Syksyn kunniaksi Arabia järjestää jälleen Suomen kaunein kattaus -kilpailun. Kuten olette varmasti jo huomannut, Indiedays on tänäkin vuonna yhteistyössä Arabian kanssa, ja tarkoituksena on innostaa myös teidät blogiemme lukijat mukaan tähän hauskaan kauttauskilpailuun. Kattauskisa on avoin kaikille, ja mukaan pääsee kokoamalla oman suosikkikattauksensa, ja lataamalla sen kuvan kilpailusivustolle. Vapaavalintainen 6 hengen Arabia-astiasto on kisan palkintona, joten jo siinäkin mielessä kannattaa osallistua! Lisää tietoa kilpailusta ja sen säännöistä löydät kampanjasivulta.

Itse loihdin oman suosikkikattaukseni kuistille. Meillä, kuten varmasti monissa muissakin talouksissa, astiat ovat lähinnä olleet valkoisia tai luonnonvaaleita. Vanhaa Arabiaa on kertynyt kaappeihin hurjia määriä, ja näihin aarteisiin sisältyy myös paljon sinivalkoisia astioita. On Siniraitaa ja Fasaania, sekä tietysti kokoelmani erilaisia sinisävyisiä Arabian kannuja.

Tällä kertaa halusin kuitenkin haastaa itseni. Halusin yhdistää vanhojen Arabian tarjoiluastioiden, ja uudempien selkeälinjaisempien kippojen ja kuppien maailman. Kuten sisustamisessa, myös kattamisessa on mielestäni tärkeää löytää punainen lanka, johon voi sitoa rakkaimpia astioitaan niin perintökalleuksista kuin uudemmista hankinnoistakin. Halusin ottaa mukaan myös värin oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Yritin myös tehdä jotakin, mikä ei ole sidottu liiaksi vuodenaikaan tai varsinaiseen juhlateemaan. Jotain, minkä fiilistä on helppo vaihtaa pienillä yksityiskohdilla ja somisteilla, kuten esimerkiksi palalla luontoa. Viileän vaaleiden sävyjen sijaan nostin pöydälle lämpimän punaista väriä. Punaisesta langasta siis todellakin tuli punainen!

Blogiyhteistyön vuoksi olen etuoikeutetussa asemassa, sillä sain lainata kattaukseeni astioita Arabian myymälästä. Halusinkin käyttää tilaisuuden hyväkseni, ja kokosin astiaston jollaista en ehkä ensimmäisenä olisi uskaltanut hankkia. Myönnän, että kuvioidut Runo -lautaset olivat itselleni villi veto, mutta nyt, sovitettuani niitä kotiime, olen täysin myyty. Tiedän siis tarkalleen, mitä ottaisin, jos voittaisin astiaston kuudelle hengelle!
Kauttauksessani olen käyttänyt Arabian Runo -sarjan Syyshehku -lautasta, sekä pienempää Talvitähti -lautasta.  Arabian Koko -sarjan pikkuinen XS-kokoinen esspresso-kuppi  toimii ruokakattauksessa puolukkahillon kotina. Pienellä espressolusikalla voi kukin maustaa ateriaansa haluamaansa tapaan. Koko -sarjan M-kokoinen vati (joka arkena on käytössä lähinnä pastalautasena tai lounassalaatin alla) palvelee tarjouluastiana itseään huomattavasti vanhempien serkkujensa kanssa. Lisää tietoa astioista löydät esimerkiksi Iittala Groupin verkkokaupasta.
Tavanomaisten kukkien sijaan halusin nostaa palan luontoa pöydälle tällä kertaa puun muodossa. Kattausalustat onkin sahattu oman pihan koivusta. Runo -astioiden pelkistetty ja selkeä kuviointi istuu yhteen karhean pellavan ja rouhean koivun kanssa.

Mitä yleensä tulee astioiden yhdistelemiseen, noudatan itse tiettyjä perusohjeita; Yhdistävänä tekijänä voi olla niin muoto kuin värikin. Tässä tapauksessa tuo tekijä on valkoinen pohjaväri. Yhtä hyvin myös muotokieleltään toisiinsa sopivat astiat näyttävät hyvältä värikkäämpinäkin yhdistelminä. Esimerkikis perusvärit punainen, sininen ja valkoinen toimivat aina yhdessä. Samoin pastellisävyjen yhdisteleminen menee harvoin pieleen. Hauskinta on tietysti se, jos samaan pöytään löytää tiensä niin omat uudemmat suosikit, kuin mummon perintöastiat!
Myönnän olevani itse melko kaavoihin kangistunut kattaja, mutta kerrotaan, että vanha koirakin voi oppia uusia temppuja!

Toivottavasti sain myös teidät innostumaan Arabian järjestämästä Suomen kaunein kattaus -kilpailusta. Tässä ei nyt ollut tarkoitus kerätä ääniä itselleen, vaan juurikin patistaa teidät kaikki mukaan kisaan.  Haastankin jokaisen patsi kokoamaan Suomen kauneimman kattauksen, myös kokeilemaan erilaisten astioiden villiä sekoittelua ja värien hehkua!

 

 Äidille suuri kiitos kaalikääryleistä! Hyviä olivat – ja kaikki meni!

 

Se olisi sitten vuorossa lokakuu! Eipä ihan heti tule mieleen, kun katselee ulos aurinkoon, tästä syksystä kun ei tunnu kauneutta puuttuvan.
Hulivilin Onnenhetket kirja-arvonta on nyt suoritettu, ja arpaonni suosi tällä kertaa Annikaa, joka kertoi juhlivansa jopa lasten toisien nimien nimppareita. Voisimme kenties ottaa tästä jokainen hieman oppia, ja lisätä juhlaa arjen keskelle! Onnea Annika, ja kiitos kaikki osallistuneet!

Hulivilien jälkeen jatketaan lapsekkaalla aiheella, eli lastenhuoneella! Uuden Kuun Facebook-sivuilla jo viikonloppuna kerroinkin, että Klaara muutti sänkyineen nyt virallisesti lastenhuoneeseen, ja se tietysti laittoi käyntiin dominoefektin, sikäli kun nyt yhden viikonlopun aikana ehtii asioihin tarttua (ja tässä taloudessa se ei takuulla ole paljon!).
Lastenhuoneen pilkullisen seinän idea on vohkittu Maijulta! Kiitos ihanasta ideasta, tämä oli paitsi nopea toteuttaa, myös niin ihanan halpa, että melkein tekisi mieli vinkata Sunbergin Ovellekin! Laskin lastenhuoneen yhteen seinään menevän sen verran tapettia, että tuskin olisin raaskinnut sijoittaa niihin rulliin, joista alunperin haaveilin. Tässä huoneessa kun pitää varautua siihen, että mikään ei kestä aikaa samalla tavalla kuin muualla kodissa. Pilkut olin ajatellut jo pitkään toteuttaa palloina, ja rulla liitutaulutarraa on lojunut viime keväästä asti odottamassa leikkelyään. No, en siis koskaan saanut sitä aikaiseksi toteuttaa.

Klaaran suloinen pinnasänky on 1940-luvulta, ja se löytyi huutiksesta. Alunperin olin ajatellut maalata sen, mutta huolellisen puhdistamisen jälkeen nykyinen maalikerros näytti sen verran hyvältä, että se sai jäädä. Kyllä, oikaisin tässäkin asiassa! Sänky on venytettävää mallia, ja siihen sujahti vanha Ikeasta hankittu pinnasängyn patja. Egmontin koiravalaisin onkin vanhempi hankinta, mutta se toimii edelleen loistavasti yövalona lastenhuoneessa.

Perusväritykseltään lastenhuone jatkaa siis edelleen varsin musta-valko-harmaata linjaansa, mutta väriä tuo mukaan erilaiset käyttötavarat ja tietenkin lelut!

Sähköt tulevat edelleen aulasta jatkojohdoilla, mutta tälle asialle olisi kyllä pian tehtävä jotain. Mietinnän alla onkin lastenhuoneen valaisinratkaisut. Haluan huoneeseen oikein tehokkaan perusvalaistuksen, niin että siellä on ilo leikkiä myös hämärään aikaan. Sähköjen lisäksi jalkalistat ovat vielä laittamatta. Suunnitelmissa on aika korkea, ja perinteisen tyylinen lista.

Jotta huoneeseen saatiin tilaa toiselle sängylle, piti tavaran paljoutta paitsi karsia, myös järjestellä uudestaan. Huoneeseen kuljetaan tuollaisen komerosyvennyksen läpi, eli oviaukossa on kaksi vanhaa kiinteää komeroa vastakkain. Muuton yhteydessä niihin oli vain tungettu tavaraa, minkä mahtumaan saatiin ja lapsilta oli ehdottomasti kielletty ovien avaaminen. Nyt järjestimme lelut kaappeihin, niin että niitä on paitsi helppo laittaa sinne, saa Niilo myös tarvittavia leluja ja kirjoja itse. Toinen komeroista oli ylähyllyä lukuunottamatta tankokaappi, ja sen sisään sujautimme Ikean edullisen Hyllis -hyllyn. Hyllyyn mahtuu mukavasti erilaisia koreja pikkuautoille ja muille leluille.
Lastenhuoneen oviaukon yläpuolella on komero myöskin, ja se olisi nyt tarkoitus puhdistaa perusteellisesti, ja hyödyntää sen jälkeen varavuodevaatteille. Suureen kaappin mahtuu valtava määrä peittoja ja tyynyjä.
Nyt mietinnän alla on komeroiden ovet. Kellertävä lakattu pinta ei oikein miellytä omaa silmääni, eikä se istu muutenkaan huoneen luonteeseen. Perusteellisen hionnan lisäksi pitäisi siis keksiä myös väri oville. Tylsän valkoisen sijaan mietinkin harmaata tai liitutaulua, yläkaapin ovessa voisi vaikka revitella violetillä tai keltaisella. Värien suhteen pitää vielä hiukan mutustella. Kenties kysellä myös asukkaiden mielipiteitä.

Jeps, tälläinen kuvapläjäys tähän kuun alkuun. Pahoittelut valjuista kuvista, nappasin ne aamulla hämärässä. Idea kuitenkin taisi tulla selville.

Värikästä ja iloista lokakuun alkua jokaiselle!