En tiedä, miten muualla, mutta ainakin täällä meillä päin jyllää flunssa-aalto oikein kunnolla. Meidän perheestä se on nyt kaatanut jo kaksi henkeä, mutta pahoin pelkään, että sama tauti joka piinaa meitä taloutemme naisia, iskee kyllä viikon sisällä myös poikiin. Pelkkä nuhakuume, mutta omalla tavallaan niin hemmetin ärsyttävä.
Sinänsähän tuo käsite  ”tauti kaataa”, on vähän tyhmä, sillä jokainen äiti-ihminen tietää, että kun lapset sairastavat siinä ei voi oikein itse kaatua. Oli kyseessä sitten tällainen tavallinen nuhakuume, tai vähän pahempikin tauti, arki on silti pyöritettävä, lapset ruokittava jne. Ajatellapa niitä aikoja, kun nuhakuumeessa pysyttiin vuoteessa, luettiin kirjaa, ja torkahdeltiin pitkin päivää. Tai vastaavasti niitä aikoja, kun äiti laittoi lastenohjelmat pyörimään ja juotti meille lapsille jaffaa. Jep, siitäkin huolimatta, että oli itse ihan yhtä sairas. Niin ne roolit muuttuvat… 🙂

Nyt Risto Räppääjä pyörimään ja Lars Keplerin pariin sohvalle. Tänään täällä otetaan niin rennosti kuin vain mahdollista.

Mukavaa maanantaita ja alkanutta helmikuuta.

Tallenna

Tunnelmia ja paloja maanantailta. Kuvasimme siis meandin uutta mallistoa Helsingissä, ja kuvauspaikkana toimi persoonallinen ja viihtyisä Rupla. Porukka oli ihan mahtava, osa tuttuja, osa uusia tuttavuuksia, ja juttu luisti koko illan iloisesti.

Ohjelmaan kuului toki hyvää ruokaakin, ja tällä kertaa päästiin itse hiukan osallistumaan keittiömeininkiin. Blini-ilta oli hauska ja todella antoisa. Ainakin juuressipsit menevät heti kokeiluun, ja paahdettu valkosuklaa pääsee varmasti myös jälkkäripöytään lähiaikoina. Kerrankin tilaisuus, jossa kehtaa oikeasti kysellä neuvoja ja vinkkejä, ohjeita ja reseptejä.

Pääosassa hyvän seuran ja ruuan lisäksi oli tietysti me&i:n uusi mallisto, joka julkaistiin tänään. Naisten vaatteet jatkavat meandilla nousuaan, ja tässäkin mallistossa on sekä uutta, että joitakin hyväksi havaittuja klassikoita. Kannattaa tutustua!

Sain pyytää mukaani yhden blogikaverin, ja matkaan lähti White featherdream -blogin Hanna. Tuntui jopa hiukan hassulta, että ei olla koskaan aikaisemmin tavattu kasvokkain, mutta silti ollaan tekemisissä sen verran, että toisen tuntee kuitenkin jo kohtalaisen hyvin. Mulle illan paras juttu oli siis ehdottomasti se, että viimein tapasin Hannan. Kiitos siis seurasta! 🙂

Kuvat: Aki Rask / Akifoto Oy

Kiitos meandin tytöille, kaikille bloggaaja kollegoille ja meidän mahtavalle kokkipojalle.

Koitan vastailla kommentteihinne mahdollisimman pian. Vähän sairastelua ilmassa ja veto pois, mutta josko se tästä menisi ohi. Mukavaa iltaa kaikille!

Hiphei, ja ollaankin jo keskiviikossa! Välillä tuntuu, että yhtenä päivänä voi sattua ja tapahtua enemmän kuin usein kokonaisessa viikossa. Mutta onneksi myös nukkekoti projektille on tapahtunut jotakin. Vitsit kun osaisin selittää, miten innoissani tästä olen. Se entinen Emilia, joka istui ompelukoneen edessä, ja rakasti kaikkea pientä näpräämistä, katosi jonnekin vuosien saatossa. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen saanut jonkinlaisen otteen taas siitä puolestani. Tai jos ei otetta, niin ainakin innostusta! Hassu fiilis, mutta löysin osan kadonnutta minääni nukkekodin lattioita hioessani!

Tässä tunteita ja fiiliksiä analysoidessani tajusin, että kolmen vuoden remontin ajan ollaan tehty asioita jotka valmistuvat hitaasti. Kokonaisuuksia, joiden kanssa menee aikaa ajan perään. Ja siinä samalla ei vain ole ollut intoa niille pienille DIY-projekteille, joita ennen rakastin. Niille pikku puhteille, jotka valmistuvat illaksi. Ja, vaikka nukkekoti nyt ei ihan illassa (tai päivässäkään) valmistu, tulee tällaisesta pikku näpräämisestä hirvittävän palkitseva olo. Ajatella, että voit saman päivän aikana maalata koko talon lattiat, katot ja seinät, puhumattakaan talon ulkoseinistä ja ikkunanpuitteista. Johan se on selvääkin, että siinä ”remonttifiilis” pysyy katossa! 🙂

Haaveissa olisi, että pikkuinen leikkitalo valmistuisi sunnuntaihin mennessä. Silloin nimittäin juhlitaan kolmevuotiasta, ja olisi kiva jos talon voisi antaa vähän kuin synttärilahjana Klaaran leikkeihin. No, nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää!

Ja hei, kiitos osallistumisesta Elovena -kisaan! Mahtava määrä kommentteja!
Onnekkain oli tällä kertaa Annika, kommentilla:
Voi Elovena pelastaa minun jokapäiväiset aamuni. Rakastan kaurapuuroa ja ainoa oikea kaurapuuro tulee Elovenan kaurahiutaleista 🙂 Silloin tällöin nappaan kaupasta mukaan myös välipalaksi Elovenan välipalajuoman, näistä suosikkini on se aurinkoinen. Aion kyllä testata myös nämä patukat ihan ehdottomasti. Niin ja siis mukana arvonnassa 🙂

Onnea Annikalle (laitan meiliä asap), ja ihanaa aurinkoista pakkaspäivää kaikille!