Onpas ollut viikko! Monellakin tapaa hyvin tapahtumarikas, ja hyvä niin. Vaikka tämä viikko on ollut meillä jonkinlainen lomaviikko, on takki silti aika tyhjä. Kivalla tavalla kuitenkin, sellaisella perjantaifiiliksellä.
Olen ollut hiukan laiska kotitöiden suhteen, pyykit ovat jääneet pesemättä, ja villakoirat imuroimatta. Tämä perjantai aamu onkin kulunut pikaisessa paikkojen oikomisessa, ja pyykkikoneen pyörittämisessä. Kovasti paljon en silti jaksa aikaa uhrata ikäville velvollisuuksille, kesä on tarkoitettu nautittavaksi.

Tänään on luvassa ainakin upouuden hiekkalaatikon reunalla istumista, ja jokakesäinen putiikki kierros Raumalla. Teillekin laitan vielä myöhemmin jotakin kivaa viikonlopun varalle, pysykää siis kanavalla!

Nyt toivottelen kuitenkin mitä aurinkoisinta ja lämpimintä kesäperjantaita!

Surffailin tänään inspiraatiota pikkueteiseen ja kuistille, ja joksikin toviksi jumituin näihin varsin sinisiin kuviin.
Sininen on joskus vuosituhannen vaihteessa kuulunut ehdottomasti lemppariväreihini myös sisustuksessa, mutta aikaamyöden sitä näkyy meillä aina vain vähemmän ja vähemmän. Olen kuitenkin aina ihastellut esimerkiksi Tine K:n sinisävyisiä tekstiilejä ja astioita, mutta en ole kuitenkaan saanut niitä istumaan meille. Jotenkin ne vain on, no liian sinisiä tai jotain. Niinpä pikkuhiljaa harmaa on vallannut sijaa enemmän ja enemmän, ottanut tilaa siitä mustan ja valkoisen välistä.

Omaan makuuni näissäkin kuvissa on sinistä ihan liikaa, mutta huomaan löytäväni yksityiskohtia, jotka varmasti toimisivat myös meillä. Paisley- ja chevron-kuviointi, kapea raita ja pienempi, hiukan itämaiseen vivahtava kuviointi. Sävyjä sinisessä on kuten muissakin väreissä, eli kirkuvan ja kirkkaan sijaan omaan kotiin voisi rohkeammin yrittää istuttaa vaikkapa juuri sitä Tinen sävyä denim.
En ole varsinaisesti mikään kausiverhotyyppi, tai verhotyyppi ylipäätään. Meillä ei ole erikseen joulutekstiilejä tai kevätverhoja, joten sinistä pitää varmaan hivuttaa kotiin varovasti. Liika sininen tekee varmasti sellaisen kesäkotifiiliksen, että syksyn tullen kaiken sinertävän piilottaminen tuntuu välttämättömältä.

Tätä täytyy mutustella! Iskeekö sininen siellä päässä, ja mikäli iskee, iskeekö hyvällä vai pahalla?

Kuvat: Sköna hem

Olen hirvittävän iloinen, että lapseni ymmärtää juhlimisen päälle. Lasten spontaanius ja impulsiivisuus ovat muutenkin asioita, joista aikuisten pitäisi ottaa huomattavasti enemmän mallia. Me ei nimittäin vain herkuteltu keskenämme, vaan leivoimme hiukan enemmän, kutsuimme myös isovanhemmat kylään, ja lopulta nautittiin melkein kuin juhlakahvit puutarhassa.
Tälläiset pikakekkerit on oikeastaan todella vapauttavia, siivota kun ei kuitenkaan ehdi, ja kukkapenkin nokkosetkin sojottivat kunniapaikoillaan. Lapsilta voi oppia paljon, ja minä opin, että kaiken ei tarvitse olla niin huolella mietittyä tai valmisteltua – joskus rennommalla otteella saa aikaiseksi paljon hauskemman lopputuloksen!

Ihan en mene lupaamaan, että meillä synttäreitä puolivuosittain jatkossakin juhlitaan, mutta laitetaan nämä samaan kategoriaan kissan ristiäisten kanssa, jotka äitini joutui joskus lyhyellä varoitusajalla järjestämään! Arki on kuitenkin huomattavasti mukavampaa, kun välillä keksii aiheita juhlaan. Suosittelen, kokeilkaa ihmeessä!