En nyt oikein tiedä, onko tämä päivä mennyt täysin punaiselle ristille vai ei, mutta joka tapauksessa aika rennosti on otettu.
Olen alkanut hermostua etenemättömän remontin suhteen, ja tänään onkin tehty jonkinlaisia pieniä ”rempan pohjustuksia”. Toimintasuunnitelma pikkueteisen, välihuoneen, kuistin ja vaatehuoneen suhteen on nyt laadittu. Seuraavaksi pitää vain hakea tarvittavat materiaalit ja alkaa oikeesti paiskimaan välillä hommiakin. Lattioiden hiomista, seinien, lattioiden ja kattojen maalaamista. Onhan sitä siinä.

Remppaa, remppakarkkia ja dekkareita. Aika kivaa sisältöä lauantaille.
Illaksi mies lupasi tehdä pitsaa, ja laittaa netflixiltä jotain jänskää pyörimään.
Sounds like a good plan!

Leppoisaa viikonloppua!

Luonnonkosmetiikka tuntuu olevan tällä hetkellä ”se juttu”. Vähän kuin jokaisen hiukankin itseään ja ympäristöään kunnioittavan pitäisi tehdä luonnollisempia valintoja niin itsensä kuin kanssaeläjiensäkin vuoksi. Minustakin luonnonkosmetiikka on kiva asia, mutta siihen pätee samat kriteerit kuin kosmetiikkaan yleensäkin; Homman pitää toimia, luonnollista ei voi käyttää vain luonnollisuuden vuoksi. Niinpä, kuten muissakin kosmetiikoissa, löytyy tästäkin kategoriasta seka hittejä, että huteja. Luonnonkosmetiikasta löytyy kuitenkin hurja valikoima erilaisia hoitavia öljyjä, ja kaikkia aikaisempia olettamuksiani uhmaten olen uskaltanut kokeilemaan niitä myös näppyläiselle iholleni.

Helmikuussa kirjoittelinkin jo luonnollisesti nättinä -postauksessa parista Jurliquelta saamastani voiteesta. Rose Body Cream kului loppuun nopeasti, voide oli ihanan tuhtia talven karhentamalle kropalle.  Balancing Day Care Cream on yhä käytössäni ja lisään sitä aina silloin tällöin kasvoilleni Vichyn tehovoiteen seuraksi (kosmetiikkapäivitys -postaus). Tosin kuitenkin yöksi, päivällä Vichyn ohut voide riittää iholleni.
Vaikka iho pukkaa finnejä vielä kolmekymppisenä, kaipaa se silti aivan erilaista kosteutusta kuin teinivuosina. Edelliseen kosmetiikkapostaukseen tulikin jokunen kommentti, jossa suositeltiin koittamaan öljyjä kasvojen kosteuttamiseen. Olenkin löytänyt sopivan tehokosteuttajan niinikään Jurliquen valikoimista, ja tämä kevyt öljy, silloin tällöin iholle levitettynä, antaa aivan ihanan superkosteuttavan vaikutuksen. Skin Balancing Fece Oilia voinen siis suositella myös niille, joilla ihon epäpuhtaudet ovat riesana. Itse olen käyttänyt sitä kuuriluonteisesti muutamana iltana peräkkäin, ja pitänyt sitten hiukan taukoa, eikä iho ole öljystä ottanut nokkiinsa.

Uusin tuttavuuteni luonnonkosmetiikan saralla on Patyka Absolis hoitava öljyseerumi. Tätä öljyä onkin tullut siveltyä kesällä auringon paahtamalle iholle. Normaalisti ihoni kuivuu nopeasti auringon ja lämmön vaikutuksessa, mutta nyt niin polvet kädet, kuin olkapäätkin ovat pysyneet siisteinä ja iho sileänä. Öljy on aivan mielettömän riittoisaa ja vain pari tippaa riittää kaikkien edellä mainittujen alueiden voitelemiseen. Kasvoilleni tämä puolestaan oli aivan liian tuhtia, ja sain heti hipiälleni lisää näppylöitä öljyä testattuani. Kenties se toimisi kuivaihoisella, mutta itse en ainakaan menisi näpylöistä kärsivälle suosittelemaan kasvojen hoitoon.

Molemmissa öljyissä on puhtaan luonnolliset ja miellyttävät tuoksut. Siis mun mielestä. Nämä tuoksujutut ovatkin luonnonkosmetiikassa se osa joka jakaa mielipiteitä. Tuota Patykan öljyä kun nimittäin hieroo iholle, tuoksuu se sen verran suloiselle, ettei tulisi mieleenkään suihkutella erillisiä parfyymeja. MUTTA, jos kiusanasi on jonkinasteinen tuoksuyliherkkyys, varoitan. Tuoksu on voimakas, eikä välttämättä sovi herkimmille. Jurliguen öljy taasen on sen verran miedompi ominaistuoksultaan, että sen kanssa jo varmasti enemmistö pärjää.

