärkeintä on kuitenkin pohtia pohtia ilmastokysymyksiä ja omaa toimintaansa ilmaston hyväksi. Teeman mukaan erityisesti niitä ruokailuun liittyviä. Lauantaina 30.3. on esimerkiksi loistava tilaisuus testata sitä kasviruokareseptiä, jota et ehkä ole muuten uskaltanut kokeilla! Omat reseptit saa toki mielellään myös jakaa komenttiboksissa!

Kuvissa pestomarinoitua tofua salaattipedillä. Helppoa ja nopeaa. Kuivaa vain tofu huolellisesti siivuja painelemalla ja paista ne sitten pannulla oliiviöljyssä. Lisää joukkoon pestoa ja hienonnettuja valkosipulin kynsiä. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoa salaatin kanssa.

Lisää tietoa tapahtumasta löydät WWF:n sivuilta ja Earth Hour Facebook tapahtumasta.

Hei maanantai ja uusi viikko!

Onpa muuten ollut masentavan harmaa sadesää. Sellainen, joka sekoaa äkkiä loka-marraskuun kurakeleihin. Mutta kun joutsenten kaakatus kantautuu sisälle asti ja tajuaa, että nuo luontokappaleet ovat joukkopaon sijaan tekemässä paluutaan, syntyy toivonkipinä. Kyllä se kevät sieltä tulee. Linnut sen yleensä parhaiten tietävät! ♡

Kivan viikonlopun jälkeen maistuu aina arkikin paremmalta. Ja mennyt viikonloppu oli kaikin puolin kiva. Kovasti haukotutti lauantaina jo kahdeksan aikaan, mutta ylitin itseni ja tulin kotiin vasta puoli yhden kieppeillä. Aamulla tosin heräsin jo ennen seitsemää miettimään, että pitäisi pestä pyykkiä, mutta sain kuin sainkin unenpäästä uudelleen kiinni ja pyykätä ehti siltikin. 😀 Eilinen sunnuntai olikin sitten sellaista mukavaa joutenoloa, tai siivouspäivä, mutta minullehan juuri ne ovat parasta laatuaikaa. Ja illalla saatiin vielä ystävät maistelemaan uudella keittimellä valmistettua kahvia. Etten sanoisi vallan kympin viikonlopuksi!

Mun maanantailistalla ei oikeastaan ole muuta kuin ”kevään edistämistä”, mutta sitä sitten lihavoituna ja kursivoituna. Voisi olla vaikka isoilla kirjaimilla. Tähän kuuluu kaiken mahdollisen kevään etenemiseen viittaavan rekisteröiminen ja siemenpussien hipelöinti, kylvöpuuhat ja puutarhajutuista inspiroituminen. Hyvähän se on olla valmis, kun se aurinko ja lämpöaalto sieltä jossain kohtaa pyyhältävät. Nyt alkaa jo olla pari juomalasia täynnä  mårbackan juuriakin, joten mikäs tässä on kevättä ja kesää tehdessä!

Ehdotin muuten viime viikolla puolisolleni asuntonäyttöä. Että mitä jos vaikka mentäis ihan vain katsomaan. Sellainen vanha talo ”täynnä mahdollisuuksia”. No ei kuulemma olla menossa. Että ehkä minäkin nyt pidättäydyn näissä pikkupuuhissa ja yritän nauttuia siitä, että mitään sen kummempaa ei olekaan kiikarissa. Ne on nämä mahdollisuuksien remppakohteet ja vauvakuumeet, mitkä aina välillä huhuilevat jostakin. Ja sitten kun se huihuilu loppuu, huomaa itsekin, että näin on ihan hyvä. 🙂

 

Mutta ihanaa uutta viikkoa ja maanantai-iltaa myös teille! ♡

Moikka!

Oikein hävettää miten vähän blogia on tullut päivitettyä viime aikoina. Ja kyllä, aina kun tällainen tilanne tulee niin sitä seuraa myös jonkinlainen kynnys palata blogin ääreen. Joka kerta kun joudun kohtaamaan saman kysymyksen: Mitäs kerrottavaa mun elämässä oikeesti on!?
Mutta koska jostain on aloitettava ja rima rikottava, niin olkoon se sitten tällainen viime päivien koontipostaus. Eli mitä edes osittain mainitsemisen arvoista on tapahtunut. 😀

