Ei enää niin kovin pikkuinenkaan, painaakin jo yli viisi kiloa! Nimetön vielä, mutta enää reilun viikon verran vain. Tyytyväinen ja rauhallinen, helpoksikin voisi kutsua.
Pari viikkoa meni vatsavaivojen kanssa, mutta nyt illat ovat rauhoittuneet ja päivärytmi löytynyt. Nukkuu kunnon päikkärit vaunuissaan ja yölläkin neljän – kuuden tunnin pätkän, tankkaa ja jatkaa uniaan.
Suloiset pienet sormet ja varpaat, valloittava hymy ja tuima maailmaa ihmettelevä katse.
Varsin tavallinen vauva tuo Pikku K.
Mutta niin kovin erityinen ja täydellinen juuri meille!
Teillä on kyllä erityisen kaunis vauva! Ihania kuvia!
Erityisen ihana ainakin meille. Vaikka niin kai jokainen lapsi omille vanhemmilleen 🙂
♥ Voi, miten kaunis pikkuinen!! Ihanuus. 🙂
On ne vain niin syötävän suloisia. Aika ajoin tosin hiukan muutakin 😉
Voi miten herttaisen näköinen pikkuinen. Tuo tukka on aivan mahtava! 🙂
Niinhän se on: herttainen kera mahtavan tukan 🙂
Samanlaisia aatoksia täällä kahden kuukauden ikäisen vauvan äidillä :). Hyviä ristiäisvalmisteluja toivotellen! ps. Ihana tukka pikku K:lla!
Suloista vauva-arkea sinnekin!
Ja kiitos, ne ristiäisvalmistelut pitäis tosiaankin aloittaa 😀
Hienot, paksun näköiset hiukset on vauveli saanut. Sanotaan, että äidin närästys raskausaikana johtuu siitä, että jos lapsella on paljon hiuksia syntyessään. Närästikö? ;O)
Heh, meille on syntynyt jo kaksi paksuhiuksista vauvaa, enkä minä puolestani tiedä vieläkään, mitä närästys on! 😀
Voi ei!!! Täti ei kestä! Mikä söpöys! Kandee tutkii mut ristiäisten jälkeen, etten ota mussukkaa mukaan Vantaalle 😉
Sirossa, sorjassa ja pitkänhuiskeassa varressasi kai havaitsisin jonkun möykyn, jos viittä kiloa yrittäisit taskuun tunkea ;D Hehhehee, kiva nähdä, vanhus!
Vointavaton miten hän on suloinen ja niin terävä katse. Innolla odotan mikä neidin nimeksi tulee 🙂
Hih, alkukirjaimen taidattekin jo tietää 😉
Aivan hellyyttävät beibikuvat ♥
Hellyyttävä on beibikin 🙂
<3 voi mikä peikkotyttö, ihana! Nuo hiukset on niin huiput!
Jees, aika pehkohan tuo 🙂
Vastustamattoman ihanat pullerovarpaat! 🙂
Terkut kirppishinnoittelun lomasta, tää on niiiiin unettavaa puuhaa…
Joo niin unettavaa, että mä olen yleensä nukahtanut jo suunnitellessani ryhtyväni hommaan. Eli ei ole paljon tarvinnut hinnoitella 😀
Pikkuvarpaat on ihania!
Ihana vauva ja kauniit kuvat!
Kiitos 🙂 Kai tässä tavallaan voi molemmista kiittää, kun ikään kuin ovat aikaansaannoksiani kumpikin 🙂
Hän on kyllä niin nätti <3 Ja varmasti ihana kokemus tuollainen tyytyväinen vauva (ei siis sillä etteikö tyytymätönkin olisi ihana kokemus)! Luin jostain, että äidin runsaasti raskausaikana nauttima suklaa saisi vauvasta tyytyväisemmän. En tiedä mihin perustuu mutta täällä ainakin kovasti odotellaan rauhallista ja tyytyväistä vauvaa, jos suklaan syömisen määrään on uskominen 😀 Esikoisen kanssa en juuri suklaalla herkutellut ja tuloksena oli aika hankala tapaus (pahaa refluksia ja allergioita…ei ehkä juuri tuon suklaan kanssa mitään tekemistä :D) Mutta ainahan sitä toivoa saa, että vauva olisi tyytyväinen tapaus…ja oikeastaan, vaikka ei olisikaan, niin me ollaan jo niin kokeneet refluksi- ja allergia-asiantuntijat, että tiedetään miten vauvaa oloa siinä hetkessä helpotetaan 🙂
Mukavia hetkiä ristiäisvalmistelujen kanssa! Mä haaveilen ristiäisistä omenapuun kukkien aikaan, saa nähdä kuinka käy 🙂
Olen kyllä tosi onnellinen, että saimme kokea tämänkin vauva-ajan, meilläkin kun esikoisesta on muistoja lähinnä juuri tunnin pätkäunista, koliikista, refluksista ja erilaisten maidonkorvikkeiden testauksesta. Tiesimme siis, mitä se toinen ääripää on, ja vannoimme, että jos senkin aikanaan selvitimme, pärjäämme kyllä tämänkin kanssa.
Vaikka toki omat yöunet jäävät yhä vain muutamaan tuntiin, niin kyllä sitä melkein joka ilta tulee puuta koputellen kiitettyä, miten helpolla nyt pääsemme.
Kun vauvalla kolmen viikon iässä alkoi pitkät (yli kolmenkin tunnin) iltaitkut, mietin, mitä teen väärin, ja miksi taas asiat menevät tähän. Olin jo melkein varaamassa aikaa samalle hierojalle, joka hieroi esikoisen koliikkia. Onneksi oli kokemusta, nimittäin kun asiaa oikein mietti, ei itku vaikuttanut ollenkaan koliikilta, vauva ei ollut jäykkänä ja huuto ei ollut niin lohdutonta. D-vitamiinitipat maitohappobakteeri pohjaisiin ja ongelma katosi! Yksinkertaista! 🙂
Esikoista odottaessa söin varmaan ihan kaikkea, mutta mikään ei kuitenkaan pysynyt sisällä, joten vaikutus suklaasta taisi jäädä tulematta. Kliininen tutkimus tämä toinen kerta: Söin TOSI paljon suklaata, ja mulla on tyytyväinen vauva! Toimii! 😀
Tsemppiä sinne odotteluun, toivotaan pikkuisen nyt viihtyvän pitkään majassaan!
Ah, omenankukkia, suloista!
Aivan hellyttävän suloinen pieni <3 Kertakaikkiaan! Melkein vauvakuumeen nosti, vaikka omanikin vasta 9 kk 🙂 Jospa vaan kuitenkin nyt ihailisin näitä kuvia ja hoivaisin ensalkuun tuota nykyistä 🙂
Ei muuta kuin uutta tilaukseen 😉 Mä voisin oikeestaan ottaa vielä yhden. Mutta tää ei varmaan ole ihan vaan mun päätettävissäni 🙂
Tuo viimeinen kuva <3 En kestä!!
On se vaan sellainen rakkauspakkaus! 🙂
Oi häntä, miten suloinen tyttö! Ihanaa, että vauva on tyytyväinen ja kasvaa hyvin.
Ihanaa kertakaikkiaan!!!
Kiitos, Tuikku!
Juu, kyllä tuo tyytyväisyys on mahtava juttu! Toivottavasti sielläkin on kaikki hyvin ja arki rullaa jo mukavasti!
Meillä menee ihan ok. Peipi on varmaan sellainen keskiverto vauveli:), meillä kun esikoinen oli äärimmäisen helppo tapaus ja keskimmäinen jotain aivan muuta ja tämä siitä välistä. Yöt ollaan sentään saatu ”haltuun”, mutta päivistä ei koskaan tiedä, miten nukkuu tai syö. Tätähän se vauva-arki silti taitaa olla :).
Hitsi sitä saa aina hämmästellä kuinka ihania kuvakulmasi ja rajauksesi ovat! Pienet varpaat ja sormet on yksi vauvojen ihanin piirre. Kaksi ylintä kuvaa sulattivat sydämen.
