Muistanette keväällä äitienpäivälahjaksi saamani asenne-/kriisitakin? No, eihän kevät kovinkaan kauaa jatkunut nahkatakkikeleinä, ja kesän ajaksi lahja olikin pakko heittää kaapin perukoille viileämpiä ilmoja odottelemaan. Mutta, nyt syksyllä kaivoin nahkatakkini taas innostuneena esiin (luojan kiitos se mahtui vielä!), ja olenkin koittanut uhmata tätä etenevää ja kylmenevää vuodenaikaa asennetakillani, änkien sen alle esimerkiksi villapaitaa ja muuta lämmintä kerrosta. Toki sitä näkee nuoria naisia piskuisissa takeissaan jopa talvella, mutta itse olen jo ylittänyt sen mukavuudenhaluisuuden ikäkynnyksen, ja mielummin pukeudun lämpimästi, kuin kroppaani palelluttaen.
Pelkäsin hiukan keväällä, jääkö takki kuitenkin ensihullaantumisen jälkeen käyttämättä, sillä olihan tämä hiukan sellainen ”hormoniostos”. Nyt jälkeenpäin olen kuitenkin edelleen hyvin tyytyväinen tunnemyllerrykseeni, sillä ilman asennetakkia tämäkin asu olisi tylsä farkut+neule+tennarit! Melkein harmittaa, että jossain kohtaa tämä lämmin syksy loppuu ja talvi on väistämättä edessä!

Olin ajatellut lähteä alusvaateostoksille, mutta kas kun ei taaskaan oikein nappaa tuo kyseinen touhu. Puuh, taidan jälleen siirtää sen ”huomiselle”….
Mukavaa päivää tytöt!

PS. Samaista takkia löytyy vieläkin Vilan nettikaupasta, ja Boozt näyttää myyvän sitä alennuksella. 

Nyt vaivaa kyllä ihan älytön väsymys. Eikä helpota yhtään, että ulkona on tuollainen suhjukeli. Huomaan, että olen muuttumassa iltakukkujaksi, ja yöunet jäävät koko ajn lyhemmiksi. Jotenkin ei vain raaski mennä aikaisin nukkumaan. Pitää muka saada ne omat hetket, ja jokin ”oma aika”. Pään nollaamista, ja sitä rataa… Sitten vielä tulee lähdettyä salillekin iltamyöhään, eikä osaa jotenkin rauhoittua nukkumaan. Tiedän, että urheilut pitäisi suorittaa aikaisemmin, niin, että keho ehtii rentoutua levolle ja plaaplaa plaa. Minkäs teet, kun se oma hetki on illalla!? No anyway, ei mun ollut tarkoitus jälleen marmattaa, vaan kirjoittaa ihan eri aiheesta!

Edellisen postauksen mattoaiheeseen vielä palatakseni, joku jossain kohtaa kyselikin, että mitä ajattelin tehdä olkkareihin alunperin hommatuilla luonnonkuitumatoilla, ja keittiöönhän ne tiensä löysivät, kuten olin ajatellutkin. Kyseessä on siis ne Ikean isot 2×3 metriset matot, jotka sopivat nyt ihan loistavasti rytmittämään keittiötä, ja jakavat sen ikään kuin kahteen erilliseen tilaan. Toinen matto on ruokapöydän alla (ihana, kun siinä ei muruset näy), ja toinen puolestaan kokoaa huoneen toiseen päähän tuollaisen vähän kuin ”olkkarin”.
Blogin uudemmille lukijoille tiedoksi, että keittiön kuvia ei paljon ole blogissa näkynyt, koska se on yhä edellisen asukkaan jäljiltä, eikä laminaatteineen päivineen ehkä ole ihan meidän näköinen. Jotain kuvia löytyy kevät keikkuen tulevi – ja ajatuksia keittiöstä -postauksista. Mutta, koska olette kyselleet kuvia myös keittiön toisesta päädystä, tulvat ne nyt tässä mattoaiheen kylkiäisenä.

