Aurinkoa ihanat! Vitsi mitkä kelit. Jotenkin tuo talvi tulee nyt niin tarpeeseen, vaikka tosin ihan paukkupakkasten ystävä en ole minäkään. No, pakkasellakin on tehtävänsä, joten antaa nyt paukkua hetken aikaa ainakin.
Eilen ohjelmassa oli vuoden ensimmäiset treffit. Vähän aikuistenaikaa lasten yökyläillessä mummulassa. Ulkona syöminenkin osaa joskus olla luksusta, vaikka romanttiset kävelyt Aurajoen rannassa jäivätkin pakkasen vuoksi tekemättä. Tänään uni olisikin sitten maittanut vähän pidempään, mutta kas eikös sen uunin korjaajan pitänyt nyt sitten tulla aamulla viisitoista yli kahdeksan! Ja sekin aivan turhaan, mikä ketutti entistä enemmän. Heti joulun pyhien jälkeen kun varasimme takuuhuoltoa, huollon tekevä yritys ilmoitti, että asiaan tarttuminen menee tammikuun viidenteen, jotta tarvittavat osat ehtivät saapua. No, tänään täällä kävi korjaaja toteamassa, ettei uunille voi nyt tehdä mitään, vaan hänen pitää tilata se osa ensin! Whaaat!?! Ollaankohan tässä nyt sitten uunitta toisetkin puolitoista viikkoa…


Vaikka pieni irtiotto tulikin hyvään saumaan, vanhassa talossa huomaa kyllä sen, ettei kotona ollut illalla kipinävahtia. Kylmässä nukutut yöunet olivat tosin parhaat pitkiin aikoihin, mutta aamulla kolea talo laittoi kyllä viluttamaan. Luulin jo aamulla hetken kamiinan kyljessä värjötellessäni, etten selviä talvesta, mutta eiköhän sitä taas tästäkin vilusta yli päästä. Tosin eipä ole Kyllillä ja Almallakaan ollut tänään hinkua ulkoilemaan, ja Taavi nyt etsii aina muutenkin sen talon kuumimman paikan. Muistan kuinka jo lapsena kadehdin kissaa, joka jäi talviaamuisin loikoilemaan kylpyhuoneen lattian kuumimpaan kohtaan. Ollapa kissa!



Saatatte ehkä arvata, että nahkikset ovat ottaneet paikan housujen kunkkuna. Tällä kertaa yhdistin ne pitkään neulettakkiin (Ellokselta) ja kokonaisuus on jälleen sopivan rento.

Ihanaa loppiaisenaattoa ja pitäkäähän itsenne lämpöisinä! ♡


















