Eilen tuli kuluneeksi tasan kaksitoista vuotta siitä, kun tapasin mieheni ensimmäistä kertaa. Katsotaanko yhteiselomme alkaneen siitä päivästä? Ehkä. Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä? Ehkä. Asioita kun voi tarkastella niin monelta kantilta. Ehkä ensimmäisiä tunteita tärkeämpää on kasvaa yhdessä, ja kasvaa yhteen. Hyväksyä myös se tosiasia, että välillä kasvetaan eri suuntiinkin. Tiedetään toisesta kaikki, ja rakastetaan sittenkin – virheineen päivineen. Osataan riidellä ja osataan sopia.

Yhteensä kuusi kodiksi kutsuttua paikkaa, valkolakkeja, armeijan vihreitä, kaksi koiraa ja kaksi lasta. Kouluja ja opiskeluja, iloja ja suruja, kasvukipuja ja kompromisseja. Paljon mahtuu kahteentoista vuoteen. Kahdesta lapsesta tulikin kaksi aikuista, jotka kasvattavat nyt kahta lasta. Opitaan toisesta ja opitaan toiselta. Jaetaan huono huumorintaju, tyhmät vitsit, ja asiat, joita ei oikein tohdi edes muille kertoa. Ollaan samaa mieltä, ja ollaan jyrkästi eri mieltä.

Vaikeinta on ollut hyväksyä, että kaikki eivät aina ole olleet onnellisia puolestamme. Vaikeinta on ollut oppia, ettei sillä lopulta ole merkitystä. Että riittää, kun itse olemme, ja riittää, kun itse tiedämme, mitä haluamme. Elämän myrskyt joko ajavat ihmisiä erilleen, tai sitten ne vahvistavat liittoja. Riippuu kai siitä, kuinka paljon minkäkin eteen on valmis taistelemaan.

Nyt, kaksitoista vuotta myöhemmi, olen aika tyytyväinen, että päädyin silloin aikanaan antamaan ravintolan hämyisessä narikassa oikean puhelinnumeroni. Niin pieni juttu, mutta moni asia voisi olla nyt ihan toisin.

Ei meillä ole tapana tälläisiä päiviä enää juhlia. On kihlajaispäivä, hääpäivä, syntymäpäivät ja lasten merkkipäivät. Isäinpäivä ja äitienpäivä. Ihan tarpeeksi muistettavaa, kuulemma. Jauhopeukaloa ja sokerihammasta kuitenkin kutittelee sen verran, että ehkä tähän arjen keskelle voisi jotakin juhlan tapaista taikoa. Josko 12 vuotta olisivat kuitenkin kakun arvoiset!

Aurinkoista maanantaita ihanat! Me taidetaan pukea pihakamat päälle ja lähteä hiukan kruopsuttelemaan kukkamaita.

Kyllä vain, nyt olisi mahdollista voittaa itselleen kunnon aurinkolasit!

Indiedaysin ja Instrumentariumin yhteistyön kautta pääsin valitsemaan itselleni aurinkolaseja. Viime syksyisen silmälasiyhteistyön jälkeen oli kiva palata Porin Instruun, sillä tiesin jo valmiiksi, että liikkeen henkilökunta on osaavaa, ja heidän avullaan löydän itselleni varmasti oikeanlaiset aurinkolasit.

Tarkoituksena oli, että valitsen itse kaksi mallia, ja optikko valitsee sitten kaksi muuta mallia, jotka ammattilaisen mielestä sopivat kasvoilleni. Todellisuudessa kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ovat kyllä ne omat valintani, mutta näissäkin sain optikolta apua lasien koon ja mallin valitsemisessa. Esimerkiksi aviator -laseja kun on olemassa useampaa kokoa ja linssimallia – sävyistä puhumattakaan!
Amattilainen näkee aika nopeasti jo asiakkaan kasvonpiirteistä oikeanlaiset mallit, mutta samalla valintaan vaikuttavat myös ihon- ja hiustensävy, ja toki asikkaan tyyli ja luonne. Mulle itselleni istuivat parhaiten lämpimän ruskean sävyt, musta on liian synkkä ja kova, valkoinen näyttää ikävältä kirjavan ihon kanssa, ja liika säihke ja blingblingi eivät vain muuten istu luonteeseeni. Aika monet lasit tuli sovitettua, ja itsekin aloin ymmärtämään kasvojeni luustoa paremmin. Tyyleillä aurinkolasejen kanssa voisikin leikkiä vaikka loputtomiin!

