Viime vuodet on olleet aika täysinäisiä. Vihaan sanaa ruuhkavuodet, mutta en tiedä parempaakaan termiä, joka olisi yhtä selkeästi ymmärrettävissä. Koska iltaisin pitäisi olla kahdessa tai kolmessa paikassa yhtä aikaa, olen pyhittänyt aamut itselleni. Toki kesällä oli vähän helpompaa, mutta kun on tehnyt itsestään aamuihmisen, sitä oikeastaan nauttii aikaisen aamun hiljaisuudesta ja rauhasta. Niin no, salilla saa olla yleensä ihan yksin. Tänään nappasin salikassin lisäksi mukaani myös kameran, sillä olen ihaillut noita loppukesän usvaisia aamuja jo pitkään. Kuuden aikaan kotiinpäin ajellessa nappasin sitten itselleni muutaman kuvan muistoksi. Nyt pitää nauttia, sillä hetken päästä kuudelta aamulla on yhtä pimeyttä!
Olen viimeiset pari viikkoa jo vähän kipuillut tulevan syksyn vuoksi ja tuntenut sen tykyttävän tunteen rinnassa ja palan kurkussani. Kamppailut oman riittämättömyyden kanssa ja miettinyt, että miten kummassa sitä taas jaksaa kaiken. Ja ennen kaikkea pystyy kaikkeen. Lauantaina istuin puoli tuntia hautausmaalla ja itkin. Ihan kuin pikkulapsi. Sitten nostin leuan pystyyn, ajoin kotiin ja menin ennen kymmentä nukkumaan. Kyllä se siitä. Ja sunnuntai-iltana meillä oli jopa pölystä puhtaat kaapinpäälliset ja tavarat pitkästä aikaa ainakin melkein paikallaan. Mielikin toimii paremmin kun ympärillä on siistiä ja puhdasta.
Tänään ollaan kuitenkin saatu aikataulupalapeliä ihanasti kasaan ja mulla on aika positiivinen olo tulevan suhteen. Kyllä tämä taas tästä. Mutta en siis ole mikään kiirettä rakastava ihminen. En todellakaan! Enemmän just se sellainen aamu-usvaa tuijottava ja lampaita rapsutteleva haaveilija. Luen aina niitä ihania kertomuksia pienistä saarista, joilla asuu vakituisesti vain kourallinen ihmisiä. Ne olisi just mulle sopivia paikkoja. Mutta eihän niissä ole voimistelua, jalkapalloa, säbää, balettia tai musiikkiopistoa. Että se siitä! Ja toisaalta, ei ehkä niitä viikonlopun valopilkkujakaan, kuten vaikka rapujuhlia, joiden voimalla tämä viikko laitetaan purkkiin.
No mutta mulla on mun aamut. Hiljaiset ja usvaiset ja kohta pimeätkin, mutta mulle niin äärimmäisen tärkeät ja pyhät.
Elokuu tarkoittaa koulujen alkamista ja samaan aikaan monissa lapsiperheissä opetellaan puhelimen käyttöä. Veikkaanpa myös, että lapsen ensimmäinen oma puhelin taitaa nykyään jo melko varmasti olla älypuhelin. Meille numeroita veivanneilla ja puhelimen kiemuraista johtoa sormissa kieputtaneille vanhemmille tilanne on täysin uusi. Netin ja digimaailman uhat ja mahdollisuudet ovat asioita, joiden opettelusta lapsena meillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta ja samalla kun opetamme lapsellemme turvallista digikäyttäytymistä, joudumme myös itse opettelemaan ja pohtimaan asiaa ihan uudesta näkökulmasta.
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.
Ohjeita ja vinkkejä löytyy etsimällä varmasti paljonkin, mutta mitkä asiat ovat tärkeitä, mitkä ovat lapsen oikeudet ja mitkä aikuisen vastuut. Telian digitaalinen vanhemmuuspakkaus kokoaa yhteen neuvot ja niksit niin parempaan digiarkeen kuin lasten turvalliseen digitekemiseen. Ohjeistukset on laadittu yhteistyössä Pelastakaa Lasten kanssa.
