Ollaan toki jo kolmannessa päivässä, mutta tässäkin hypetyksessä tulen tyylilleni uskollisena vähän jälkijunassa.

Alkuvuosi toi helpotuksen kahden vuoden superväsymykseen, mutta helmikuu oli niin kiireinen ja täynnä ohjelmaa, että lisääntyneestä energiasta ei ehkä tullut nautittua parhaalla mahdollisella tavalla. Jos jotain olen itsestäni viime vuosina oppinut, niin sen että sisälläni asuu pieni downshiftaaja. Laiskuuden synonyymiksikin haukuttu termi jakaa kansaa ja mielipiteitä. Näin vuosien ylisuorittamisen jälkeen se kuitenkin tarkoittaa mulle sitä, että elämässä tarvitaan aikaa ihan vain olemiseenkin. Siihen, että voi seistä puiden juurella ja kuunnella linnunlaulua, tai parhaassa tapauksessa kuulla, kuinka happi virtaa suonissa ja verenpaine laskee ja kohina hiljenee. Siitäkin huolimatta, että syke- ja aktiivisuusmittarit käskevät meitä liikkumaan enemmän, suorittamaan enemmän ja tekemään enemmän.

On tavallaan trendikästä, että kalenteri on täynnä merkintöjä, joka päivälle kiirettä ja minuuttiaikatauluja. Samaan aikaan uupumiset ja burnoutit yleistyvät, mutta kukaan ei oikein kehtaa sanoa, ettei jaksa. Ettei vain leimautuisi. Niin, sitähän me vähän pelätään, laiskan ihmisen leimaa. Mutta ihan vain pysähtyminen luontoonkin edistää terveyttä – samaan tapaan kuin hikilenkki. Itsestään huolehtiminen kun ei tee kenestäkään laiskaa. Ei edes silloin, kun joku haluaa sinulle niin väen vängällä väittää. On paljon rohkeampaa kuunnella itseään, kuin mennä valtavirran mukana.
Myönnän, että opettelen tätä itsekin vasta, ja jaksamattomuuskin on helpompi kertoa läheiselle ja ehkä kuitata silti huumorin nimissä ”olen tullut varmaan vanhaksi” -kortilla. Mutta eihän kyse ole iästä, siinä missä ei laiskuudestakaan. Osalle ihmisitä vain riittää vähempi, ja osa sitten kaipaa ympärilleen jatkuvaa säpinää. Tässäkin asiassa olemme yksilöitä.

Keskiviikkoaamuna tajusin päivän pitenemisen oikein konkreettisesti. Kun melkein kahden viikon tauon jälkeen palattiin arkiaamujen rytmiin, jolloin kaikki asiat tehdään joka päivä samalla kellonlyömällä, havahduin siihen että päivä oli valjennut vaikka vasta laitoin puurokattilaa hellalle. Itselleni valon lisääntyminen tuo keväisin energiaa, mutta tässäkin asiassa kannattaa kuunnella itseään, sillä toisille valon lisääntyminen aiheuttaa vastaavasti väsymystä. Ei siis tarvitse olla energinen vain koska muutkin ovat. 🙂

Sain muuten  viime viikolla viimeisen joululahjani. Kynttilänjalan, jota olin toivonutkin jo kahtena edellisenä jouluna. Mieheni oli (jostakin selittämättömästä syystä) vähän myöhään joululahjaostoksilla, ja Sisustuksen Koodissa oli jalkaa jäljellä enää messinkisenä. Ihana toki sekin, mutta tämä on meille parempi. Jo ostohetkellä oli onneksi ilmoitettu, että mikäli väri on väärä, jalan voi vaihtaa, kun mustia taas saadaan varastoon. Koska Turun suuntaan ja Koodiin ei hetkeen ole ollut asiaa, jäi vaihto vähän pitkälle. No, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Tällä hetkellä täällä vaivaa kauhea karsimisen tarve. Nyt on sellainen olo, että kaipaan ympärilleni vähemmän. Ehkä kesällä olisi paikallaan pitää joku pihakirppis. Toistaiseksi taidan kuitenkin vain kantaa tavaraa vähän vintille huilaamaan. Ehkä se mieli vielä muuttuu kevään edetessä.

Mukavat torstait kaikille!

