Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä.  Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!

Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!

Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti! 😀

Välillä viikonlopun aloitus vaatii vähän pitsiä ja huulipunaa. Eikö!?
Eilen juonittiin lasten kanssa miehelle uimavarusteet valmiiksi, koska olin sopinut, että hänen ystävänsä tulevat noutamaan synttärisankaria avantouinnille. Tykkäsin ideasta niin paljon, että miltei lipsautin salaisuuden jo puolessa välissä viikkoa. Vähän kuin pikkulapsi joka ei saa pidettyä salaisuuksia sisällään. Mutta sinne me kuitenkin saatiin lähettää päivänsankari avantoreissulleen yllätettynä ja asiasta täysin etukäteen tietämättömänä. Toinen yllärisalaisuus pääsi päivänvaloon myöhemmin illalla, kun tömistimme naisjoukolla skumppapullojen kera ystävän kotiin, viestinämme, että lauantaiaamuna lähdetään varhain kohti Tallinnaa. Nyt olenkin siis matkalla eteläiseen naapuriimme iloisen naiskokoonpanon voimin. Ehdottomasti laatuviikonloppu tämäkin!

Niin paljon kuin rakastankin kaikkia yllätyksiä, salaisuuksien pitäminen tuottaa niiden kohdalla välillä ihan tuskaa. Tällä viikolla salaisuudet on olleet ihan siinä kielen päällä, melkein jo pääsemässä karkuun. Nyt voi onneksi henkäistä ja todeta, että pärjäsin! 😀

Olen tainnut tulla tuosta punaisesta huulipunasta liki riippuvaiseksi, ja poskipunan ohella tässä onkin toinen meikkituote, jota olen oppinut käyttämään vasta nyt ”aikuisemmalla iällä.” Punaiset huulet nimittäin piristävät kummasti väsähtänytkkäkin olemusta! Suosittelen, jos ei ole aiemmin kuulunut tapoihisi!

 

 

Ihanaa viikonloppua myös teille!

Tiistaita!
En otsikoinut postausta kliseellä ”voiko kenkiin rakastua?”, sillä tiedän vallan hyvin, että voi. Jo pikkutyttönä nukuin kenkäpari sänkyni vieressä, ja ihan vain siksi, että äiti kielsi ottamasta uusia jalkineita sänkyyn. Eli tiedän vallan hyvin, että rakkaus kenkiin on mahdollista! Kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa tänään yksi kenkäpari, joka aiheutti syvää rakkautta heti ensi silmäyksellä. Sänkyyn en tosin tätäkään paria ole ottanut, sillä veikkaan, että siihen löytyy vastustusta myös nykyisestä elämäntilanteestani.

Ellos on juuri lanseerannut uuden naisten kenkämerkin. Agnes Cecilia -kengät tulivat itse asiassa vasta tänään myyntiin. Mallisto on suunnattu naisille, jotka pitävät moderneista ja käytännöllisistä kengistä, mutta joissa kuitenkin on se ripaus persoonallista tyyliä. Tässä ensimmäisessä Agnes Cecilia -mallistossa on kaikkea nahkasandaaleista, tupsullisiin ”slip-in” -kenkiin, lenkkareihin, loafereihin ja korkkareihin. Värimaailmassa näkyy vahvasti puuterin pinkki, valkoinen, beige, sekä raikkaat navyn sininen ja punainen. Kengät valmistetaan Euroopassa ja niihin käytetään korkealaatuisia materiaaleja, mutta kengät ovat kuitenkin laatuunsa nähden edullisissa hinnoissa.

Kuluneen vuoden aikana olen selkeästi ottanut harppauksen värien käytössä, ja jos syksy sai aikaan hullaantumisen vihreään, nyt kevättä odotellessa tunnen erityistä vetoa punaiseen. Tähän kuuluu sekä perinteinen kirkas punainen, mutta myös nämä utuisen roosat sävyt, josta tämä Agnes Cecilia Lindy Slip In -pistokkaat kenkäpari on loistoesimerkki. Pehmeä mokka ja suloinen rusettikoriste, lisäävät fiilistä. Kantapäästä avoin pistokasmalli keventää kenkien tossufiiliksen naisellisemmaksi ja saa sääret näyttämään pidemmiltä. Korkea pohja myös antaa hieman lisäsenttejä, mikä puolestaan lisää sekin vaikutelmaa pitkistä sääristä. Koska kyseessä on kevätkengät, joiden käyttöönottoa saa vielä pikkuisen odottella, voi jalkineita ihan kaikessa rauhassa sisäänajaa ja ihailla nyt sisätiloissa. Ja mitä tulee noihin väreihin, must have -listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada!

Jossakin tuon lapsuuden kenkärakkauden ja nykyisen kenkärakkauden välissä on ollut myös ajanjakso, jona olen rakastanut niitäkin kenkäpareja, joiden mukavuus on ollut lähinnä kyseenalaista. Nykyisinkin näitä hullantumisia sattuu, mutta ostopäätös syntyy kuitenkin mukavuudentunteesta. Oli kyse sitten lenkkarista tai korkkarista, kengän pitää istua ja tuntua jalassa mukavalta. Niinpä nykyään moni hullaantuminen jää usein ainostaan hullaantumiseksi, ja tunne hiipuu nopeasti ohi. Jotta kenkiin voi todella rakastua, niiden pitää tuntua hyvältä jalassa. Nuo Agnes Cecilia Lindy -pistokkaat ovat kelpo yhdistelmä kauneutta ja mukavuutta. Ja sanoisin myös helppoutta ja naisellisuutta. Ehdottomasti kevään lempparikengät!

Taas yksi hyvä syy odottaa kevättä! Ja must have listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada.