Lapset kylvivät molemmat tänään rairuohonsa. Tai oikeastaan ohransa. Klaara tosin totesi saadessaan eteensä lautasellisen multaa, että namnam. Ja, koska multakaan ei niin kovin pahalta tuntunut maistuvan, uskon, että saan tytöstä itselleni mämmikaverin pääsiäisenä! 😉

Toinen valmistelu olisi virpomisvitsojen koristelu. Täällä meillä päin pääsiäistrullit eivät ole kovinkaan aktiivisia, samoin kuin nuutipukit, taitavat olla katoavaa kansanperinnettä. Lupasin kuitenkin Niilolle, että sunnuntaina kuljetan noitiani virpomaan. Poika onkin tehnyt jo esimerkiksi mummulle munatilauksen (Transformers on nyt se juttu) varmistaakseen saaliinsa. Noidaksi pukeutuminen tosin vähän tässä iässä tuntuu jo vieroksuttavan. Mutta makea palkka onneksi motivoi!

Muuten pääsiäisen suunnitelmat ovatkin sitten ihan auki. Toisaalta, oikeastaan nautin oikein siitä, että pääsiäinen ei vaadi niin suuria suunnitelmia ja stressejä, kuin joulu. Vuosi sitten pääsiäisenä nautittiin huippukeleistä, saa nähdä miten käy tänä vuonna!

Nyt vain odotellaan ohran itämistä. Se onkin muuten vaikea selittää, ettei tuo kasva ihan fudistreenejen aikana!

Mutta, ehkä jo huomenna! 🙂

Pikamoi pyykkituvasta!

Siivoilen täällä oksentelevan koiran aikaansaannoksia. Jep, eli lakanapyykkiä, ja jonkinlaista mattopyykkiä. Ihmeellistä, että se täytyy aina tähdätä jollekin alustalle, eikä vain lattialle. No, tämä päivä on nyt pyhitetty pyykkikoneen hurinalle, joten se siitä.

Ketutustani hiukan lieventää se seikka, että odottamassa on uudet ihanat lakanat, jotka odottavat pääsyään vuoteeseen. Eli, nyt sitä sinistä sitten pieni annos! 🙂

Pyykkikone ei vain oikein tahdo jaksaa lingota tuota petarinpäälistä, eli tässä nyt sitten pohdin, pitäisikö se heittää vaan märkänä säkkiin ja kiikuttaa pesulaan. Voihan pieksut!

Mutta, ehkä se tämäkin päivä tästä vielä hymyksi muuttuu. Kivaa keskiviikkoa teille!
Pus!

Paistaa, ei paista, paistaa… Parempi sekin kai, kuin ihan pelkkää synkkää ja pilvistä. Kevään tullen tuntuu kyllä ihanalta kaivaa kaapista kaikkea värikästä esiin. Tuo viime keväinen Becksöndergaardin sydänhuivi tosin sai kasvot näyttämään entistäkin kalpeammilta, ja niinpä piti aamulla sutaista iholle kerros sävytystä. Mieleeni muistui samalla viime keväänä popsimani Bioteekin aurinkokapselit. Niitä pitää kyllä jälleen metsästää! Iho kun ruskettui vuosi sitten kesällä ihan uudella tavalla.

Chanelin Mirabella -kynsilakkasävy tuo mieleen tomaatin. Tässä se näyttää kenties hiukan liian vaalealta, mutta on ihanan räikeä kevätsävy, ja poikkeaa kuitenkin perinteisestä punaisesta.

Tässä alkaa kuulkaa ihan oikeasti tulla se tunne, että pitäisi ehkä käydä jollakin tapaa läpi tuo kevään to do -listaus! Niin, että josko aloittaisi vaikka niistä jaloista ja lähtisi siitä kapuamaan ylöspäin. 🙂

Mukavaa tiistaita!