Tallenna

Gluteeniton ruokavalio on noussut niinkin suureen suosioon, että sitä voi jo pitää muodikkaana. Muistanette ehkä, kun minäkin pyörsin puheeni trendiruokavalioiden suhteen ja löysin gluteenittomasta avun moneen vaivaan, mutta ennen kaikkea ikuisiin särkyihin. Vähemmän gluteenia, vähemmän kipeitä niveliä.
En ole kuitenkaan viime aikoina ollut ruokavalioni suhteen ehdoton. Viitsimättömyys ja laiskuus ovat usein ajaneet turvautumaan vanhoihin tuttuihin viljatuotteisiin, eikä jälkiviisauden voima juurikaan ole suistanut takaisin oikeille raiteille. Nyt kuitenkin Indiedaysin ja Provenan yhteistyökampanjan myötä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hioa ruokavaliota taas hiukan parempaan suuntaan.

Yksi syy gluteenittoman hankaluuteen on ollut ehdottomasti se, etten ole turvautunut gluteenittomiin tuotteisiin, joilla voisin korvata perinteiset leivät ja pastat. Olen vain vältellyt viljatuotteita sen verran kuin olen jaksanut, mutta kokenut gluteenittomat ”korvikkeet” jotenkin turhaksi. Kun eihän mulla ole todettu edes keliakiaa. Niin, ja onpa mielessäni myös se, miltä gluteeniton valmisleipä maistui joskus 15 vuotta sitten.

Provena -tuotteet (Raisio), ovat luontaisesti gluteenittomia ja sopivat niin keliaakikoille, kuin gluteenitonta ruokavaliota muista syistä noudattaville. Leivät löytyvät kaupan pakastealtaasta, ja pussin voi joko sulattaa kerralla tai pakastimesta voi kaivaa leipäviipaleen tarvittaessa. Provenan tuotteet on valmistettu puhtaasta kaurasta. Puhdas kaura on kauraa, joka on kasvatettu, käsitelty ja pakattu täysin erillään gluteenia sisältävistä viljoista. Tarkasti kontrolloidulla tuotantoketjulla varmistetaan, että Provena-tuotteet ovat gluteenittomia ja keliaakikoille turvallisia. Puhtaassa kaurassa on silti kaikki kauran hyvät puolet: maku, terveellisyys ja ravitsevuus.

Kaura sisältää terveellistä betaglukaania, jolla on todettu useita positiivisia vaikutuksia elimistössämme. Tutkimukset osoittavat betaglukaanin laskevan haitallista LDL-kolesterolia jopa 5-6 %. Kaura on on siis varsin sydänystävällinen vilja. Lisäksi sen kuitu suojaa vatsavaivoilta ja huoltaa ruuansulatuselimistöä. Kauran betaglukaanilla on todettu myös prebioottisia vaikutuksia, sillä se lisää hyödyllisten bakteerien kasvua paksusuolessa ja edesauttaa näin elimistön terveyttä ja suoliston tasapainoa.

Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jota sairastaa suomalaisistakin noin kaksi prosenttia. Toki jokaista keliakiatapausta ei ole todettu, joten esiintyvyyden tarkka määrittäminen on senkin vuoksi vaikeaa. Gluteeniton ruokavalio (siis muun kuin keliakian hoitoon) rantautui suomeen kuten muutkin trendit ja trendiruokavaliot. Toiset tarttuivat gluteenittomaan heti, ja osalle (kuten itselleni) trendiin lämpeneminen vei pikkuisen kauemmin. Noin vuosi sitten kokeilin itse ensimmäisen kerran gluteenitonta ruokavaliota. Olin tosin ollut viljattomalla vuosia sitten suolistovaivojeni vuoksi, mutta tuolta ajalta en juuri muista ruokavalioasioita, lähinnä tavallisen elämisen vaikeuden ja taudin rajoittavat tekijät. Jonkin aikaa kuitenkin jaksoin viime keväänä gluteenitonta ruokavaliota ja sainkin kokea pienen enrgiapiikin kun olotila koheni ja säryt hellittivät. Silti luisuin nopeasti tutulle vanhalle polulle. Vaikka voin olla pitkäänkin syömättä viljatuotteita, myönnän, että leivättömyys teki ruokavaliosta itselleni hankalan. Kyllä, halusin istua iltapalapöytään ja syödä muun perheen kanssa sämpylän. Katkarapuleipä ilman leipää, ei sekään houkutellut kovin pitkään. Virheeni oli, etten tutustunut paremmin gluteenittomaan tarjontaan.

Gluteenittoman ruokavalion eduista puhutaan paljon, ja yhä useampi haluaa muuttaa ruokavaliotaan puhtaampaan suuntaan jättämällä gluteenia sisältävät viljat pois ruokavaliostaan. Gluteenilla uskotaan olevan vaikutusta ihon kuntoon, suoliston tasapainoon ja ravintoaineiden imeytymiseen, painonhallintaan ja ennen kaikkea vehnäriippuvuuteen. Gluteenitonta ruokavaliota käytetään nykyään myös yleisesti reuman ja reumaperäisten sairauksien hoitoon. Vaikka gluteeniton ruokavalio sai suurimman boostinsa hoikistuneista julkkiksista, gluteeniton ei varsinaisesti ole mikään laihdutuskikka. Monesti kuitenkin ihminen kärsii viljatuotteiden tuomasta turvotuksesta ja ainakin itselläni gluteeniton vei pois juurikin tuota turvotusta, minkä seurauksena myös vaatteet istuivat mukavammin päälle ja vaakalukemakin lähti laskemaan. Vehnän mättääminen ruokavalioon aiheuttaa meille myös jonkinlaista riippuvuutta, joten toki karsimalla ravintoköyhien viljojen määrää, voimme sitä kautta vaikuttaa myös ulkoiseen olemukseemme.

Meillä testattiin tänä aamuna kahta erilaista Provenan gluteenitonta leipää. Kaura-porkkanasämpylä oli jo pelkästään ulkonäöltään tosi kotitekoisen näköinen, eikä maku todellakaan kielinyt mielestäni gluteenittomuudesta, päinvastoin. Viipaloitu kauraleipä maistui sekin ihan tavalliselle herkulliselle leivälle, ja paahdettuna tästä leivästä tuli ehdoton suosikkini. Paahtoleipää en ole syönyt aikoihin, joten viipaloitua kauraleipää tulee tästedes löytymään pakastimestamme aivan varmasti. Koko gluteeniton tuntuu jotenkin paljon helpommalta, kun tietää, että tarpeen tullen kaapista löytyy myös korvike leivälle.

Nyt jää pullat ja muut hötöt itselläni syömättä. Kaipaan niin sitä viime keväistä fiilistä ja hyvää oloa, että olen valmis opettelemaan uutta saadakseni sen olon takaisin!

Lisää tietoa Provena -tuotteista ja puhtaasta kaurasta löydät täältä. Vinkkejä gluteenittomaan ruokavalioon löytyy myös Provenan Facebook-sivulta.

PS. Myös Instagramista löytyy kiva arvonta, jossa palkintona on Provenan tuotepaketti!

Jos siellä ruudun toisella puolella on kuivaihoisia kohtalotovereita, tämä postaus on juurikin teille. Ja tietysti myös jokaiselle, joka haluaa vain ylläpitää ihonsa kuntoa myös talvipakkasilla.

Tämä on Indiedaysin ja Ceridalin yhteistyöpostaus, mutta lähdin mukaan puhtaasti siitä syystä, että Ceridalin tuotteita löytyi multa kotoa jo valmiiksi. Kyseessä on apteekissa myytävä tuotesarja, johon pääset tarkemmin tutustumaan tästä linkistä.

Tiedättekö sen fiilikse, kun vedätte housut jalastanne, ja ilmaan pöllähtää massiivinen pilvi kuollutta ihoanne. Tai sen, kun kaikki tummat vaatteet muuttuvat sisäpuolelta päälläsi valkoharmaiksi. Pikkuhousut, rintsikat, kaikki…  Entä sen ällöttävä tunne, kun viikkaatte juuri kuivurista tulleita, vähän sähköisiäkin vaatteita, ja ne tarraavat sormenpäihisi, koska kätesi ovat niin karheat? Rystyset, jotka vuotavat verta vain, koska autoit lapsellesi kengät jalkaan, tai pahimmassa tapauksessa, laitoit vain kätesi nyrkkiin.
No, tämä on mulle arkipäivää. Pahinta näin talvella, mutta valitettavasti kuivasta ihosta ei pääse eroon kesälläkään. Kantapäihin ilmestyy valtavat halkeamat, ja kesälläkin sormenpääsi saattaa vain haljeta. Kuiva iho vaatii jatkuvaa hoitoa, oikeita tuotteita ja niinkin yksinkertaista asiaa, kuin aikaa.

Omalla kohdallani ihonhoito ja rasvaus kaatuu useimmiten laiskuuteen. Ajan puutteeseen, ja valitettavasti myös siihen ajatukseen, ettei kukaan kuitenkaan näe mun halkeilevia kantapäitä tai hilseileviä sääriä. Huulia rasvaan jatkuvasti, se on helppoa. Käsiinkin yritän silloin tällöin laittaa rasvaa, mutta yleensä huomaan välittömästi tämän jälkeen jo tekeväni jotain märän rätin ja puhdistusaineen kanssa.

Indiedaysin ja Ceridalin yhteistyö haastoi mut neljän viikon testijaksolle, eli ottamaan rasvapurkit vähemmän kauniisiin käsiini, ja tarttumaan ongelmaa eli härkää sarvista. Siis ihan oikeasti käyttämään niitä hoitotuotteita, joiden teho ei juuri näy vain kylppärin kaapin perällä.Testijakson oli määrä alkaa hiukan ennen joulua, mutta myönnettäköön, että joulukiireen ja joulusiivousten aikana lykkäsin ihonhoitoa lähes samaan tapaan kuin olen lykännyt ennenkin, ja tartuin haasteeseen kunnolla vasta joulun jälkeen.

Ceridalilta löytyy kolme tuotetta, joita testasin kaikkia. Ceridal Lipolotion ja Lipogeeli, jotka suojaavat ja hoitavat kuivaa ihoa, sekä Ceridal Voide, joka vastaavasti hoitaa ja kosteuttaa. Näistä kolmesta tuotteesta kaksi ensimmäistä löytyi multa jo valmiiksi, mutta tuohon uutuusvoiteeseen tutustuin vasta kampanjan myötä.

Ceridal Lipolotion on ihoöljy, joka ei sisällä vettä, parabeeneja, hajusteita tai väriaineita. Tuotteen rasvakoostumus on 100%, eikä vedetön öljy kirvele ihoa. Öljyisestä koostumuksestaan huolimatta se hujahtaa ihon sisään nopeasti, eikä jätä ällöttävää limaista pintaa iholle. Öljy on helppo levittää isoille ihoalueille, ja suihkupullo helpottaa levittämistä. Tämä tuote on erittäin kuivan ihon pelastus!
Otin Lipolotionin käyttöön koko kropalle, ja annoin kunnon tehohoitoa hilseilevälle iholleni. Kroppaa öljytessäni hoidin voiteella myös kantapäitä ja jalkapohjia.
Tällä tuotteella saa näkyviä tuloksia heti parin päivän jälkeen, mutta onneksi tämä haaste on laittanut mut jatkamaan rasvailua, sillä kaikkihan me tiedetään, ettei kuivaa ihoa paranneta parissa päivässä!

Ceridal Voide on koostumukseltaan sellainen puolipaksu perusvoide. Tässä rasvakoostumus on 28%, eli tuote on huomattavasti öljyä kevyempi. Tämä on ehdottomasti sellainen perusvoide, joka käy kaikille ja varsinkin niille ihoalueille, joilla ongelmat eivät ole vakavia. Voide on hajusteeton, eikä ärsytä ihoa, joten sitä voi käyttää kasvoilla, meikinpoistoon, tai vaikka vauvalle. Mulle tuote jämähti sellaiseksi perus käsirasvaksi, mutta aloin levittämään sitä myös muualle kroppaan, kun pahin kuivuus oli Lipolotionin avulla saatu kuriin.

