Meillä perheen pienin sairastaa jälleen, ja yöt ovat tällä viikolla kuluneet enemmän tai vähemmän hereillä ja jalkeilla. Vaikka ajatukseni ei yleensä väsyneenä ja puoliunessa kulje senkään vertaa kuin hereillä, sattui viime yönä päähäni pälkähtämään hurja fakta; jouluhan on ihan kohta!
Kuten niin monena edellisenäkin vuotena, olin suunnitellut aloittavani jouluun valmistautumisen viimeistään helmikuussa, hankkivani lahjoja valmiiksi pitkin vuotta, ja hoitavani stressaavat ruokien esivalmistelut viimeistään marraskuun alussa. Ja jälleen kerran olen samassa tilanteessa kuin edeltävinäkin vuosina: En ole tehnyt mitään! Olen tuudittautunut kaikessa rauhassa ajatukseen ”onhan siihen vielä aikaa”, mutta viime yönä jokin todellisuuden ja stressin sekainen pyyhälsi ylitseni ja asettui hartioilleni. Oikeesti, joulu on ihan kohta!
Kutsun viime joulua alisuoritusjouluksi. Olin raskaana ja väsynyt. Molempia ihan koko rahan edestä, enkä tehnyt mitään! Koko joulun todistelin itselleni, että ensi vuonna otan sitten kaiken takaisin, ja järjestän kaikkien aikojen joulun. Ja pyh, tässä sitä ollaan! Mainitaan vielä, että alisuoritin viime vuonna myös joulukuun 4-vuotis synttärit, ja lupasin hoitaa homman tänä vuonna kunnialla ja kaiken laiskuuteni ja saamattomuuteni korvaten. Kunnon juhlat on siis saatava pystyyn jo reilun parin viikon päästä!
Stressi, stressi ja stressi. Mutta hei, mä aloitan suunnittelut nyt. Raapustin heti aamusta itselleni joulun To Do -listan ja pikapuoliin laadin samanlaisen myös synttäreiden varalle. Oikaisen sieltä mistä voin, ja yritän delegoida parhaani mukaan. Siinä mun plan, eli eikun hommiin!
Joulumieltä lisäämään muutama jouluinen Tine K:n kuva. Josko se näillä alkaisi fiiliskin menemään oikeaan suuntaan. Lunta vielä maahan ja kaunis jääkuorrutus puiden oksille, ja ollaan jo lähellä!
Muita stressiin havahtuneita kohtalotovereita?
Ilmoitan teille illalla Pernille Corydon -arvonnan voittajan!
Siihen asti:
MOI!
