En tiedä teistä, mutta ainakin mun liikuntarutiinit on heittäneet ihan häränpyllyä viimeaikoina. Tai voisi melkein todeta, että niitä rutiineja ei edes ole. Suurin syy on kuntosalissa, siellä kun ei ole ilmastointia. Jo kevään lämpiminä päivinä treenaaminen oli tukalaa, ja jos paikalla oli enemmän väkeä, jopa epämukavaa. Happihan sieltä meinasi loppua.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tavallaan odotan jo syksyä. Liikuntarutiinit ja rutiinit ylipäätään on se suurin syy, miksi arjen aloitus (ja pikkuisen viileämpi sääkin) olisi tervetullutta. Toki nautin ja osaan nauttia tästä kesästäkin; Lämmöstä, lomasta, rutiinittomasta elämästä ja löysäilystä, mutta itseäni helpottaa se tieto, että elämä palaa arkiselle uomalleen. Joo, olen kai vähän tyhmä, mutta tykkään siitä aikataulutetusta arjestakin!

Kesän liikkumiset ovat siis olleet vähemmän salipainotteisia ja enemmän ulkoiluun liittyviä. Pyöräilyä, lenkkeilyä ja tietysti pihatöitä. Viime aikoina suurin osa noistakin on tarvinnut ajoittaa aikaisille aamutunneille tai myöhäiseen iltaan.  Toki helteessäkin voi juosta ja urheilla, mutta en mä näe siinä kauheasti järkeä. Siis itse. Pikkupyöräilijän vauhdissa toki pysyy tajuissaan myös päiväsaikaan, mutta isommalle hikilenkille ei tee kyllä edes mieli.

Koska pulikointia järvessä ja rikkaruohojen nyppimistä ei oikein voi urheiluksi laskea, täytyy todeta että kesän liikuntasaldo on aika heikko. Ja tiedättekö, sen kyllä huomaa!!! No toki joo, jossain parissa kesäkilossa, mutta olossa sitä enemmänkin. Kroppa tuntuu tukkoiselta,  ja paikkoja särkee. Just nyt tuntuu, että kropassani jok’ikinen solu huutaa kunnon salitreeniä!

Tässä mä nyt sitten mietin, että  mitä sitä tekisi. Ehkä kuukausikortti toiselle salille (ilmastoidulle) olisi paikallaan. Tai, tosi aikaiset aamusalit vanhassa paikassa… Jotain on tehtävä, tai mä painun kumaraan ja hermostun!

Onneksi näitä puuhommia on ihan vaikka joka päivälle. Pari tuntia hujahtaa nopeasti, ja samalla tulee nautittua sitä laadukasta parisuhdeaikaa! 🙂

Kuvat eilisillalta. Niin hurja meno, että toppikin näemmä meinasi tippua! 🙂 Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Tai en mä tässäkään lajissa siitä liikunnasta tiedä, mutta hyödyn puiden suhteen huomaa viimeistään sitten kun ne säät kylmenevät!

Pirteää kesäviikonlopun aloitusta kaikille!

Tai aamupuhteita. Tai vaikka päivä… Kastella saa jatkuvasti. Kasvimaa tulee toimeen vähemmällä, perennapenkit ovat kiitollisia satunnaisista sateista, mutta ruukut! Niitä saakin sitten kastella kaiken muun edestä. Yrtit lotkistavat vartensa heti, kun ruukun multa alkaa kuivua ja pienet ruukuthan kuivuvat näillä keleillä jatkuvasti. Tarkoitus oli ripotella ruukkuistutuksia pitkin pihaa, mutta olen katsonut käytännöllisemmäksi pitää janoiset kasvit yhdenkohden. Tai ainakin kahdenkohden.

Betonilaatoitettu alua kaipaa ruukkuja ihan vain näyttääkseen kutsuvammalta, mutta muuten kasviarsenaali on kasattuna lastauslaiturille saunan rappusilla olevaa pelargoniaa lukuunottamatta. Joka vuosi lupaan itselleni, että ensi kesänä en istuta janoisia ruukkukasveja niin paljon. Ja pöh! Tänään juuri totesin myös ääneen, että tuoksuhernettä laitan ensi keväänä vielä enemmän.

Tänään iltapuhteina olisi myös pienet klapitalkoot. Siinä missä kuivuu kukat ja nurmikotkin, kuivuvat myös polttopuut. Ei muuta, kuin kärräämään! Hyötyliikuntaa sekin!

Lämmintä kesäiltaa!

Ison pihan parhaita puolia on ehdottomasti se, että aina löytyy varjopaikkoja, joissa hellepäivää voi viettää. Vanha krokettipeli on lasten ja aikuisten mieleen, eikä sääntöjen kanssa välttämättä tarvitse pelata ihan tosissaan. Pääasia, että kaikilla on hauskaa. Ja, vaikka puumailat ovat nähneetkin jo parhaat päivänsä, eikä palloissakaan ole kehumista, tämä peli riittää oikein hyvin meidän tarkoitukseen.

Kepeä meno on taattu myös kepeiden kesäkenkien osalta. Me aikuiset saimme nimittäin tänä kesänä blogiyhteistyön kautta itsellemme Crocsin jalkineita. Meillä Crocseja käyttää koko perhe, lapsille perusmallinen kenkä on ehdottomasti paras pihakenkä, sillä se on helppo ja nopea riisua. Meillä aikuisilla ei sitten olekaan koskaan ollut noita perus Crocseja, mutta näitä muita malleja (sanotaanko vaikka ”vähemmän Crocsin näköisiä”) on kertynyt vuosien mittaan jo jokunen pari.

Varsitennarista sandaaliin ja kiilakorkokorkkareihin, Crocsin valikoima on laaja. Ja vaikka itse pidänkin juuri näistä fiinimmistä malleista, ei niiden kanssa tarvitse tinkiä mukavuudesta!

Krokettipeli on hyvää ajanvietettä, kun odotellaan perunoiden kypsymistä ja kalan paistumista. Eikös sitä niin sanota, että urheilu ja ulkoilu herättävät ruokahalut! 🙂

Seuraavaksi masu täyteen, ja sitten järvelle. Tämä päivä on kuin luotu vedessä lillumiseen!