Ihan pihalla ja farkkushortseissa

15.6.2017

Hello hello ihanaiset!

Kyllä kesä vain on ihanaa aikaa, eikös vain!? Aamusta iltaan farkkushortseissa ja iholla sellainen kesän tuoksu. Vaikka toisaalta tuntuu, että juhannus ei mitenkään voi olla viikon päästä, kun juurihan tässä vasta aloitettiin!

Täällä on menty melko kesärento fiiliksellä, ovet ja ikkunat auki kesään, ja koti näyttää taas siltä, että sisällä käydään lähinnä kääntymässä. Tai sitten se johtuu vain siitä, että se joku ”kodinhengetär” on totaalisen kesärennossa fiiliksessä. 😉 Pyykin sijaan ajatukset pyörivät edelleen kukissa ja kaikessa kesähömpässä, mutta saa nyt toistaiseksi pyöriäkin!

Farkkushortsit ovat ottaneet paikan tämän kesän luottovaatteena. Nostalgiset Leviksen viisnollaykkoset ja sitten nämä H&M:n mutsimalliset farkkushortsit. Aamulla ja illalla, kun sää on päivän lämpötilaa viileämpi, asu on helppo päivittää pitkällä neuletakilla, ja heti tulee ”suojaisampi” olo. Niin, ja onhan mulla sitten asuun sopivasti myös villasukat jalassa, kun käyn koiran kanssa kävelyllä. Ei ole villasukkia voittaneita, ei kesällä eikä talvella! 😀

Eipä ole enää pitkä aika siihenkään, kun illat alkavat taas hämärtyä. Koska mulla oli aamulla yhdeksältä tapaaminen, päätin hyödyntää liikenteessä oloni ja menin ihan tarjoushaukkana Lidliin ostamaan lisää noita aurinkokennovalaisimia. Pari pyöreää hankin jo edelliskesänä Ikeasta, ja tänään ostin sitten kolme lisää. Nuo on jotenkin herttaisia tuolla puunoksilla, vaikka valoisaa onkin. Kasaavat ikään kuin tuon pöytäryhmän yhteen yläkautta. Ja täytyy sanoa, että tästä alapihasta on kyllä tullut ihan suosikkini parina viime kesänä. Viime vuonna ei nostettu ollenkaan pöytäryhmää yläpihan laatoitukselle, ja siellä se on ulkovarastossa vieläkin. Varjossa ja puolivarjossa on vain jotenkin niin paljon mukavampaa!

Mulla on tällä hetkellä työn alla Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia. Se on oikeastaan odottanut vuoroaan jo joulusta asti, mutta kyllähän te tiedätte: Niin paljon hyviä kirjoja, mutta vain rajallinen määrä aikaa! Ja toisaalta, olen edelleen välillä ajatuksineni Harry Quebertin tapauksessa, enkä ole halunnut rikkoa sitä kirjan tuomaa (ja jättämää) fiilistä. Mutta nyt on Baltimoren aika, voi että kun voisikin vain hautautua jonnekin piiloon, kunnes takakansi tulee vastaan!

Mies oli eilisen illan kotona ja kanttasi kukkamaiden reunat. Purppuraomenapuu kukkii, samoin rungollinen jalosyreeni. Ja tuo marjakuusten alta pari vuotta sitten löytämäni rentoakankaali, jonka kasvu oli miltei tukehtunut, on päässyt nyt valtaamaan alaa oikein kunnolla. Mutta vanhoilla kiikareilla ei suinkaan tiirailla rikkaruohoja, vaan lintuja!

Kiitos kun jaksatte käydä kesästä huolimatta. Ihanaa iltaa kaikille! ♡


Forget me not

29.5.2017

Aurinkoista illan alkua!
Rakkauteni vaaleansiniseen ei ota laantuakseen näin kesän koittaessa, eikä ihmekään, kun tuolla tontinrajoilla loistaa lemmikit kuin sininen kukkameri. Nostin keittiön pöydälle vanhan kannullisen noita ihania sinisiä kesäntuojia, ja kas, heti iski söpöilyvaihde päälle. Jos omistaisin oikein ison pitsipöytäliinan, olisin varmasti levittänyt pöydälle myös sen. Suitsait saavat astua syrjään taljat ja liika harmaa. Nyt meille muuttaa kesä!

