Tämä lauantai on sujahtanut ohi vähän liiankin nopeasti. Johtunee kai siitä, että posotin unta aamulla melkein kymmeneen asti, mikä ei tosiaan ole normaalia. No, ihan hyvä välillä näinkin, meillä nimittäin tuo pienempi on taas aloittanut nuo huutovaatimuksensa yönratoksi.

Kauppa- ja kahvilakäyntiä lukuun ottamatta lauantai on vietetty kotosalla, mitä vastaan mulla ei oikeastaan ole yhtään mitään. Kotihiiri, mikä kotihiiri, ja mikäs tässä ollessa.

Koska tänään ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa saatu nauttia auringonpaisteesta viime päivien tapaan, olen nautiskellut kynttilätunnelmasta jo iltapäivästä lähtien. Samaa rataa taitaa mennä koko ilta. Lasi punaviiniä ja muutama pala suklaata. Aivan loistava tapa viettää lauantai-iltaa.

Koitettiin tuosta kuistilta tähyillä naapurin pelolle, jossa on muutama peura ihmettelemässä, mutta eihän siitä mitään näe. Vieläkin liikaa puita edessä. Niinpä me annetaan peurojen olla ja notkutaan vielä hetki sohvalla lasten ohjelmia tiiraillen.

Leppoisaa lauantaita teille. Nauttikaa kynttilöistä ja rauhallisesta tunnelmasta!

Tuulilasi oli aamulla jäässä, ja hanskat hukassa (eli älyttömän hyvin kesän ajaksi jemmattuna). Suun kautta hengittäessä ilmaan muodostui höyryä, ja samanlaista nousi joelta aamun valjetessa. Kirpakka ilma tuntui nenäkarvoissa ja varpaissa asti. Oikea syyssää, kaunista ja kuulasta!

Mulle tuli aamulla sellainen fiilis, että tästä tulee hyvä viikko. Tiedä sitten johtuiko mukavasta sunnuntaista, kauniista syysaamusta vai hyvin nukutusta (pitkästä) yöstä, mutta ei lainkaan hullumpi fiilis maanantaiaamuna.Eikä myöskään mikään tavanomainen fiilis viikon ensimmäisen päivän alussa.

Maanantain asukoodi on varsin rento ja syksyinen. Näin täällä. Nyt kuitenkin olisi keittiössä yksi taikina odottelemassa, joten riennän sen kimppuun.

Ihanaa ja aurinkoista maanantaita!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun arki rullaa tasaisesti, ja viikot vierivät toinen toisensa jälkeen samalla kaavalla? Kokoajan on sellainen pieni hoppu, mutta mitään kummallista ei kuitenkaan tapahdu. Vähän kuin oravanpyörässä (tai jonkun muun jyrsijän, harvemmin kai oravat noissa juoksevat. Tyhmä sanonta muuten!), eikä arkipäivät poikkea toisistaan juuri muuten kuin harrastusten aikataulujen verran. Jep, mä tiedän. Musta tuntuu, että syksy on lähtenyt käymään nyt juurikin noin. Arki rullaa eteenpäin sen suurempia ajattelematta. Sanoisin jopa, että kaltaiselleni (kuulemma kontrollifriikille) tuo rytmi tuo turvallisuudentunteen. Sellaisen rauhallisen fiiliksen elämän järkkymättömyydestä.

Tämä viikko on kuitenkin ollut totaalinen poikkeus. Tai varmaan pitää aloittaa jo viime perjantaista, sillä siitä kaikki varmaan lähti liikkeelle. Arkinen aherrus ja kaava ovat rikkoutuneet monellakin eri tapaa, ja päiviin on mahtunut asioita, joita tuskin yleensä mahtuu edes viikonloppuihin. Ja vaihteeksi se tuntuu muuten tosi hauskalta! Vähän kuin olisi lomalla, muttei kuitenkaan.

Eilen ajelimme mieheni kanssa Helsinkiin jääkiekkomatsiin. Normaalisti ei tulisi kuuloonkaan lähteä arki-iltana noin pitkän matkan päähän pelkän jääkiekon vuoksi, mutta koska NordicBet on vuoden ajan kutsunut bloggaajia kiekkoiltoihinsa, ja viimein tuli mahdollisuus lähteä (kiitos vanhempieni), tempaisimme itsemme irti tavallisesta torstai-iltapäivästä.
Vaikkei musta nyt vedonlyöjää tullutkaan (en osaa täyttää edes lottokuponkia), niin ilta oli mahtava, hauska ja ennen kaikkea erilainen! Autossa oli myös hyvää aikaa jutella ja puhua, sillä niinkin yksinkertainen asia jää usein arjen jalkoihin ja tekemättä.

Jos eilinen oli parisuhteen hoitamista, niin tämä perjantai on sitten puolestaan sellaista koko perheen laatuaikaa. Nappaamme itsemme nimittäin jälleen irti tavallisista kaavoista ja nautimme viikonlopunaloitusta vähän erilaisella tavalla. Ja, tuntuu vaihteeksi ihan hauskalta jättää perusperjantaisiivous välistä, vaikkakin se mulle muodostaa jonkinlaisen turvallisen pysyvyyden- ja jatkuvuudentunteen.

Olisi tosi hauska kuulla, miten te rikotte arkisia kaavoja. Teettekö sen jotenkin suunnitelmallisesti (ulos syömään tietyin väliajoin, leffaan, romanttisia iltoja puolison kanssa tmv.?), vai oletteko kuten minä, joka pitää kynsin hampain kiinni siitä, että päivät etenevät tutulla kaavalla ja kenties yllätytte positiivisesti, kun joskus tuleekin poikettua kurssista?

Säätiedotus lupasi kunnon myräkkää, ja hetken pohdinkin, josko sen pilkkihaalarin ostaminen olisi vihdoin ajankohtaista, mutta tulin siihen tulokseen, että ohut tikkitakki saa vielä riittää. Becksöndergaardin villahuivi on syksyn uusi hankinta, ja se on tilattu täältä.

Kohti viikonloppua ja Valio-myrskyä! Pitäkää hatuistanne kiinni! 🙂