Huhhuh, olen risteillyt lasten kanssa Turun ja Tukholman väliä torstaista lähtien, mutta tänä iltana kutsuu vihdoin oma koti ja oma sänky. Paljon olisi asiaa, ja kuviakin jonkin verran, mutta näillä laivan nettiyhteyksillä ei kauheasti hurrata. Itse asiassa, ensimmäinen postausyritykseni kaatui jo teknisiin ongelmiin.

Mutta hauskaa on ollut, niinkuin lapsilla näillä reissuilla yleensäkin. Tällä kertaa jäi myös enemmän aikaa olla isän seurassa, joten siinäkin mielessä lomamme on ollut onnistunut. Tosin itse alan jo olla aika väsynyt leikkihuoneiden melutasoon ja laivan hälinään ylipäätään. Olen siis erittäin iloinen että kohta saa kääntää auton nokan kohti kotia. Mulla on oikeasti jo ikävä sellaista peruspuuhailua. Imuria, omaa keittiötä ja tietysti jännitän myös sitä, onko siellä kotona enää yhtään pionia maljakkoon katkottavaksi.

Mutta palataan huomenna parempien yhteyksien kanssa asiaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa ihanat!

Iloa on kun viisi serkusta saa viettää päivän yhdessä. Keinua koivun oksalla ja juosta mummulan puutarhassa. Yksi serkkupoika tuotiin mukanamme yökyläilemään, ja koko porukalla ilo jatkuu taas huomenna.

Mutta nyt mennään vielä ulos grillailemaan iltapalaa, joten toivottelen ihanaa juhannuksen jatkoa!

Klaaran mekko on viime kesältä. Blogin kautta saatu Nova Melinan ihanuus.

Pahoittelut. Pionipommitus jatkuu! Tänään vuorossa vaaleanpunaiset kukat. 🙂

Se olisi sitten juhla ja juhannus. Tai huomenna viimeistään. Meillä ei tänäkään vuonna isosti tätä keskikesän etappia juhlisteta, joten kiire ja stressi on kaukana. Rentoutuminen on aloitettu jo porrastaen eilisestä. Koska tarkoitus on viettää aikaa vanhempieni luona (jonne myös tulee siskoni lapsineen), ei jääkaappi pullistele, eikä ruokakaupassa tarvinnut tehdä normaaleja viikonloppuostoksia isompia investointeja.

Koti putsattiin juhannukseen tavallisella viikkosiivouksella, ja sisään kannettiin useampi kimppu pioneja. Jos oikein kurjaksi keli vetää, kynttilänvalo tuo tunnelmaa ja kaminaan saa tulen. Viiniäkin on kaapissa – jos siltä tuntuu, mutta muuten nautiskelen kyllä ihan vain villasukista ja hyvästä kirjasta niin paljon kuin suinkin voin (toinen Alan Bradley odottaa jo hyllyssä).

Mies on perinteisesti työssään juhannuksena, ja kosiskelipa minuakin mukaansa juhannuspäiväksi. Huh, se olisi toisinto ensimmäisestä yhteisestä juhannuksestamme 14 vuotta sitten!

Kohta herkutellaan ribseillä ja jälkkäriksi niinkin omaperäinen juttu, kuin kaupan jäätelö. Tämä äiti huilaa nyt ja panostaa sitten taas siihen jouluun enemmän! On muuten puoli vuotta aikaa valmistautua(!).

Ajelkaa turvallisesti, pitäkää hauskaa ja nauttikaa! Suurenmoista juhannusta jokaiselle!

Tallenna