Vaikka koti on vielä viipynyt eleettömän talvisessa asussaan, pukeutumisen suhteen rusetit, röyhelöt ja pitsit on kaivettu naftaliinista jo aikoja sitten. Viime kesänä hankkimani lemmikinsininen kesämekko (Banana Republic) on edelleen kaunein omistamani vaatekappale, ja sekin on päässyt jo auringosta nauttimaan. Mekossa on oikeastaan kaikki palaset kohdillaan, vaikkei sen leikkaus nyt ihan hansikkaan tavoin itselleni istukaan. Röyhelöt, leveä helma, väri ja vielä taskutkin! Tämä päällä kelpaa pyörähdellä Taipaleen Reijon tahdissa, vaikkei eriparisilmäni millään muotoa lemmikkejä muistutakaan. Ja vaikka yleisin kesähabitukseni onkin päästä varpaisiin kurainen ja multainen (mustilla kynnenalusilla höystettynä), tämä mekko päällä tulee takuuvarmasti kesäheinäfiilis! Mikäli kohtuullisen matkan päästä löytyisi vielä tanssilavakin, tässä mekossa voisin oitis hypätä pyörän selkään, ja polkea tanssahtelemaan!

Pitsipöytäliinoja ja tanssilavoja tai ei, kesän ihanuus piilee juurikin siinä, että mieli vaeltaa uusiin ja erilaisiin juttuihin. Pitkä pätkä vuodesta mennä porskutetaan tasaisen harmaassa, mutta annas olla kun aurinko lämmittää ja luonto puskee väriä. Siinä sulaa suomalainen luonne ihan uuteen uskoon!

Taidanpa kipaista vielä toisenkin kimpun sinne makuuhuoneeseen. Ja sitten penkomaan niitä sinisiä tyynynpäällisiä kaapista! Kunhan nyt en vallan sekaisin menisi kun syreenit ja juhannusruusut puhkeavat kukkimaan!

Ihanaa iltaa! ♡

Tallenna


Super trouper…

27.4.2017

Joulukuussa talvitakissa, huhtikuussa kevättakissa! Siitäkin huolimatta, että lämpöasteita voi keväällä olla vähemmän kuin talvella. Jep, huomaan itsekin pukeutuvani jossain kohti enemmän kalenterin, kuin sään mukaan. Eilen oli jopa pakko laittaa kierto päälle (meillä puulämmitteinen vesikierto), kun kova tuuli viilensi kotia niin, että palelin aamutakista ja villasukista huolimatta. Sitten soimasin itseäni turhamaisuudestani, kunnes totesin, että lämmitinhän minä tammikuussakin, vaikka mittari näytti plussaa.

Ihan samaan tapaan kuin helmikuun kirkkaassa auringonpaisteessa totesin, että nyt kuuluisi olla metriset hanget ja paukkupakkaset, mietin tälläkin hetkellä, että auringon paistaessa mittarin pitäisi kohota ainakin sinne liki kymmeneen asteeseen – kun nyt sentään huhtikuun loppua eletään. Uskon että meillä, neljän vuodenajan ihmisillä, on jonkinlainen sisäänrakennettu vuodenkiertokello. Nyt se (ainakin itselläni) hakee ihmeissään viisarilleen oikeaa paikkaa muuttuvassa ilmastossa.

Mutta tänään!!! Ai että! Auton mittari näyttää yli kymmentä astetta, aurinko paistaa ja ilmassa on juurikin se tuoksu, mikä huhtikuun lopussa kuuluukin olla. Tästä syystä mulla onkin ihan otsikon mukainen olo! 🙂

Koska kesämekkokeleihin nyt vielä taitaa mennä jonkin aikaa, pitäydyn kuitenkin keväisemmän värityksen päätöksessäni, mitä tulee pukeutumiseen. Mustan ja harmaan rinnalla pitää olla näin keväällä joka päivä jotakin vaaleaa, ja kohdallani se melkeinpä taipuu poikkeuksetta sinne vaaleansinisen puolelle. Helppo ja heleä väri, joka pomppii luottovaatteideni skaalassa vuodesta toiseen. Valkoinen on kiva pari farkuille, mutta mustan kylkeen sopii mielestäni paremmin baby blue. Tällöin kokonaisuus ei muutu liian jämäkäksi tai graafisen kovaksi.

Ostin hauskan solmupaidan alkuvuodesta, mutta pitkän selkäni vuoksi paita jäi aika lyhyeksi tuosta edestä solmun kohdalta. Niinpä vaate jämähti henkariin roikkumaan, ja ehdin jo luulla, että koko ostos oli pelkkä hutikuti. Onneksi tämän kevään toinen hankintani, mustat shaping farkut, pelastivat tilanteen. Noissa pöksyissä on nimittäin juuri sopivan korkea vyötärö, ja efekti, joka imaisee vatsan sisään ja tekee koko kropasta napakan paketin. Voinee tietenkin olla pelkkää plaseboa, mutta onko sillä merkitystä, jos kuitenkin tuntuu hyvältä! 🙂

Tänään on taas sellainen vimpan päälle aikataulutettu päivä, mutta oi että, miten ihanaa onkin huristella tuolla auringonpaisteessa uudet aurinkolasit nenällään. Matka taittuu mukavasti Abban ja Queenin tahdissa – kovaa ja korkealta laulaen!

Torstaita murut!

farkut⎮h&m
paita⎮lindex
tossut⎮adidas
rillit⎮cucci
kello⎮triwa

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna