Ihana ilta-aurinko hellii ainakin täällä, ja saa vadelmat maistumaan entistä paremmilta!

Vein lapset eilen vanhemmilleni jo pitkään puhutulle ”kesälomalle”. Jo kotimatkalla autossa iski omituinen tunne, kun en oikein osannut keksiä mitä ihmettä itse tekisin. Lapset kyllä kyläilevät ja yökyläilevät vanhemmillani usein, mutta yleensä silloin minulla itselläni on jotakin sovittua menoa. Nyt ei suunnitelmissa ollut mitään, vain tyhjä koti ja joutilaisuus. Tai no, olenhan lukuisia kertoja päättänyt siivota jos jonkin kaapin tai lipaston laatikot, kun saan hetken rauhaa, mutta että heinäkuun helteisenä päivänä siivoamaan… No ei oikein innostanut, joten nappasin kirjani ja vietin koko iltapäivän ulkona lukiessa.

Koska miehelläni oli tänään vapaata, muodostuikin tästä päivästä jonkinlainen parisuhdepäivä. Totesimme nimittäin aamulla, että yhteinen aika aikuisten kesken on sekin jotenkin liian arvokasta kotitöille uhrattavaksi. Laskeskelin, että kaksin olimme viimeksi juhannuksena, joten ehkä oli jo aikakin saada olla hetki myös ihan aikuisten kesken. Tiedättehän, käydä rauhassa syömässä, ajella sinne tänne ja tehdä juttuja spontaanisti kyselemättä jatkuvasti jonkun pissalla käynnin tarvetta.

Käväisimme Parolan Rottingin myymälässä, Tiirinkosken Tehtaalla, ajelimme katselemaan ystävien uutta taloa. Kävimme Tampereella syömässä, ja ihastelemassa Hatanpään ruusuja. Ei sen kummempaa, aikaa olla kaksin, jutella niitä näitä ja haistella, missä mennään.

Ilta kuluikin sitten ihan kotimaisemissa kävelen, niitä vadelmia syöden ja maisemista nauttien. Tämä oli ehdottomasti hyvä päivä!

Ihanaa iltaa ystävät!

PS. Dermosilin Living arvonta on nyt suoritettu, ja onni oli myöden tällä kertaa Lauralle. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)

Nämä ihanat karvapallot, vakituiset kesänaapurimme, ovat taas ilahduttaneet läsnäolollaan keväästä asti. En edelleenkään osaa sanoa, johtuuko lammasrakkauteni lapsuuden muistoista, vai onko se vain erityistä kiintymistä johonkin eläinlajiin. Keväästä asti olen kuitenkin nauttinut lampaiden tuoksusta, ja ihaillut niiden verkkaisaa elämistä. Niin suloisia naapureita! Aurinkoa ihanat!

 

 

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt niin tiiviisti yhdessä lasten ja perheen kanssa, että tuntuu miltei oudon hiljaiselta olla kaksin Klaaran kanssa! Siitäkin huolimatta, että kolmevuotiaassa on ehkä enemmän virtaa kuin meissä muissa yhteensä. 🙂

Edellisen kotimme pihassa oli vadelmapensaat, joita jäin hiukan kaipailemaan muuttomme jälkeen. Ajatuksena on, että sitten kun piharakennuksen tausta saadaan siivottua ja raivattua (puutavaraa useamman asukkaan jäljiltä) ja paikalle saadaan kunnon keittiöpuutarha, pihassamme olisi jälleen sievät vadelmarivit. Tämä kesä tosin laittaa miettimään, sillä juuri tuolla talousrakennuksen takana kasvaa aivan hullusti villivadelmaa, samoin kuin tässä lähialueilla muutenkin. Ja tämä kesähän tuntuu olevan oikein vadelmakesä!

Ehkä alankin leikkaamaan villivadelmia, ja saamme hyödyllisen raja-aidan itsellemme. Riittää sitten enemmän maata kaikille muille hyödyllisille kasveille! 🙂

Eilen syötiin suut siniseksi mustikoita ja tänään on herkuteltu vatuilla. Ihana ihana kesä. Käyttäkää sitä hyväksi!