Ihan alkuun daaliat, jotka jo näkyivätkin istan stooreissa. Eli alkuvuodesta tilaamani mukulat saapuivat vihdoin ja kuten arvata saattaa toivat mukanaan myös hurjan keväänkaipuun. Ja vaikka sääolosuhteissa pieni takapakki tulikin, uskon vanhan kansan viisauteen, jossa uusi lumi lasketaan vanhan surmaksi. Nimittäin veikkaanpa, että parin päivän sisällä lunta on lopulta vähemmän kuin viime viikolla. Tai näin ainakin haluan uskoa. Ja koska kevät on oikeasti nyt se juttu, joka pitää mielen tulevassa hyvässä, kaivoin myös kylvömullat ja siemenet esiin ja laitoin uutta kasvua alulle. Nyt alkuun vasta chilit (ehkä vähän myöhässä) ja kesäkurpitsat. Mutta uskon siihenkin, että kasvihuoneen avulla nämä kylvöajat saa tänä vuonna kivasti tasattua.

Noin muuten daaliat ovat tuottaneet hiukan päänvaivaa, sillä en ole vieläkään ihan päättänyt, että mihin ne laitetaan. Jotenkin taas tässä kohtaa vuotta on niin älyttömän vaikeaa hahmottaa, että mitenkäs se aurinko taas mihinkin paistoi ja miltä maa näyttää ilman lunta. Joka vuosi on jouduttu syystä tai toisesta karsimaan vanhoja puita, mitä olen lähtökohtaisesti aina vastustanut. Mutta nyt mulla on muutama puu kiikarissa, jotka voisin vallan hyvin antaa pätkittäviksi paremman daaliamaan toivossa.

Viime päivinä olen myös tuntenut syvän vihreää kateutta ja jokainen länsinaapurista kantaunut krookuksen kuva on saanut minut harkitsemaan vakavasti vadelmavenepakolaisuutta. Kuten yltä voi nähdä, ei ole ihan vielä haravointikelit, eikä tietoakaan mistään kukkivasta.

Rinnakkaistodellisuus on syntynyt tuttuun tapaan kirjoilla, ja yksi viime päivien lukemisista on ollut Søren Sveistrupin Kastanjamies. (Monelle Sveistrup on tuttu Jälkiä jättämättä -sarjasta.) Ei tämä Kastanjamieskään välttämättä mitään kielellistä ilotulistusta ole, mikä korostuu kun on juuri lukenut alle Håkan Nesserin loistavaa sanailua Cafe Intrigon muodossa. Mutta koukuttava ja erittäin jännä. Just sellainen pakko lukea heti loppuun -kirja, joille on ehdottomasti paikkansa. Mainittakoon, että olen Nesserin fani ja esimerkiksi Gunnar Barbarottin ajatusten juoksu on jotakin mitä joskus ihan vain pysähtyy kesken lukemisen nauramaan tai mahdollisuuksien mukaan lukee vieruskaverille ääneen. Viikon äänikirjana Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär. Ei jännä, eikä muutenkaan kirjallinen merstariteos, mutta sellaista sopivaa kuunneltavaa matkustaessa. Tai no, toimii ehkä sittenkin paremmin lukemalla, sillä kertoja on mies ja lukija nainen, mikä ainakin sekoitti itseäni välillä. Tosin syy saattaa myös olla pienissä torkahduksissa. 😀

Mutta siis siinä viimeisen viikon kirjat:
Håkan Nesser – Cafe Intrigo
Søren Sveistrup – Kastanjamies (arvostelukappale saatu Otavalta)
Leonard Goldberg – Sherlock Holmesin tytär

Viikon ajan kaapin kyljessä on roikkunut mun ensi lauantaille valitsemani juhla-asu. Niin ja uudet, puseron alle sopivat (syntymäpäivälahja) liivit. 35-vuotisen elämäni ensimmäiset myyjän avustuksella valitut. Itselleni kun on ollut aika mahdoton ajatus, että joku tulisi sovituskoppiin kurkkimaan, saati koskisi. Mutta hei, alusvaatekutsut! Tai no, nämä ei ollut varsinaisesti kutsuilta, vaan sovitin kun oltiin viettämässä Venäläistä iltaa kotikutsuja pitävän liivimyyjän luona. Sermin takana ystäviä ja pohjalla pieni (Venäläinen)skumppa, niin johan minä siitäkin selvisin. Ja istuukin muuten kerrankin kuin hansikkaat. Ja kokokin meni uusiksi. Eli jonkinlainen aikuisuuden virstanpylväs on nyt saavutettu! 🙂

Tuiki tavallisen torstain kruunaa kotivelvoitteista vapaa ilta ystävien seurassa. Että siinäpä niitä viime aikoja. Ja hei, huomenna onkin jo perjantai!

 

 

Kavihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa