Hejsan ihanat!

Täällä venytellään napanuoraa ja pakataan esikoisen tavaroita huomenna alkavalle neljän päivän leirille. Poika kyllä selviää, reipas kun on, mutta itseäni tässä lähinnä säälin. Vaikka eipä kai tuota voi peräkammarissa ikuisesti säilöä, joten hyvä se on venytellä nuoraa jo tässäkin kohtaa!

Täällä on tänään juurikin sopivan puolipilvinen keli kaikenlaiseen puuhasteluun. Ei liian kuuma, mutta kuitenkin kesäistä. Koska päätin jo alkukesästä rikkoa tänä vuonna kaikki edelliset mekonkäytön ennätykseni, kampesin helmat päälleni tänäänkin. Maximekko on juuri sopiva silloin kun lämpötilat eivät ole ihan helteissä asti, tai tuuli tuntuu viileältä iholta. Ja olenpa niin viluinen, että ruokakaupassakin tuntuu mukavammalta kulkea jalat jossain määrin verhottuna. Tämän pellavaisen niinmun’design -mekon sain Virpiltä bloginäkyvyyttä vastaan, ja ilohan täysin Suomessa suunniteltua ja valmistettua vaatetta onkin käyttää. Mekko on muuten niin hengittävä ja kevyt, että se ei ahdista kuumemmallakaan säällä, ja fiilistäkin on helppo muuttaa yksinkertaisen mekon kanssa vain asusteita vaihtamalla. Tänään tuntui kuitenkin tältä: Farkku, mokka ja varvassandaalit. Antavat juuri sopivasti arkisempaa rentoutta.

mekko|niinmun’design (saatu)
farkkutakki|H&M
laukku|DAY Birger et Mikkelsen

Niin ja nyt muuten se miehen loma sitten viimein starttasi, ja minä käytin tilaisuutta heti hyväkseni nautiskellen jo aamupäivällä ihan vain omasta seurastani. Sillä välin kun lapset tekivät isänsä kanssa pihatöitä, minä makoilin kirjani kanssa sängyssä, ja suihkuunkin sain kammettua itseni vasta iltapäivällä. Mutta hei, joskus tekee hyvää ihan vain ollakin, ja sitten jaksaa taas paremmalla teholla. Seuraavat kolme viikkoa ajattelinkin ottaa sitä kuuluisaa minäaikaa hieman jokaisesta päivästä. Lähteä lenkille kun siltä tuntuu, ja taistella salilla tätä kesäistä lihaskatoa vastaan. Niin ja tietenkin lukea!

Mutta nyt toivottelen teille leppoisaa iltaa!

Save

Torstaita ihanat! Tänään sivutaan pukeutumista hieman erilaisella tavalla, nimittäin esittelen teille Flint ystäväni, jonka avulla tästäkin kissataloudesta voi lähteä siististi pukeutuneena ja huolitellun näköisenä ulos. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Flintin kanssa.

Mustat ja muuten tummat vaatteet ovat ehkä pahimpia alustoja pitkille hiuksille, pölylle, nukalle ja lemmikeiden karvoille. Koska meiltä löytyy noita kaikkia, teippiharja kulkeekin mukanani oikeastaan aina. Niitä on laukkujen pohjalla, ja pienissä pussukoissa, jotka vaihdan tarvittaessa laukusta toiseen. Viime talvena hankkimani musta villakangastakki oli ehkä pohjanoteeraus mikäli miettii vaatteen käytännöllisyyttä kissan omistajan kannalta, kun taas nahkahousut ihastuttivat helppohoitoisuudellaan. En kuitenkaan anna kissankarvojen tai pölyn sen enempää määritellä pukeutumistani, vaan keskityn enemmänkin vaatteiden oikeanlaiseen huoltoon. Pesu, silitys, tuuletus ja tarvittaessa irtoroskan, pienen nukan ja erilaisten karvojen poisto. Hyvin hoidettuna vaate kestää sekä aikaa, että katseita.

Näppärän kokoinen Flint -teippirulla hurmaa jo pelkästään ulkonäöllään (Flint on muuten voittanut Red Dot International Design Award -palkinnon), mutta itse arvostan vielä kaunista ulkomuotoakin enemmän teippirullan käytännöllisyyttä. Aika usein markkinoilla olevat teippirullat ovat isoja klohmoja, jotka vaativat jo käsilaukultakin kokoa. Toinen, ainakin itseäni ärsyttävä seikka, on teippirullien säilyttäminen laukun pohjalla. Joko rulla pitää tunkea takaisin laukkuun jättäen käytetty arkki paikalleen (mikä nyt ei vain ole kovin houkuttelevaa) tai muuten rulla tarttuu käsilaukun vuorikankaaseen tai nahkaan itseensä. Markkinoilta löytyy toki rullia suojakotelolla, mutta kokonsa puolesta ne vaativat käsilaukulta vielä suurempia mittoja, kuin suojattomat rullat. Flint onkin ainoa laatuaan, sillä teippirulla kierretään hylsyn sisään ja siitä ulos kuin huulipunapuikko. Näin sekä tuotteen mittasuhteet, että käytännöllisyys ovat lajinsa parhaita.

Flint – teippirullan teippi on valmistettu korkealaatuisesta japanilaisesta paperista ja tarrapintaan tarttuu herkästi kaikenlainen nukka, pöly ja karvat. Usein rullien tarrapinta ottaa vain sen tekstiilin pintanukan, eikä ne tiukempaan painuneet irtokarvat enää jaksa tarttua teipin pintaan, mutta pienessä Flintissä on ytyä. Rullassa on  30 arkkia, ja arkki on syytä repäistä irti, kun teippiin muodostuu Flint-logo. Vielä käyttökelpoinen arkki pysyy kuitenkin hyvänä kun sen kiertää hylsyn sisään, ja teippirulla on valmiina seuraavaa käyttökertaa varten. Täysin kierrätettävät vaihtorullat myydään erikseen, joten rulla kestää myös aikaa.
Käytännöllisyyden lisäksi Flint on tyylikäs mukana kannettava. Näiden metallivärien (jotka ovat omia suosikkejani) lisäksi Flint on saatavissa myös kirkkaissa väreissä. Teippirullan voi siis mätsätä joko omaan tyyliin sopivaksi, tai vaikkapa asuun tai laukkuun sointuvaksi.

Lukijakilpailu:

Minkä värisen Flintin sinä valitsisit?

Katso kaikki värivaihtoehdot täältä, ja jätä vastauksesi kommenttiboksiin.
Osallistuthan kisaan kuitenkin viimeistään 7.7. 2017. Kolme vastauksensa jättänyttä saavat sekä Flintin, että vaihtorullan.
Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Hauskaa torstaita!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Save

Tallenna

Maanantaita muruset! Toivottavasti juhannuksesta on toivuttu ja uusi viikko polkaistu mukavasti käyntiin.

Täällä synkän musta taivas rakoilee välillä auringolle, ja välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa. Ulkona on kuitenkin rehevän vihreää, eikä se tuosta ainakaan vähene, kun seuraava lämpöaalto osuu kohdalla. Itse asiassa nytkin voisi kuvitella olevansa jossakin tropiikissa, jos vain ei paleltaisi niin kovasti. Villasukissa värjöttely jatkuu siis toistaiseksi. Olin jopa aamulla niin viluinen, että lähdin lenkille miltei talvitamineissa ja kotiin pitikin hölkötellä takki vyötärölle sidottuna. No, tuli ainakin hiki!

Juhannuksen luottovaate on ollut punainen alelöytöneule, joka poikkeaa mukavasti vaatekaappini värilinjasta. Väri on (varsinkin kuvissa) sellainen fiesta red, sävy, jonka nimen olen muuten oppinut mieheltäni (harvoin näin päin!). En ollut koskaan kuullutkaan fiesta redistä, kunnes joskus, mieheni teettäessä instrumenttia itselleen, seurasin sivusta sitä täydellisen punaisen valintaa. Fiesta red painui mieleeni ihan siitäkin syystä, etten ollut koskaan tajunnut, mikä sävyihminen mieheni sisällä asuukaan. 😀

Näin sateen jälkeen puutarha on kuin miljoonilla timanteilla koristeltu. Suurien lehtien päälle jääneet vesipisarat ovat luonnon omaa taidetta parhaimmillaan, ja huomaan, että liian harvoin tulee ihasteltua asioita tässä valossa. Sitä odottaa aurinkoa ja lämpimiä säitä, kuin kaikki olisi kauneimmillaan juuri silloin. Vaikka toki juuri puutarha aurinkoisessa säässä kukoistaakin, löytyy sitä kauneutta näistäkin hetkistä. Täytyy vain malttaa katselle ympärilleen!

Kesäkuun viimeisen viikon maanantaihin on jo ehtinyt mahtua kaikenlaista. Supikoiran levittämien roskien siivoamista, puhelun päiväkodista (vei väkisinkin ajatukset syksyyn ja uudenlaisen arjen aloitukseen) ja pyykkikoneen pyöritystä. Iltapäivällä olisi tarkoitus jatkaa kesähuoneen kimpussa. Siinä puuhassa pitäisikin nyt kiriä oikein kunnolla. Sitä ennen kuitenkin muutama erä Afrikan tähteä lasten kanssa ja jos taivaankappaleet vain asettuvat suotuisasti, myös pienet päiväunet ovat listalla.

Kaunista uutta viikkoa!