Lupasin postausta lauantain Inspiration Blog Awards -juhla-asustani, ja tässä se nyt tulee! Yhden kuvanhan jo julkaisinkin Facebookissa, ja joitakin yksityiskohtia löytyy myös Instagramista. Eipä kuvissa juuri hurraamista ole, sillä ne on otettu hotellin käytävällä aika haastavan valon kanssa, mutta ehkä se pointti nyt näistä käy selväksi.

Designistolta lainaamani YSL:n laukku sopi Day Birger Et Mikkelsenin mekkooni aivan täydellisesti, ja pidinkin molemmista todella paljon. Mekon malli on kivasti 1920-luku vaikutteinen, mutta äärettömän haastava, mitä tulee liivivalintaan. Päädyinkin erilaisiin teippeihin, ja täytyy myöntää, että mekko ihoon teipattuna olo ei välttämättä ollut ihan hirveän itsevarma! Tuli päästettyä voimasana jos toinenkin, kun siinä kiireellä yritin mekkoa itseeni liimata…

Korviksina olivat jälleen Pernille Corydonin pienet rinkulat ja saman sarjan pitkä rengaskoru roikkui kaulassani (molemmat saatu blogin kautta). Muut korut ovat vanhoja, enkä enää muista, mistä ne olen hankkinut.

Voin vain suositella tätä juhlalaukun lainaamista, vaikkain sydäntä särkeväähän tuollaista ihanuutta on takaisin postittaa. Näillä juhlimisillani iltalaukut jäisivät kuitenkin niin vähälle käytölle, että koen tämän palvelevan ainakin itseäni. Muutamalla kympillä saa lainattua laukun, ja valikoimista löytyy iltalaukkuja moneen makuun!

Kampauksen tein itse ja kiireellä. Pari nutturavalkkia niskaan toiselle sivulle, ja pari nippua klipsipidennyksiä antamaan lisää materiaalia. Helppo ja yksinkertainen!

Että sellainen! Muistakaahan osallistua Pernillen koruarvontaan!!!

Kivaa iltaa!

No tulipa otsikko! Mutta ei sentään, ei tässä nyt taas siunatussa tilassa olla, äitiystakissa kuitenkin.

Muistatteko viime syksynä hankkimani Mom2moM merkkisen vihreän äitystakin. Silloinhan perustelin hankintaa sillä, että takkia voisi hyvinkin käyttää myös raskausajan jälkeen. Aika pitkään on takki kuitenkin saanut komerossa roikkua. Viime keväänä ei todellakaan tehnyt mieli pukea äitiysvaatteita ylleen, mutta nyt syksyn koittaessa annoin takille taas mahdollisuuden. Ja hei, tässä rennossa arkisessa rönttölookissa on kutakuinkin sama, mistä mallistosta takki on ostettu!

Okei, myönnän, että vetoketju kiinni vedettynä olo alkaa vieläkin hiukan ahdistaa, sillä tuo rinnan alle tuleva rypytys kyllä vähintäänkin korostaa vatsanseutua. Ja, jotta pienessä kylässä ei leviäisi villit juorut, kuljen mielummin takki auki.

Pinterestin innoittamana kokeilin taas pitkästä aikaa rentoa sivuniskanutturaa, ja se syntyin nutturavalkin kanssa helposti ja nopeasti. Pelasti taas yhden huonon hiuspäivän tuo Pinterest! Jalassa mielipiteitä jakavat Please Jeanssit. Toiset tykkää, toiset ei. Kuulun ensimmäiseen joukkoon, ja vaikka myönnän, ettei nämä nyt niin naisellisuudella ole pilatut, mukavuus on kuitenkin omaa luokkaansa.

Neule on vanha (H&M), huivi BeckSöndergaardin (saatu) ja jalassa viimetalviset vuorelliset nahka-conssit. Eli oikein mukavaa päästä varpaisiin!

Tässä asussa on nyt hoidettu kerho- ja kauppareissut. Seuraavaksi ruokaa pöytään, ja sitten illaksi urheilemaan. Ihan mukava maanantai!

Rentoa ja mukavaa iltaa kaikille!

Se olis sitten perjantai jälleen. Hiukan erilainen viikko takana, pikkuisen lomamainenkin kai jossain määrin. Rennosti on ainakin otettu, jätetty kellotetut rutiinit hiukan vähemmälle ja koitettu irrottautua arjesta. Hyväähän se välillä tekee.
Se oli syysloma. Klaara täytti yhdeksän kuukautta, ja äitiysloma meni ja loppui. Yksi vaihe elämässä takana, vaikkei niin suuresti itse arkeen vaikutakaan. Vaihe kuitenkin.

Entä ne vapautettavat kädet sitten?
Aika nopeasti, julkaistuani kenen kädet sinä vapauttaisit -postauksen, ymmärrsin, etten ole oikea ihminen sanomaan, kuka kaipaa eniten apua, tai kuka on ansainnut sitterin. Pidätin itselläni oikeuden muuttaa pelinhenkeä, ja käyttää vanhaa kunnon arpatekniikkaa. Mutta, olen silti iloinen, että sain teidät jakamaan palan itsestänne; Sain kommenttiboksillisen inhimillisyyttä. Tarinoita arjesta, äitiydestä, ja avunannosta sekä sen tarpeesta. Monen viestin kohdalla toivoin, että voisin auttaa jotenkin. Jos en sillä sitterillä, niin jotenkin muuten. Löysin tuttuja tunteita pitkistä odotuksista ja unelmien täyttymisestä. Pystyin samaistumaan pettymyksiinne ja väsymyksiinne.

Koska en voi arpoa palkintoa kuin yhden kerran, joudun vetoamaan lukijoideni hyväsydämisyyteen: Olkaa läsnä ja tarjotkaa apua. Olkaa jollekulle se, jolle voi myöntää oman riittämättömyytensä ja sanoa olevansa väsynyt. Jooko?!
Sillä, eniten itseäni kosketti kertomus, jossa todettiin, että kukaan ei auttanut tai kukaan ei välittänyt. Eihän se ihan niinkään saa mennä. Eihän!?

Ja nyt mulle on tosi rento olo. Ai miksi!? No, koska mä tiedän, että ainakin joku herää tähän ja ottaa puhelun ystävälleen tai sukulaiselleen. Kysyy, kuinka sä voit tai miten sä jaksat. Eikös?  Tai, kyllä mä tiedän. Teihin voi luottaa!

Pisimmän korren tällä kertaa veti tämä kommentti: