Ihanaa maanantaita!

Ja ihanaa siitä syystä, että ainakin täällä meillä paistaa aurinko ja sää on jotenkin tosi keväinen. Aamulla melkein henkeä salpasi, kun katseli auringossa lentäviä joutsenia. Tuli sellainen hassu onnellisuudentunne, jota on oikeastaan vaikea pukea edes sanoiksi. Tiedätte ehkä kokemuksesta!

Nappasin muutaman kuvan yläkerran aulasta, jota yritin jo syksyllä kuvailla, mutta valonpuute teki touhusta liki mahdotonta. Tähän tilaan luonnonvaloa tulee vain makuuhuoneiden oviaukoista, meidän makkarin sisäikkunasta ja tietenkin alakerrasta. Pimeään aikaan tuo kontrasti on jotenkin liian kova kuvaustaidoilleni, joten käytin kevään valon nyt hyödyksi.

Nuo Elloksen matot, jotka tosiaan aluksi ostin pianohuoneeseen ja olkkariin, osoittautuivat liian pieniksi ja ne vaihdettiin suurempiin. Toinen pienemmistä matoista päätyikin eteiseen, ja toinen on nyt tässä yläkerran aulassa. Tämäkin tila on matolle vähän hassu, mutta sitoo tuo nyt jotenkin lukunurkkausta yhteen. Ja tuli muuten sellainen lämmin fiiliskin maton myötä. Kissat myös loikoilevat tuossa pehmeällä mielellään, kun alakerran kaminanlämpö nousee kivasti tähän.
Viime viikolla tosiaan kuorein tuosta kuusen karahkasta vasta joulukoristeetkin pois, mutta nyt se saa olla taas ensi jouluun jonkinlaisena huonekasvina.

Aulatilan seinissä on Kalklitir kalkkimaali sävyssä San Saccaria. Aulatilan katto on maalattu Colorian Paneelipro -kattomaalilla ja rappuseinusta Colorian Paneelipro -seinämaalilla. Noiden valkoisten rinnalla tuo San Saccaria näyttää tässä tilassa todella harmaalta, vaikka alakertaan se tuntui jotenkin pliisulta.  Saan usein kysymyksiä kalkkimaalien sävyistä, ja tässä nyt yksi esimerkki siitä, että valon määrä vaikuttaa todella paljon maalauksen lopputulokseen ja sävyn tummuuteen.

Koska kevät nyt ihan oikeasti aikoo jo tulla, ja eletäänhän tässä jo maaliskuun puoliväliäkin, pidin itselleni eilen pienen kauneudenhoitoillan. Kuivaharjausta, epilointia, valoimpulssilaitetta, kuorintaa, rasvausta, öljyämistä ja korppukantapäiden liottamista ja silottamista… Myönnän, että tuli mietittyä tätä naisena olemisen työläyttä, mutta tuli kyllä parempi fiiliskin. Nyt kun pitää itsensä ahkerana, sääret muistuttavat ainakin pikkuisen vähemmän kynittyä broileria sitten kun ensimmäiset mekkokelit iskevät päälle. 🙂

Maanantai ja makaronilaatikkopäivä. Arki on… ♡

Iiik! Vuodekatos tosiaan tuli tänään, ja voi hitsi, mutta se on ihana! Oli aivan pakko ripustaa se tuonne yläkerran aulaan ja mallata vähän sängyn kanssa yhteen. Ovat muuten oiva pari! Hih, jos tuo sohva olisi yhtään pidempi, tässä saattaisi käydä niin, että äiti omii koko paketin. Ehkä elämä sittenkin on jättänyt jonkinmoisen trauman, kun en saanut lapsuudessani prinsessasänkyä! 🙂

Illalla rymsteerataan tavarat paikalleen, mutta nyt lähdetään välillä jumppaan. Koko viime viikko meni kotoillessa, ja tänään tuntuukin erityisen ihanalta päästä taas arkijuttuihin mukaan.

Suloista maanantai-iltaa!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Jos eilen herkisteltiin ja tunteiltiin, niin pysytään tänään ihan neutraaleissa jutuissa, eli sisustamisessa!

Koska olen aamuihminen, parhaat ideat (ja ideat ylipäätään) iskevät päähäni heti aamulla muutaman kahvihörpyn jälkeen. Niin kävi myös tänään, kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa toisen Love Warriors -julisteen seinälle. Tämä on siis saman valmistajan kuin makuuhuoneenkin juliste, mutta se on jumittanut pahviputkilossaan jo pidemmän aikaa, koska en vain ole saanut aikaiseksi ripustaa sitä, enkä oikein ole ollut paikastakaan selvillä.

Käytin samaa tekniikkaa kuin makkarissa, eli pienet naulat seinään ja pari paperiliitintä niihin. Juliste roikkuu paikallaan, eikä erillisiä kehyksiä tarvita. Tuskan hiki tuli tosin siinäkin, kun en meinannut löytää vasaraa sitten mistään. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten me voidaankin asua ja elää niin leväperäisesti, että aivan kaikki tuntuu olevan koko ajan hukassa!

Tarkoitus oli kuvailla teille koko yläkerran aulatilaa nyt kun se on maalattu paneeliseinää ja rappujen kattoa myöden (jopa vähän fiksasin paikkojakin siinä aamun ahkeruudessa), mutta kuvista tuli niin kamalia, että jätän ne nyt julkaisematta. Tuo tila on luonnonvalon osalta pimeä kuin mikä, ja makuuhuoneiden kautta tuleva valo tekee sinne tällaisella säällä erittäin julmia varjoja. Joten aurinkoisempaa päivää odotellessa!

Jotenkin tuo seinänpätkä on tuntunut kovin tyhjältä kun sitä katsoo alakerrasta käsin, mutta nyt juliste ryhdistää vaikutelmaa kivasti. Nuo pikkuraputhan siis vievät meidän makuuhuoneeseen, ja julisteen toisella puolella on toisen vintin ovi. Eikä tuossa aulassa muuten juuri muuta olekaan kuin ovia (joiden painikkeet pitäisi myös vaihtaa asap).

Hetken aikaa jo eilen luulin, että tänne meillekin saadaan talvi, mutta lumisade loppui yhtä nopeasti, kuin sakenikin. Onhan täälläkin pikkuisen puuteria maassa, mutta mistään talvisesta maisemasta ei voi vielä puhua.

Tajusin juuri, että tänään on JO torstai! Viikko on mennyt ihan superpikavauhtia. Edellisyönä, kun toisaalla laskettiin ääniä, meillä kypsyi uunissa iso kaalipata (mies nimesi sen kulinaarisesti trumppipadaksi), josta kiskaisen seuraavaksi myöhäisen lounaan kitaani. Sitten alkaakin jo iltapäivän kuljetusrumba, joten pikapuoliin on tämä torstaikin taputeltu.

Toivoa täynnä tai ei, mukavaa päivänjatkoa kullekin!

Tallenna