Olen saanut blogista elämääni vuosien varrella aivan uskomatonta iloa ja energiaa. Kiitos bloggaamisen ja teidän, moni harmaa päivä on vaihtunut aurinkoiseksi ja elämään on löytynyt pieniä iloja. Myös monenlaisiin pikkupulmiin olen saanut teiltä apua.
Eiliseen postaukseeni ei varsinaisesti sadellut kommentteja, mutta se yksikin riitti: Kiitos Hennalle, jonka kommentista löysinkin nopean avun allergiaoireisiini. Jumituin kasvillisuuteen ja siitepölyyn enkä voinut millään käsittää, miten sainkin niin voimakkaat reaktiot järvellä olemisesta. Ei pujoa, ei heinää. Tai ei ainakaan samalla tavalla, kuin täällä peltojen keskellä. Mutta metsä täynnä makoisia mustikoita, joita tuli kahtena iltana noukittua – ja luonnollisesti myös syötyä. Ja tulihan niitä syötyä muutenkin; Aamupalaksi ensimmäisenä ja luonnollisesti myös iltapalalla. Ja niistä mustikoistahan se kaikki alkoi!

Kun eilen iltapalani jälkeen (suu turvoksissa) luin Hennan jättämän kommentin, tajusin yhteyden, ja tänä aamuna mustikat jäivät nauttimatta. Luonnollisesti olo on nyt parempi. Toki päivän aikana olen ollut tavallisen heinänuhainen, mutta ei sen enempää.

Koska olin järvellä mustikoita poimiessa luvannut tehdä mustikkapullaa, ja vanhempani olivat tänään tulossa käymään, täytin lupauksen silläkin ajatuksella, että kypsennetty mustikka on huomattavasti turvallisempi nauttia. Eikä tosiaan tullut minkäänlaista oiretta, vaikka kahvipöydässä nautiskelin pullaa muiden seurassa.

Mustikkapullat

Tee tavallinen pullataikina joko näppituntumalla, tai vaikka jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Anna taikinan kohota ja leivo pyöreitä pikkupullia (puolenlitran taikinasta tulee kolme pellillistä pikkupullia). Anna pullien kohota ja paina sen jälkeen niihin jauhotetulla juomalasinpohjalla syvennykset. Voitele pullien reunat munalla.

Jauhota mustikat perunajauholla:
Sekoita 5dl mustikoita ruokalusikallinen perunajauhoja. Mikäli käytät pakastettuja mustikoita voit laittaa perunajauhoa kaksinkertaisen määrän.

Laita jokaisen pullan syvennykseen n. ruokalusikallinen mustikoita ja ripottele päälle sokeria.

Paista pullia 225°C (kiertoilmalla riittää 215-220°C) n. 10 minuuttia

Tänään nautiskeltiin siis vielä arjen kiireettömyydestä, ja äitini kanssa pohdittiinkin sitä, miten koulujen alkaminen muuttaa taas elämää monella tapaa. Nyt kesällä lapset ovat nauttineet isovanhempiensa seurasta pitkin viikkoja, mutta arjen alkaessa molemminpuoliset vierailut vähenevät. Parin viikon kuluttua näitä kiireettömiä päiviä tulee todellakin ikävä!

Mutta nyt nautitaan vielä kesäelämästä! Kaunista torstai-iltaa!

Tallenna

Hei, ja terveisiä puutarhasta!

Viime aikoina on ollut niin paljon kaikenlaista, että pihatyöt ovat jääneet vähän taka-alalle. Eilen illalla kuitenkin tuli sellainen tunne, että asioihin on pakko tarttua ja heti. Pari kottikärryllistä tulikin kitkettyä Niilon avustuksella, ja tänään jatkettiin heti aamupalan jälkeen.

Pidän vanhoista näyttävistä perennoista, mutta osa kasvaa sellaisella voimalla, että isompia on pakko välillä poistaa maasta. Sormustinkukkaa (ihan ehdoton lempparini) leviää joka paikkaan ja tänään yritin enempiä siirrellä takaisin kukkamaihin, vaikka pidän kyllä sellaisesta rennosta otteesta, että kukkia saa kasvaa myös vapaasti siellä täällä.

Pilvimassa alkaa sirtyä pois taivaalta, ja iltapäiväksi onkin luvattu melkoista paistetta. Hommat on tehty, joten nyt on aika nauttia!

Leppoisaa kesäsunnuntaita!

Olen viimeisten muutaman yön ajan nähnyt mitä sekavampia unia. Tosin sikäli kun kykenen muistamaan, on kaikki uneni olleet jossain määrin sekavia, kuten asiaan kuuluukin. Siitä huolimatta, että öitäni ovat värittäneet eräänlaiset elokuvanpätkät, tunnen nukkuneeni kunnolla, ja herääväni aamulla levänneenä. Joskus kuulee, että ihminen näkee (ja muistaa nähneensä) paljon unia stressaantuneena, mutta en koe olevani sitäkään. Mielentilani on varsin kesäinen ja keveä. Ja kenties siitä juuri on kysekin. Aivot ovat jotakuinkin narikassa, ja elämästä on rento ote, mutta alitajunta raksuttaa sitä ja tätä. Nimittäin on hassua, että ne kaikki pienet unelmat, haaveet ja tavoitteet, jotka välillä kumpuavat mieleeni päiväsaikaan, näyttelevätkin suurta roolia öisissä näytelmissä. Ja vaikka asiat tuntuvat vähäpätöisen pieniltäkin pitkin päivää, huomaan, että öisissä unissani kuljen hyvinkin määrätietoisesti kohti unelmiani ja tavoitteitani.

Niinpä tässä samalla kun pureskelen aamupalaani kaikessa rauhassa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni (hiljaisuus antaa mahdollisuuden ajattelemiselle), tulin pureskelleeksi uniasiaanikin ja totesin, että kenties kaikki ne pieniltä tuntuvat ajatukset ovatkin itselleni paljon tärkeämpiä, kuin haluan todellisuudessa uskoakaan. Eihän ne muuten näyttelisi niin suurta roolia yön aikana!?

En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut unista tai varsinkaan niiden tulkitsemisesta. Jossain määrin pidän jälkimmäistä hömpötyksenä. Mutta jos otetaan esimerkki, että ajattelet päivällä ”pitäisi lopettaa tämä kesäinen grilliherkuttelu, tai kolesterolini pomppaa pilviin”, ja yöllisessä unessasi kärsit sydän- ja verisuonisairauksista, voisi olettaa, että uni konkretisoi pelkosi ja samalla osoittaa halusi muuttaa elämisesi suuntaa ainakin ruokavalion osalta.

Nykyisin on kai kovastikin trendikästä tehdä jonkinlaista bullet journal -kalenterimuistikirjaa. Niinpä ajattelin, että voisin itsekin väsätä Moleskine -kalenterini väliin muutaman sivun verran ajatuksia selkeyttäviä listauksia. Niitä haaveita, unelmia, tavoitteita, ja pelkoja. Ehkä silloin kun asiat kirjoittaa ylös isompina otsikkoina ja jakaa osiin pienempinä välitavoitteina, ne saavat ansaitsemansa huomion.

Olisi kiva kuulla, harrastatteko te jonkinlaista ajatusten kartoittamista ihan kirjallisesti. Minä en nimittäin ole koskaan jaksanut vaivautua, mutta kenties tämä yksinäinen aamuhetki teki ihan hyvää! Ajattelin ainakin koittaa. 🙂

Kivaa päivää kaikille!