Keittiön tämä pääty on sellaista monitoimitilaa, me nimittäin paitsi pukeudutaan ja riisuudutaan tässä, oleillaan me muutenkin oikeastaan keittiössä noin 90 prosenttia siitä ajasta, joka ollaan kotona, mutta ei nukuta. Ja ihan jo senkin vuoksi, toivoisin tietty todella, että keittiö voitaisiin rempata mahdollisimman pikaisesti. Rempaa odotellessa pitää kuitenkin viihtyä noin niin kuin muuten, ja oikein hienostihan tässä sujuu kaikki toiminta iltasadun lukemisesta pelaamiseen ja piirtelemiseen. Itse olen nyt viime päivät pötkötellyt sohvalla pikkuisina annoksina, ja edennyt keltaista kuvastoa aina muutaman sivun kerrallaan. Olenkin jo ehtinyt perjantain puoliväliin!

Että sellainen tupakeittiöratkaisu meillä. Kuvat ovat eiliseltä, aurinko paistoi niin mahtavasti, että koko keittiö kylpi valossa.
Nyt pitää kuitenkin poistua tästä koneelta ennen kuin tämä yksi päikkäreiltään turhan aikaisin noussut saa lyötyä tähän tekstiin yhtään enempää ylimääräisiä kirjaimia tai välilyöntejä. Koitan palailla kommentteihinne illalla, jos vain suinkin saan käteni hetkeksi vapaaksi!
Mukavaa tiistaita kaikille!

Uusi viikko ja uutta puhtia.
Pahoittelen totaalista radiohiljaisuutta, joskus vain ei pysty, ei ehdi tai ei jaksa. Viime viikko oli jotakuinkin täynnä kaikkea tuota. Jos jokainen äiti törmää joskus riittämättömyyden tunteeseen, ja ylimääräisen käsiparin tarpeeseen, viime viikolle sattui ainakin omalla kohdallani noita päiviä ihan liikaa.
Mutta, negistelystä suitsait sukkelaan positiivisten seikkojen pariin, nimittäin viikonlopun pikkujouluihin! Kyllä vain, nyt on pikkujouluttelut aloitettu, ja ensimmäiset glögit ryystelty pipareita unohtamatta! Ja ai että kun teki hyvää ja tuli todellakin tarpeeseen!

Olin itse asiassa koko pikkujouluista niin innoissani, että tein perjantaina kunnollisen joulusiivouksen tunnelman takaamiseksi. Ne edelleen pesemättömät ikkunat, ja muutenkin sellainen epämääräinen sotkuisuus, alkoivat jo käydä hermoille siinä määrin, että asioihin oli vain pakko tarttua. Myönnän, että nämä vallalla olevat remonttiolosuhteet syövät pikkuisen energiaani, vaikkakin olen jo vuosien varrella kasvanut pois tarpeestani kammata mattojen vipsuja. Silti, nyt kun ikkunat loistavat puhtauttaan, ja koko talo on muutenkin puunattu (siinä määrin kun se vain on täällä mahdollista), kulkee ajatuskin paljon selkeämmin. Ihan pakko oli myös vähän joulustella, ja nostaa nuo Tinen tähtikoristeet esille – vaikka niiden jouluisuudesta kai voi olla montaa mieltä.

Muistatte varmaan, kun tämän syksyn must have -postauksessa kirjoitin Annon Pandora-villamatoista. Tarkoitukseni oli ajella perjantaina ostamaan matot ikään kuin siivouspäivän palkkioksi, mutta aika ei riittänyt millään. Tänään aamulla laitoin kuitenkin kaksi mattoa tilaukseen, sillä nyt alkaa olla jo sen verran viileät ilmat, että lattiat kaipaavat lisäeristystäkin. Nyt sitten odottelen malttamattomana uusia mattoja!
Vinkiksi teillekin, että nuo Pandora-matot on lokakuun ajan 20 pinnan alennuksella (taisi olla joku plussakortti-tarjous). Luulin ensin, että alennus on vain myymälöissä, mutta toimi se näköjään myös Kodin ykkösen verkkokaupassa.

Palataan pian! Promise!