Halusin vain tulla kertomaan teille, miten tärkeitä olette ihan jokainen. Tuotte päiviini iloa ja valoa, ja kanssanne on hauska nauraa niin niitä arjen kompurointeja kuin onnistumisiakin. Ja ihan totta, ilman teitä olisin kyllä tosi tosi yksinäinen!

Ystävänpäivähän on joka päivä, mutta harvoin sitä muistetaan, tai huomataan, kertoa rakkaimmille, kuinka tärkeitä he ovat, ja kuinka paljon ystävyydestä saamme. Tänään on siis hyvä päivä sanoa se, mikä niin usein jää sanomatta, ja tehdä ne pienet teot, jotka osoittavat, kuinka paljon välitämme. Ystävyys on rikkaus ja voimavara, ei koskaan taakka tai painolasti harteillamme. Se ei syö energiaa, tuomitse tai arvostele. Ystävyys ei haihdu savuna ilmaan, eikä piittaa kilometreistä ja välimatkoista. Ystävyys on aitoa ja molemminpuolista välittämistä, se ei perustu teeskentelylle tai oman aseman pönkittämiselle.

Lentosuukkoja kaikille. Meillä on ohjelmassa kyläilyä ja hengailua, ei mitään varsinaista ohjelmaa, vaan ihan leppoisa lauantai lasten kanssa. Ollaan yhdessä ja virittäydytään hiihtolomaviikkoon.

Vaatetuksen suhteen tänään tuntui tältä. Pipokelejä vielä onneksi, kuinka pärjäänkään ilman! 🙂

Muistakaa olla myös ystäviä itsellenne. Lausukaa ääneen kauniita asioita ja kehukaa itseänne. Todellinen ystävä on helpompi tunnistaa, kun arvostamme itsekin itseämme.

Ihanaa ystävänpäivää ja rakkaudentäyteistä lauantaita!

Muistatteko 90-luvun ruutubuumin? Ruutuhousut, ja ylipäätään ruutua joka puolella. Minä muistan, ja myönnän, että tuo aika jätti jonkinlaisen trauman. Ehkä yliannostus ruutua? Samalle vuosikymmenelle voi sijoittaa korkeavyötäröiset farkut ja tupsupipot. Nekin juttuja, joihin en koskaan uskonut palaavani. Never say never, mikään ei ole varmempaa kuin se, että muoti kertaa itseään.

Housujen sijaan ruutuannoksen voi onneksi täyttää huivilla, ja lankatupsujen sijaan pipoja koristaa turkis-, tai kuten tässä tapauksessa, tekoturkistupsu. Lantiomallisten farkkujen jälkeen täytyy myöntää, että normaalikorkuinen housunvyötärö, joka ulottuu lantioluiden yläpuolelle, tuntuu oikeastaan hirmuisen mukavalta. Joskin takataskujen sijoitus korostuu, sillä en missään nimessä halua farkkuja, joiden taskut komeilevat tuolla jossain selän ja pakaran keskivaiheella! 🙂

Näillä keleillä riittää hiukan vähempikin vaatekerros. Oikeastaan tuntuu, että liian paksussa takissa tulee ruokakaupassakin jo hiki. Toisaalta ihan kiva, vaikkakin nautin kyllä suuresti pipon antamasta mahdollisuudesta olla tekemättä hiuksilleen juuri mitään.

Torstain vetimet:

farkut|Crocker
takki ja pipo|H&M
huivi|Becksöndergaard
kengät|SixtySeven

Kivaa päivää!

Helmikuu, maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet. Täällä on lunta niin, että ovikin meinaa jäädä aukeamatta. Aamulla löysin sentään autoni pihasta, sinne se oli hautaunut kinosten alle. Ja, jos ei olisi muistanut, mihin kohtaa pihaa autonsa on jättänyt, ei lumimöykkyä olisi juuri erottanut kasoista, jotka naapuri kävi traktorillaan työntämässä. Varsin talvista siis!

Neutraaleissa sävyissä tänään; Harmaata, roosaa, myyrää, nutriaa. Ripaus kultaa, ja se on siinä – asu, joka ei lopulta ole oikein minkään värinen. Viihdyn silti, sillä näissä sävyissä olo on pehmeä ja lämmin. Ehkä hiukan keväinenkin olo, lumesta ja kinoksista huolimatta.

 Helmikuu on vähän kuin torstai. Tynkäkuun jälkeen tulee maaliskuu, kevään perjantai, ja huhtikuussa maasta pukkaa jo jotakin vihreää. Tällä laskukaavalla alkuvuosi on aika äkkiä silitelty, eikä aikaakaan, kun tämäkin asu toimii jo ballerinojen kanssa. Minkäs sille mahtaa, että on luonnoltaan kevään lapsi! 🙂

Lumista ja energistä maanantaita!