Kukkia poimin, kukkia kannan…

19.6.2017

Hejsan, ystävät ja uutta viikkoa! Lupailevat, että säät viilenevät, joten tänään pitää ottaa kaikki ilo irti kesästä: Kesämekko, kesäisiä kukkia ja kesäinen mieli. Niitä kun nyt sulloo Hölmöläisen tavoin taskuihinsa, niin eiköhän tuosta yhdestä sateisemmastakin viikosta selvitä! Ja eikös viileä ja sateinen sää yleensä vaikuta positiivisesti juhannuksen tilastoihinkin!

Lupiineja nyt ei ehkä luonnonkukiksi tahtoisi kutsua, mutta eipä sille kai mitään mahda, että tuo vieraslaji on vuosien saatossa juurtunut Suomen luontoon melko tiukasti. Meillä lupiineja kasvaa kyllä kukkamaassakin, mutta se vaatii tietenkin kasvuston jokavuotista harventamista ja kukkien poisleikkausta ennen siemennysvaihetta. Koiranputkea ja kurjenpolvia onkin sitten tienposket pullollaan, eli ainakin juhannuksen kukkasato on taattu.

Käytiin eilen vähän ostoksilla koko perheen voimin, ja kotimatkalla kierreltiin hiukan maisemia ihaillen. Täytyy sanoa, että Suomi on kyllä tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Ihan mielettömän vihreää ja vehreää joka puolella. Rypsipellot keltaisena ja suuret syreenin kukinnot kurkottelevat kohti autoja. Tulipa taas mieleen tuo katson maalaismaisemaa ja ymmärrän…

Tämä juhannusviikko on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, ja tänäänkin on vaihdettu vahtivuoroja miehen kanssa läpsystä. Vielä pari päivää jatkuu sama juokseminen, mutta samalla kun koko Suomi hiljenee kesälomilleen juhannuksesta, ne suuremmat kiireet helpottuvat meilläkin. Sparraan siis itseäni tähän pariin päivään sillä, että kohta helpottaa. 🙂

Ihan ketuttaa kun tuo kesähuoneprojekti ei ole edistynyt millään tavoin, mutta tänään päätin, että juhannuksen jälkeen otan tavoitteeksi sutia joka päivä ainakin pikkuisen. Kun eihän se mitenkään muuten valmistu kuin tekemällä. Jos vaikka testaisi ne kolme lattiamaalin sävyäkin, niin ehkäpä siitä saisi kipinää kattojen maalaukseen. Itse asiassa ei olisi lainkaan pahitteeksi vaikka hommaan ryhtyisi jo juhannuksena! Joskus olisi kiva, kun asiat tapahtuisivat vain sormia napsauttamalla, mutta se ei taida olla mahdollista tässä projektissa.

Kaunista juhannusviikkoa! ♡

Save


Vaaleanpunaiset pionit ja kesän kauneimmat kengät

17.6.2017

Lauantaita!Täällä on nautittu kesästä ja oltu ulkona ihan koko rahalla. Edes se peloille levitetty ”tiedätte kyllä mikä”, ei paahteesta huolimatta saanut kesäfiilistä lyttyyn. Pyykkiä en tosin laittanut ulos tänään kuivumaan, kun nuo tuoksut tuntuvat tarraavan märkiin tekstiileihin jotenkin voimakkaammin.

Mutta sen itsensä jauhamisesta muihin juttuihin. Nimittäin vähän kenkärakkautta ja päivän annos kukkiakin – kuinkas muutenkaan! 😀
Olen jo useamman kesän haaveillut tuollaisista espadrillo -tyylisistä kiilakorkosandaaleista, ja vaikka tarjonta on viime kesinä ollutkin huipussaan, niitä oikeita yksilöitä ei vain ole löytynyt. Siis sellaisia jotka hurmaisivat ulkonäöllään, mutta olisivat vielä käveltävätkin. Nyt kuitenkin tärppäsi (kengät ovat Kenneth Colen), ja ai että, mutta ne on ihanat! Nude mokka ja vaaleat pohjat antavat vielä hauskan kilometriefektin säärillekin. 🙂

Vielä ei jalopionit omassa pihassa kuki, mutta en malttanut pitää näppejäni irti kaupan kukkatarjonnasta. Näillä vaaleanpunaisilla pompuloilla on ihana fiilistellä tulevaa pionikautta. On ne vain niin kauniita!