Vaikka digivanhemmuus onkin asia, johon emme ole saaneet oppia tai roolimallia omilta vanhemmiltamme, voi joitakin vanhoja neuvoja muuttaa myös digiaikaan sopivaksi. Missä olit tänään? –kääntyy yhtä lailla nykyaikaan ja digitekemiseen. Yhteiset ateriat ja illan rauhalliset hetket ovat sitä varten, että lapselta kysellään päivän kuulumisia. Siinä, missä kysellään mitä koulussa oli ruuaksi ja miten harrastukset sujuivat, on ihan yhtä tärkeää kysellä myös, missä lapsi on viettänyt aikaansa digitaalisesti. Kun vuoropuhelu ja aito välittäminen ovat osa arkea, avoimuutta ja luottamusta on helpompaa ylläpitää myös digiarjessa. Ole aidosti kiinnostunut siitä, missä lapsesi viettää aikaa ja kenen kanssa. Myös digitaalisesti. Missä olit tänään? -muistutuksen voit myös ladata helposti Telian sivuilta. Tee pienestä kysymyksestä tärkeä tapa.
Tottahan se on, että puhelimet helpottavat arkea. Oma napanuorani venyy ja paukkuu tänä syksynä, kun Klaara alkaa kulkemaan pyörällä koulussa. Vaikka saimmekin hyvän matkaa kevyenliikenteenväylää koulutielle, huoli on kova. Kuten esikoisenkin kanssa aikoinaan, myös nyt käyttöön otetaan kuittaus koulun pihasta. Näin voin huokaista helpotuksesta, kun tiedän, että pieni pyöräilijä on päässyt turvallisesti perille.
Puhelimen avulla on myös helppo muistutella iltapäivän ja illan aikatauluista. Mitä välipalaa löytyy ja mistä, koska pitää olla valmiina lähtemään harrastuksiin? Puhelimen avulla voi toisaalta myös huikata tiskikoneen tyhjentämisestä, puhtaiden pyykkien viikkaamisesta tai oman huoneen siivouksesta. Iltapäivän videopuhelu mummulle, kaverin kanssa askartelu videopuhelun välityksellä ja äänikirjan kuuntelu ovat kaikki tosi kivoja ja positiivisia juttua, mutta vaikka hyödyt ovatkin suuret, samaan aikaan pitää tanssia nuoralla myös vaarojen ja haittatekijöiden kanssa.
Me vanhemmat toimimme esimerkkinä.
Kuinka helppoa onkin unohtaa, että se oma toiminta heijastuu myös lapsille. Jos puhelimen jatkuva selailu on osa omaa vapaa-aikaasi, voi olla melko vaikeaa perustella lapselle sitä, ettei puhelinta saa käyttää jatkuvasti. Toisaalta monelle aikuiselle puhelin on osa työtä ja työasioita tulee hoidettua joskus hoidettua pitkin iltaakin. Yhteiset pelisäännöt ovat kuitenkin mahdollista luoda, mikäli asioista keskustellaan avoimesti. Jos toisaalta huijaat kaiken surffailun olevan ”työjuttua” voi olla aika kohtuutonta vaatia lapselta rehellisyyttä. Niinpä. Tunnen itsekin piston sydämessäni!
Lapsella on oikeutensa ja meillä vanhemmilla vastuumme. Veikkaanpa että suurin osa meistä vanhemmista pohtii turvallisuutta ja netin vaaroja ehkä kaikkein eniten, kun kyseessä on yhdistelmä lapset ja puhelin. On asioita, jotka tuntuvat miltei liian kamalilta pelätä, mutta vanhempana ei kai voi työntää päätään pensaaseen. Niinpä olen katsonut tärkeäksi puhua lasten kanssa paitsi vaaranpaikoista myös yksityisyydestä. Mikä tärkeintä, digiasioissa on luotava lapsen kanssa toimiva keskusteluyhteys! Jos lapsi kohtaa netissä jotakin pahaa ja inhottavaa, on tärkeää, että siitä uskaltaa ja voi puhu aikuiselle. Yhdenkään lapsen ei pitäisi jäädä yksin sellaisten asioiden kanssa. Kun päivittäisiin rutiineihin kuuluu Missä olit tänään -kysymys, on netissä mahdollisesti koetut vääryydet tai lapsen mieltä askarruttamaan jääneet asiat helpompi tuoda mukaan keskusteluun.
Koen myös erityisen tärkeäksi muistuttaa lapsia siitä, että ilkeydet ja kiusaamiset ovat ilkeyksiä ja kiusaamista tapahtuivat ne sitten kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Monesti olen itsekin huomannut, että meillä aikuisilla on suuri kiusaus hyödyntää netin kasvottomuutta vihapuheessa, mutta jotta maailma muuttuisi edes askel kerrallaan paremmaksi, velvollisuutemme on opettaa lapsille, paitsi itsensä kunnioittamista, myös toisten kunnioittamista.
Digitaalisesta vanhemmuuspakkauksesta löydät vinkit ja niksit myös näihin asioihin.
Arjen ja kouluyön alkaessa lepo, uni ja palautuminen nousevat myös tärkeään rooliin. On meidän vanhempien vastuulla, että lapsi herää virkeänä ja riittävät yöunet nukkuneena uuteen päivään. Vain näin voimme varmistaa, että lapsi oppii ja kehittyy normaalisti. Rajoitettu puhelinaika ja puhelinparkki illalla eivät siis ole lainkaan huonoja ideoita yöunien turvaamiseen.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Digitaaliseen vanhemmuuspakkaukseen, vaikka teillä olisi jo vähän isompia lapsia. En voi millään nostaa tekstiini kaikkea sitä tärkeää, mitä sivuilta löytyy, mutta kehotan lukemaan vinkit ja tietoiskut ajatuksella. Lue myös lasten ja nuorten vetoomus paremman nettikulttuurin puolesta. Meidän aikuisten tehtävä on pitää lapset turvassa myös verkossa ja siinä onnistumme ainoastaan #yhdessä
Käykäähän osallistumassa One Plus Nord N100 puhelimen arvontaan Instagramin puolella!
Mä en valita kuumuudesta, joskin kuivuudesta ja muista lieveilmiöistä olen huolissani. Meillä on sisällä viileää ja illalla saan käpertyä untuvapeiton alle (nukun sen kanssa kesät talvet) ja sohvallakin köllöttelen yleensä jonkinlaisen torkkupeiton kanssa. Me pidämme mieheni kanssa molemmat lomaa vasta syksyllä, joten suurin osa päivästä tulee oltua sisällä. Työpäivän päälle ei kyllä ole jaksanut lähteä lenkille, mutta lenkkeillään sitten viileämmällä säällä vähän enemmän. Iltaisin nautin lämmöstä, eikä se haittaa laisinkaan. Joskin meidän illat on aika lyhyitä, koska herätyskellot pirisevät aamuisin viideltä. Mutta ei haittaa sekään. Arkinen rytmi sopii mulle ja olen aamuihminen.
Iltapäivällä minut löytää varmimmin ulkoa. Nautin mielelläni hetken auringosta, joskin hakeudun tuolini kanssa ehkä mieluummin sinne puolivarjoon. Ja vanhassa pihassa sitä on onneksi tarjolla, kiitos suurien puiden. Tykkään katsella lasten iloa ja riemua: Vesisotaa, trampoliinilla pomppimista jne. Kesä on kesää, oli lomalla tai ei. Ja vaikka vuorokaudessa ei ole kesäisin yhtään sen enempää tunteja kuin talvellakaan, arki tuntuu silti rennommalta kun pimeä ei sulje syliinsä heti iltapäivällä. Viikonloppuisin tykkään nukkua pidempään. Nautin siitä, ettei ole kiire, voidaan syödä yhdessä ja ihan vaikka vain olla.
Kaiken kuivuuden keskellä meidän keväällä kylvämä kukkaniitty on puhjennut täyteen loistoonsa. Se on niin superihana, että voisin iltaisin tuijotella sitä vaikka kuinka kauan. Nautin myös siitä, että ruokaan saa tujauttaa ison nipun oman pihan yrttejä ja tomaattisato alkaa vähitellen kypsyä. Kesäkurpitsaa pukkaa valtavasti ja eilen tehtiinkin siitä iso lasagne.
Mun kesälounas on toukokuusta asti ollut salaattia ja ainakin kolmena päivänä viikossa caesarsalaattia kanalla. Joo, tiedän, että kuulostaa jo vähän ankealta, mutta rakastan sitä! Anjoviksia on tullut surauteltua jo monta purkillista ja silloin kun ei itse jaksa laittaa, nappaan valmiin salaatin kaupasta. En usko, että kyllästyn koskaan. Tai ehkä syksyn tullen on ihan luontevaakin vaihtaa lounas taas johonkin ihan muuhun.
Niin että elämä on oikeastaan ihan hyvää just nyt. Jos jotakin voisin toivoa, niin keijun, joka hoitaisi kotitöitä. Miten voikin aina olla tiskikone täynnä tai tyhjentämättä!? Ja miten sitä pyykkiä voikin kertyä niin valtavasti, vaikka kesävaatteet ovat aina pieniä ja kevyitä? Myös alati sisään kulkeutuva hiekka olisi ihanaa poistaa taikomalla ja ikkunatkin kaipaisivat kipeästi kirkastumista. Mutta ehkä nekin siitä!
Ihanaa viikonloppua myös sulle. Mä olen ajatellut nukkumisen lisäksi pyöräillä ja löhötä. Ja ehkä sörkin vähän enemmän niitä kotitöitäkin – jos jaksan.