Kolmas tuote on Ceridal Lipogeeli, joka on suosikkini koko sarjasta. Tässäkin tuotteessa rasvakoostumus on 100%, mutta tuote on jämäkkää voidetta, mikä helpottaa levittämistä erilaisissa tilanteissa. Tällä tuotteella on iso vaikutus siihen, että kämmenselissäni ei ole tällä hetkellä haavan haavaa. Ei yhtään auennutta rystystä, ei haljennutta sormenpäätä, tai edes karheaa ihoa.
Aloittaessani haasteen otin mukaan myös meidän kuopuksen, joka on valitettavasti perinyt kuivan ihon äidiltään. Klaaran kämmenselät ovat joka talvi punaisen rohtuneet sormenpäistä ranteisiin asti. Monet apteekissakin suositellut voiteet ovat jääneet käyttämättä, koska pieni lapsi ei yksinkertaisesti kestä kirvelyä. Käsiin käytettävä rasva ei myöskään saa olla tahraava, vaan sen pitää imeytyä heti ja kestää myös kulutusta. Lipogeeli sietää myös kevyttä pesua, eli aamuin illoin kun sitä levittää käsiin, ja varsinkin kämmenselille, tuote tarjoaa suojaa pitkin vuorokautta. Tuubista riittää pieni pähkinän kokoinen annos (lapselle vielä pienempi), ja rasva levittyy tasaisesti ja imeytyy nopeasti. Tämä voide on todellinen tehohoito kantapäille, kyynärpäille, rohtuneille huulille, you name it! Voide tarjoaa myös suojaa pakkasta vastaan, eli tätä kun levittää iholle parikymmentä minuuttia ennen ulkoilua, iho pitää kiinni kosteudestaan, eikä kuivu.
Klaaran kämmenselät paranivat viikossa. Ensimmäisen viikon aikana rasvaa levitettiin 3-4 kertaa päivässä, ja tämän jälkeen hoitoa on jatkettu aamuin illoin. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen tyttäreni kädet ovat oikeasti sen näköiset, kuin kuivuusongelmaa ei olisikaan. Hyvin samaan tahtiin paranivat myös omat käteni, ja nyt tosiaan riittää tuo Ceridal Voidekin. Mutta Lipogeeli on mullakin käytössä yhä pari kertaa päivässä.
Jos siis pitäisi nimetä yksi tuote, jota kuivaihoiselle suosittelen, se olisi ehdottomasti tämä! Koko kroppaa jämäkällä tuotteella tosin on vaikea hoittaa, eli jos mielii eroon hilseilevistä ja punoittavista sääristä, Lipolotion kannattaa ottaa myös testaukseen!

Voisin kirjoittaa kuivasta ihosta vaikka loputtomiin, sen verran paljon aiheesta olisi sanottavaa. Se, mitä itse opin tämän haasteen myötä on se, että ongelmat vaativat hoitoa. Kuivaa ihoaan voi toki piilotella, mutta jos asialle oikeasti haluaa jotakin tehdä, se vaatii tarttumista oikeisiin hoitotuotteisiin. Entä onko vuorokauteni kärsinyt jotenkin siitä, että olen ottanut aikaa ihoni hoitamiseen. No ei ole. Muutama minuutti löytyy kyllä päivästä kuin päivästä. Siitä iso kiitos Ceridalille, että vaatteet voi pukea heti tuotteiden levittämisen jälkeen. Jos rasvan imeytymistä pitäisi odotella, tuotteiden käyttö olisi varmasti jäänyt vähemmälle ihan jo kylmien säiden vuoksi.

Itselleni kuiva iho on myös opettanut sen, että pesemisen kanssa kannattaa käyttää järkeä. Jos et päivän aikana tee juuri mitään raskasta, tai hikoile, pikkupesut hanan alla tai bidellä riittävät. Koko iho ei vaadi jakuvaa saippuointiakaan, ja kuumat pitkät suihkut kannattaa jättää välistä täysin.
Kuollut ihosolukko ei sekään muutu millään voiteella eläväksi, eli jonkinlainen kuoriminen on kuivankin ihon perushoitoa. Kuivaharjaus irrottaa sen, mikä yleensä jää vaatteisiin tai pöllähtää ilmaan, mutta ihon uudelleen kuivumista voi estää. Sama pätee halkeileville jaloille. Kunnon jalkahoito, ja sen päälle rutiininomainen ihonhoito, eli kosteutus. Vain käytetty hoitotuote auttaa, eikä mikään rasvakoostumus pelasta ihoa kylppärin kaapista käsin.

Kärsin ehkä koko loppuelämäni herkästi kuivuvasta ihosta, mutta sen olen nyt oppinut, että kuivan ihon kanssa ei tarvitse koittaa pärjätä, vaan kuten monet muutkin ongelmat, tätäkin voi hoitaa. Terveiset siis jokaiselle kohtalotoverille; Antakaa ihollenne muutama minuutti päivässä, se kannattaa oikeasti!