Mikäli joku olisi muutama viikko sitten sanonut, että tulen blogissani postaamaan aiheesta tuttiketju, olisin haistattanut peet ja käskenyt suksia kuuseen! Vaan tähän on tultu, eikä voi mitään!
Mutta turhia venyttelemättä, kyseessä siis itse virkatut narut tutin pitimiksi. Meillä kun ei etukäteen ollut vauvan sukupuolesta tietoa, oli kasaan haalittu lähinnä kovin mitäänsanomattomia unisexvaatteita. Halusin vauvalle heti jotakin tyttömäistä, ja virkkasin nopeasti erilaisia tuttiketjuja ikään kuin asusteeksi pikkuiselle.
Mitään selkeää ohjetta en näille keksi. Kuvat kertokoon idean, soveltaa voi aina. Nipsut irrotin aikoinaan alesta ostamistani vähemmän näteistä lasten henkseleistä. Kumilenksut (ne, joilla tutti kiinnitetään nauhaan), ovat kaupan vastaavista tuttinauhoista napattuja. Itse nauhat virkkasin Novitan Miami langasta kiinteillä silmukoilla. Punainen kukka Novitan Kotiväkeä, luonnonvalkoinen saman valmistajan Bambua. Lila kukka on virkattu vanhasta langasta, jotain kalastajanlangan oloista….
Ja näitähän voisi tehdä vaikka millaisia sävy-yhdistelmiä – vaikka joka mekkoon mätsäävän. Meillä taitaa kuitenkin hetken aikaa riittää nämä kolmekin.

Että sellainen aihe…

Mukavaa iltaa kaikille!

 

Niinhän se on: Meitä asustaa nyt makuuhuoneessa kahden sijaan kolme! Vaikka huone on suuri, asettavat kiinteät komerot ja porraskäytävän sisäikkuna jonkin verran haasteita kalustuksen suhteen. Kaikki tarpeellinen on nyt kuitenkin mahdutettu makuuhuoneeseen: Sängyt, hoitopöytä jne.
Yöpöytänäni toimi ennen vanha kirstu, mutta jouduin nyt vauvan sängyn vuoksi vaihtamaan keveämpään versioon; Vuittonin ja Net-A-Porterin massiiviset laatikot ovat sen verran tukevia, että toimivat hyvin myös matala pöytänä päällekäin pinottuna.
Leanderin kehtokeinun saimme maahantuoja Pikkukengurulta blogin kautta kokeiluun, ja siitä erikseen juttua myöhemmin. Tässä kuitenkin kuvapläjäys meidän unikulmastamme.
Jättäkää ihmeessä vielä vinkkejänne ja kokemuksianne edelliseen, niitä on kiva lukea. Palailen luonnonkosmetiikan pariin myöhemmin, nyt suunnistan happihyppelylle yhden innokkaan pikkuhiihtäjän kanssa.

Leppoisaa lauantai iltaa!

Joudun jälleen pahoittelemaan blogihiljaisuuttani. Jonkinlaiseksi huoltokatkoksi kai voi tätä hiljaisuuttaa kutsua, jouduimme nimittäin vielä vauvelin kanssa palaamaan sairaalaan, ja nyt uusin voimin uuteen alkuun. Asiat kun laittaa tärkeysjärjestykseen, jää blogi väkisinkin taka-alalle näissä tilanteissa. Kaikki on nyt kuitenkin hyvin, ja sekä äiti että tytär paremmassa kunnossa. Kyllä se siis tästä!
Nyt vain kaunista ja positiivista täytettä päiviin, ja huolet sekä murheet kauas pois!

Koska rumista sairaalavaatteista on nyt saatu tarpeeksemme, kävimme hankkimassa hiukan turhamaisuutta kokovalkoisten unisexkuteiden tilalle. Mekko ja neuletakki Kappahl, henkarit H&M.

Niin, ja sitten Mekkotehdas kirja-arvonnan voittaja:
Onnetar suosi tällä kertaa Ilonaa. Onnittelut, otathan yhteyttä, jotta saadaan kirja postiin, ja pääset tehtailemaan mekkosia! Kiitos kaikille osallistuneille!

Kaunista päivää!