Indiedaysin ja Instrumentariumin kilpailusivustolla voitte nähdä nämä mun arskavalinnat, sekä muiden bloggaajien silmälasi-/aurinkolasisuosikit. Sivustolla pääsette äänestämään mielestänne parhaiten kantajalleen istuiva laseja, ja samalla olette mukana arvonnassa, jossa palkintona on 3 kappletta 179 euron arvoisia lahjakortteja Instrun silmä- ja aurinkolasivalikoimiin!

Silmien suojaaminen auringon haitallisilta säteiltä, on tietysti se aurinkolasejen tehtävä numero 1. Aurinkolasit ovat kuitenkin nykypäivänä melko tärkeä asuste, joka kertoo kantajastaan, ja jolla halutaan antaa ilmettä kasvoille. Tässä viime vuosina, kun ohut ihoni on alkanut painua juonteille, varsinkin silmäkulmien rypyt ovat saaneet ajattelemaan aurinkolaseja myös kauneustuotteena. Jatkuvalla silmien siristelyllä kun on hintansa, ja silmänympäryksen ohut iho on erittäin herkkä auringon vanhentaville säteille.

Mutta sitten niihin mun ehdokkaisiin! Kuvat on otettu tylsästi sisällä, koska samaan aikaan ulkona satoi räntää! 🙂

1. RayBan Aviator. Kokoja ja malleja on paljon, mutta perusklassikon pienin versio istui mulle parhaiten. Lämmin ruskea ja kulta sopivat ihoni sävyyn. Aviator-lasit ovat keikkuneet ajatuksissani jo pitkään, mutta olen aina päätynyt kookkaisiin muovisankaisiin laseihin. Tottumiskysymys?

2. RayBan Wayfarer Klassikko tämäkin. Itse asiassa, Niilolla on lastenmalli tästä samaisesta lasista mustana, ja itseäni on pitkään houkuttanut testata samaa omille kasvoille. Mustan sijaan, lämmin kilpikonnakuosi sopi jälleen väreihini parhaiten.

3. Naisellinen Vogue. Tässä lasimalli, joka on ollut suosikkini jo kymmenisen vuotta. Hyvä esimerkki siitä, että klassinen, suuri ja pyöreähkö aurinkolasi, istuu kasvoilleni varmasti!

4. 5Th Avenue Hiukan vaihtoehtoa 2 muistuttavat aurinkolasit, mutta malli tuo heti erilaisen fiiliksen. Tämä lasi näyttää päässäni mustalta,mutta on oikeasti ruskea. Tosin tumma ruskea. Sovitin myös samoja laseja mustana, ja ero oli valtava. Tässä värissä on kuitenkin lämpöä ja pehmeyttä.

Uskaltaako joku arvata, mitkä lasit jäivät mulle?! Lasit olivat mulla vappupäivän ajan kotisovitukseessa, ja voin sanoa, että suosikki muuttui lähes puolen tunnin välein, ja lopullinen päätös syntyi perjantaina, kun kävin kiikuttamassa lasit takaisin Instrumentariumiin. Ei todellakaan ollut helppo valita!

Max 179 euron laseja Instrun valikoimista pääset tavoittelemaan tästä. Nopeasti kun itse hintoja vilkuilin, niin aurinkolasihyllystä saa kyllä tuolla rahalla jo ihan varmasti itseään miellyttävät merkkiaurinkolasit! Eli äidit, tyttäret, isät ja pojat; Kaikki osallistumaan, ja yksi lahjakorteista voi osua kohdalle!

Arpaonnea ja aurinkoisia päiviä!

Ihanaa sunnuntaiaamua. Tai paremminkin aamupäivää jo tähän aikaan…!

Eilinen reissu- ja juhlapäivä meni oikein mukavasti. Joskin pitkät automatkat ovat väsyttäviä, ja kotiin oli hurjan kiva palata, kun oli taas hetken aikaa saanut ihmetellä Ruuhka-Suomen ahdasta asumista. Pikkumies jäi vielä yökylään serkkujensa luo, ja palailee tänään vanhempieni kanssa takaisin kotiin. Hauskaa on vissiin ollut.

Meillä on herätty sunnuntaihin aika raukeissa merkeissä. Pitkät yöunet ja kiireetön aamukahvihetki. Nopea aamulenkki tiputti loput unihiekat silmistä. Seuraavaksi olisi vuorossa tuo kuvien oikeassa laidassa näkyvän komemaksaruoho rivistön putsaaminen. On pikkuisen nuo puutarhan syystyöt jääneet rästiin! 🙂

Toivottavasti aurinko ymmärtää tulla esiin ja harmaus väistyy. Mulla on teille vielä tänään muutakin juttua, mutta nyt hetkeksi kukkamaiden kimppuun, ennen kuin alkaa satamaan!

Leppoisaa päivää kaikille!!!