Pitäisikin taas pistäytyä Savossa hellimässä 5kk kummipoikaa ^^ Varsinaista vauvakuumetta ei (onneksi) ole (vielä) havaittavissa, vaikka noita naperoita onkin ihanaa ihastella 🙂
Elmässä on se aika jolloin se vauvakuume tavallaan kasvaa sisälle. Silloin muiden vauvat ovat vielä niitä ihanimpia, ja ”turvallisen välimatkan” päästä on kiva sulatella sydäntään vauvailuun 🙂 Nauti siis siskosi pojasta!
Nuo pienet kippurat varpaat ja suloiset puristavat sormet on niin ihania, että melkein tahtoisin pysäyttää kaikki maailman kellot, ja antaa ajan seisoa juuri tässä! 🙂
Voi miten kaunis hän onkaan <3 Ja aivan ihania kuvia! Ihan tässä liikuttuu 🙂
Onhan hän kyllä niin syötävän suloinen että! 🙂
Kuinka kaunis hän onkaan! Ihanat kuvat.
Innoissani luin tuon kommentin suklaansyönnin vaikutuksista – meidän kesäkuussa syntyvän perillisen pitäisi siis olla helppoakin helpompi!
Voi, onnellisia ja suklaan täyteisiä odotusaikoja sinne! 🙂
Voi että, onpas pikkuinen kasvanut ♥
Kasvaakin niin himpskatin nopeasti. Kuvatkin ovat kohta parin viikon takaa!
Mulla on kyllä vahva tunne, että hän on Kerttu tai Kaisla :)! Kaunis hän ainakin on, isolla K:lla.
Ei lainkaan huonoja vaihtoehtoja 🙂 Katsotaan nyt mitä pappi sanoo 😉
On hän niin suloinen, kovasti odotellaan pikkuisen nimeä:)
Mukavia juhlavalmisteluja!
Kiitos, Hanna! Huh, valmistelut on kyllä niin ajatustasolla vasta 🙂
Ihania kuvia ja tuo viimeinen on niin hyvä, että sitä jäi vain tuijottamaan. <3
Aika tuima katse 🙂 Suloisesta mallista saa hyviä kuvia 🙂
Voi ei! Tässähän on ainekset vauvakuumeen nousuun 😉 Juuri kun oon ruvennut nauttimaan 3 ja 1,5 vuotiaista, jo vähän itsenäisemmistä lapsista…
Todella suloinen pieni neitinne on! Meillä pojat olivat myös tummatukkaisia syntyessään, mutta kummasti se tukka vaalenee, kun nyt mennään niin pellavapäisinä 🙂
Hihii, antaa kuumeen nousta! 😀
Meilläkin esikoinen oli yhtä tumma syntyessään, mutta pää muuttui nopeasti pellavaksi. Nyt tosin on tullut se vanhemmilta peritty maantienvärikin päähän, eli eläväistä tuo tukan sävy 🙂
Voi, hän on kyllä täydellinen! Noi sormet ja varpaat, aww ♥ Niin kauniita kuvia osaat ottaa.. Taitaa Pikku K olla aika samannäköinen mitä Niilokin oli vauvana? 🙂
Ovat kyllä kuin sama vauva! Ihan saman näköisiä. Nauroinkin miehelle, että miten vauvat voivat vaihtua sairaalassa, kun olisin kyllä ainakin omani tuntenut taatusti 😀
No mutta on Koossa hiukan sellaista tyttömäisempääkin piirrettä kun oikein kainosti hymyilee 🙂
IIIKKK!! Aivan aihana. 🙂
Eiks vaan! Eihän tässä voi kuin olla hurjan onnellinen 🙂
Ihana! Ja niin täydellisen suloisia kuvia, oot hurjan taitava!
Kiitos. Kun on hyvä malli, ei voi paljoa mennä pieleen 🙂
Mistä tuollaisia suloisia vauvoja saa? 😉
Oi, kun itsekin pääsisin suunnittelemaan oikein vaaleanpunaiset juhlat. 11 v teinimme ilmoitti että enää ei edes kaverisynttäreitä pidetä… höh!
Tsemppiä esiteinin äidille! 🙂 Huh, omat haasteensa varmasti tuossakin iässä – ja varsinkin tyttöjen kanssa 😉
Jos ajatus iltatähdestä ei sytytä, järjestät sitten naisporukalle oikein vaaleanpunaiset puutarhakestit! Syitä juhlaan on aina. Varsinkin vaaleanpunaisiin! 😀
Voi kyllä mä mielelläni ottaisin iltatähden tai parikin.. pitäisi vaan toinen osapuoli saada houkuteltua projektiin mukaan 😉
Ei muuta kuin suunnitelmaa laatimaan – tai juonia punomaan 😀
Voi Emilia, mikä tytär! Olen sanaton ihastuksesta. Ja mikä muisto teille jääkään noista ihanista kuvista
Ihanuus kyllä kerrassaan. Onneksi muistoista parhaimmat jää kuitenkin mieleen ihan jokapäiväisestä arjesta 🙂
Herranjestas, miten ihana vauva ! En ole ennen rohjennut kommentoida blogiasi ( mistä kovasti kyllä tykkään), mutta tuo pieni ihanuus vaati ensimmäisen kommentin 🙂
Oi, kiitos, ja ihanaa, että Pikku K sai kunnian tästä kommentistasi 🙂
Kiitos, että jätit merkin itsestäsi. Mieltä lämmittää aina kun joku rohkenee ensimmäiseen kommenttiin. Tiedä vaikka juttua tulisi toistekin 😉
Itse söpöys on hän! Ja upeita otoksia kaikki!! Ihanaa että kaikki on hyvin 🙂
Kiitos. Ihanaa todellakin! Eilen vielä uitiin pukluissa, mutta tänään on sekin asia jo kunnossa, eli suunta on aina vain parempaan 🙂
Voi että mikä söpöläinen! ♥ Katsotaan osuuko nimiveikkaus oikeaan, jos sen siis täällä meille paljastat 🙂
Paljastan kyllä, eihän tuo mikään valtionsalaisuus sentään ole 🙂
Aina ihastelen tuota hänen paksua tummaa tukkaansa, ihana tyttö muutenkin! Pakko tästä mennä varmaan nuuhkutteleen omaa tytteliä pinnasängyn viereen! 🙂
Mä veikkaan Kerttua! 🙂
Voih.. Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun näin kuvat.
Vauvat ovat kyllä jotain ihanaa ja niin ihmeellistä. Ja se hieman tuima ja viisas katse on niin koukuttava. Vauvat taitaa olla paaaaljon viisaampia kuin tiedämmekään!
Ihania vauvahetkiä teille sinne! Se vaan hujahtaa niin hurjan nopeasti ohi, voi kun olisi itsekin osannut nauttia vielä vähän enemmän siitä ajasta. Nyt voisin maksaa vaikka mitä, että saisin taiottua tuon kolmevuotiaan ”vilivilperin” yhdeksi päiväksi siksi rauhalliseksi ja tyytyväiseksi vauvaksi, jota vain nuuhkisin ja halailisin aamusta iltaan.:)
Blogisi on huippu!
Liian ihana, sanon minä! 😀 Mä koitan pitää vauvakuumeen kurissa, mulla on jo kaksi ja sattuu vielä olemaan yksi kumpaakin laatua.
Mut toi teidän vauva. <3 Liian ihana! Ja mitkä hiukset! Tulee aika paljon mun esikoinen vauvelina mieleen. Nuuh!!
..ja niin paljon tukkaaÜ aivan on sulonen. Itse elän kans vauva-aikaa..ensimmäistä sellaista. Voin yhtyä tuohon vauvan helppouteen..<3
NAAAWW.. They are small people but BIG miracles!
Im really sorry that I dont understand everything that you write even do I use the translater…
Sometimes my coments may seems a bit strange and dont fit to your text because of that fact that I dont understand everything…
I have a question about the stomach problem.. What was the solution for you? Did you use something? Or did she just grow out of it?
My little O seems to have problem in the evenings.
Hugs!
/A
Ihana kaunis pieni suloinen vauva <3
<3
Oi, hänen söpöytensä on kyllä minusta ihan Kaisan näköinen;)
Iihana!