Vielä olisi yhden postauksen verran kosmetiikkaa meikkejen muodossa. Nyt toivottelen mukavaa perjantaita!

öljyt blogin kautta saatuja

Aika-ajoin saan sähköpostia koskien meidän Almaa, ja ajattelin, että voisin tehdä taas pitkästä aikaa koirapostauksen, jossa käsittelen ne yleisimmin kysytyt asiat. Toki saatte jatkossakin meilata, sekin sopii oikein hyvin. Musta on ollut ihana päästä seuraamaan parinkin blogini lukijan koiranhankintaa ja iloista perheenlisäystä!
Mutta sitten asiaan:
Alma on rodultaan coton de tulear. Koira muutti osaksi perhettämme alkukesästä 2010, ja blogin vanhemmat lukijat varmaan muistavat että tätä edelsi surullinen tapahtuma, edellinen koiramme nimittäin kuoli.
Cotoni on luonteeltaan helppo seurakoira, joka tarvitsee hellyyttä, rapsutuksia, lepoa – ja tietty sitä turkinhoitoa. Mitään kilometrejen lenkkejä, ei ainakaan meidän Alma tarvitse aamuin illoin, vaan on pikemminkin sellainen mukavuudenhaluinen; Huonolla säällä Alma tekee pissansa mielummin rapunjuureen, kuin lähtee uhmaamaan sadetta.

Useimmiten multa kysytään koiran turkin hoidosta, ja siitä, miten paljon se vaatii pysyäkseen hyvässä kunnossa. Tähän voin vastava vain niillä perustein, jolla itse pidämme turkkia kunnossa, meillä kun Alma trimmataan ja turkki pidetään suht lyhyenä, eikä sellaisena pitkänä, kuin näyttelykoirilla.Turkki trimmataan noin neljästi vuodessa, riippuen aika pitkälti sääolosuhteista. Esimerkiksi kun talven pakkaset ovat menneet, lyhyt turkki on huomattavasti helpompi kurakeleillä. Toisaalta suojalumikin saattaa rastoittaa turkkia, ja mikäli karva on päässyt talvella kovin pitkäksi, vaativat lumikelit enemmän turkin harjausta. Blogin kategoriasta koiruus, löytyy kuvia Almasta, ja niistä näkee myös tuon turkin pituuden, jota meillä suositaan. Valkoisille koirille on omat shampoonsa ja hoitoaineensa (cotonilla hoitoaine on ehdoton), jotka kirkastavat turkin väriä. Tangle teezer taasen soveltuu oikein mallikkaasti Alman turkin harjaukseen.

Leikkisä seurakoira sopii hyvin lapsiperheeseen, tai yhtä hyvin yksineläjälle hyväksi seuraksi. Itse ainakin juttelen koiralle usein kuin kelle tahansa perheenjäsenelle, ja Alma kuuntelee oikein mielellään kallistellen päätään puolelta toiselle. Rotu on myös hiukan sellainen kissamainen, Alma käpertyy mielellään pienelle kerälle, viihtyy sylissä ja nukkuu mielellään kanssamme saman peiton alla. Pitää siis sekä lämmöstä, että läheisyydestä.

Kuvissa vilahtavat Alman Nerokolta blogin kautta saadut ruokakupit, ruokailualusta ja lelu. Otimme mielellämme vastaan kaunista suomalaista muotoilua, sillä ainakin te muut koiran omistajat tiedätte, että useimmat lemmikkikaupat ovat nykyisin pullollaan mitä tyylittömämpiä blingbling tuotteita koirille. Itse en myöskään pidä ikävistä muovikipoista keittiön lattialla, en itsekään syö muovikulhoista, saati kata sellaisia pöytään. Vinkuvat lelut lähinnä pelottavat, ja nykyisin mitä useimmat koirille tarkoitetut lelut ovat niin huonoa laatua, että ne eivät kestä käytössä kovinkaan kauaa. Tuo punottu lelurengas on mielestäni senkin verran nätti, että se saa lojua lattialla millään muotoa minua häiritsemättä

Koitan vastailla kysymyksiinne parhaani mukaan, mikäli sellaisia on. Ja kuten jo mainitsin, postiakin saa laittaa!

Mukavaa päivää kaikille!
Aiheeseen sopien, meillä on ainakin täällä melkoinen koiranilma. 🙂

Ruokakupit, ruokailualusta ja lelu blogin kautta saatuja⎜neroko