Meillä syötiin vasta tänään ensimmäiset uudet perunat. Kyytipojaksi silakkaa ja naapurin savupalvattua kalkkunaa. Todellista lähiruokaa. Illaksi olen luvannut lapsille herkkuja ja telkkaria. Niin, ja vähän pidempään valvomistakin. Jospa vaikka itsekin jaksaisi katsoa Neiti Marplen vielä tänään.

Mutta nyt iltapaala pöytää. Kaunista kesälauantain iltaa teillekin! ♡


Ihan pihalla ja farkkushortseissa

15.6.2017

Hello hello ihanaiset!

Kyllä kesä vain on ihanaa aikaa, eikös vain!? Aamusta iltaan farkkushortseissa ja iholla sellainen kesän tuoksu. Vaikka toisaalta tuntuu, että juhannus ei mitenkään voi olla viikon päästä, kun juurihan tässä vasta aloitettiin!

Täällä on menty melko kesärento fiiliksellä, ovet ja ikkunat auki kesään, ja koti näyttää taas siltä, että sisällä käydään lähinnä kääntymässä. Tai sitten se johtuu vain siitä, että se joku ”kodinhengetär” on totaalisen kesärennossa fiiliksessä. 😉 Pyykin sijaan ajatukset pyörivät edelleen kukissa ja kaikessa kesähömpässä, mutta saa nyt toistaiseksi pyöriäkin!

Farkkushortsit ovat ottaneet paikan tämän kesän luottovaatteena. Nostalgiset Leviksen viisnollaykkoset ja sitten nämä H&M:n mutsimalliset farkkushortsit. Aamulla ja illalla, kun sää on päivän lämpötilaa viileämpi, asu on helppo päivittää pitkällä neuletakilla, ja heti tulee ”suojaisampi” olo. Niin, ja onhan mulla sitten asuun sopivasti myös villasukat jalassa, kun käyn koiran kanssa kävelyllä. Ei ole villasukkia voittaneita, ei kesällä eikä talvella! 😀

Eipä ole enää pitkä aika siihenkään, kun illat alkavat taas hämärtyä. Koska mulla oli aamulla yhdeksältä tapaaminen, päätin hyödyntää liikenteessä oloni ja menin ihan tarjoushaukkana Lidliin ostamaan lisää noita aurinkokennovalaisimia. Pari pyöreää hankin jo edelliskesänä Ikeasta, ja tänään ostin sitten kolme lisää. Nuo on jotenkin herttaisia tuolla puunoksilla, vaikka valoisaa onkin. Kasaavat ikään kuin tuon pöytäryhmän yhteen yläkautta. Ja täytyy sanoa, että tästä alapihasta on kyllä tullut ihan suosikkini parina viime kesänä. Viime vuonna ei nostettu ollenkaan pöytäryhmää yläpihan laatoitukselle, ja siellä se on ulkovarastossa vieläkin. Varjossa ja puolivarjossa on vain jotenkin niin paljon mukavampaa!

Mulla on tällä hetkellä työn alla Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia. Se on oikeastaan odottanut vuoroaan jo joulusta asti, mutta kyllähän te tiedätte: Niin paljon hyviä kirjoja, mutta vain rajallinen määrä aikaa! Ja toisaalta, olen edelleen välillä ajatuksineni Harry Quebertin tapauksessa, enkä ole halunnut rikkoa sitä kirjan tuomaa (ja jättämää) fiilistä. Mutta nyt on Baltimoren aika, voi että kun voisikin vain hautautua jonnekin piiloon, kunnes takakansi tulee vastaan!

Mies oli eilisen illan kotona ja kanttasi kukkamaiden reunat. Purppuraomenapuu kukkii, samoin rungollinen jalosyreeni. Ja tuo marjakuusten alta pari vuotta sitten löytämäni rentoakankaali, jonka kasvu oli miltei tukehtunut, on päässyt nyt valtaamaan alaa oikein kunnolla. Mutta vanhoilla kiikareilla ei suinkaan tiirailla rikkaruohoja, vaan lintuja!

Kiitos kun jaksatte käydä kesästä huolimatta. Ihanaa iltaa kaikille! ♡