Paljon kivaakin mahtui viikonloppuun, mutta ikävä vatsaflunssa pienimmällä teki myös pari kolme päivää aika raskaaksi. Tiedättehän, sekä lapsen, että pyykin pesua. Olen ollut iltaisin ihan naatti, ja kun olen saanut lapset nukkumaan, sohva ja sänky ovat kutsuneet. No, vihdoin näyttää siltä, että tauti on pienimmänkin osalta käsitelty loppuun. Tai ainakin sinnepäin.

Koska viikonloppu meni siis aika tiivisti lasten kanssa kotona, olen nyt nauttinut hiukan omasta ajasta. Eilen nukuin päikkärit, ja tänään lähdin aamulla kynsihuoltoon. Kävelin syysauringossa kyliltä tyhjään kotiin, ja nautin hiljaisuudesta. Luksusta, sanon minä!

Sisällä möllöttämisen sijaan, tänään on kuitenkin ilo olla ihan vaan ulkona. En jaksa vielä haravoida, eikä perennojakaan vielä viitsi leikellä, mutta tuolla auringonpaisteessa on silti kiva ihan vain istuskella.

Tunnin verran vielä aikaa nauttia hiljaisuudesta, joten seuraavaksi rojahdan sohvalle käsityöni kanssa. Totaalinollausta sekin!

Aurinkoista päivää teille!

Eilisen sadepäivän jälkeen, tänään on saatu nauttia auringosta. Ja, syksyn kylmyydestä tietysti myös. Kun lapset sairastaa, arjen rutiinit rikkoutuvat ja ulkoilut jäävät täysin. Mutta, kun sinne ulos välillä nenänsä laittaa, tulee pakottava tarve vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Täällä sisällä, kaiken kaaoksen keskellä, pääkoppa tosiaan alkaa tarvita sitä happea.

Syksyn tullen pihatyöt ovat jääneet totaalisesti tekemättä. Aika on mennyt sisällä hääräilyyn, ja piha repsottaa pahasti. Vaikka eipä kai tuo haittaa, ei sitä kummemin ole ehtinyt katsellakaan. Silti tuntuu, että vasta hetki sitten seurasin koivujen vihertymistä ja maasta puskevia kasveja. Minne katosi puoli vuotta?!

Keuhkojen täyteen vetämistä olen pohtinut tänään ja eilen myös toisella tavalla. Kun tuntuu, että tavallinen arki ja sen pyörittäminen käy hankalaksi ja tunnit eivät riitä alkuunkaan, on pakko pohtia omaa jaksamista ja asioiden priorisointia. Keskustelin jopa pienestä blogilomasta, ihan vaikka vain viikon mittaisesta. Silti asiaa punnitessani tulin siihen tulokseen, että en halua konkreettisesti jättää blogia jäihin. Kuulostaa hassulta, mutta sana loma saa mussa aikaan pakokauhun kaltaisen reaktion. Jotenkin liian virallista makuuni. Oli kyse sitten vaikka vain viikosta.

Mä tarvitsen arkeeni paikan jossa kauniille asioille on tilaa ja mahdollisuutta. Ja oikeastaan tarvitsen sitä juuri nyt enemmän kuin mitään muuta. Siksi blogilomat saavat jäädä suunnitteluasteelle, mutta priorisointia pitää silti harjoittaa. Tällä viikolla koitan saada asioita järjestykseen, mutta samalla koitan saada myös aikaa itselleni ja joitakin hetkiä rentoutumiselle. Aion tarttua kirjaan ja tehdä happihyppelyitä. Ehtiä syömään ja nukkumaan.

Voi olla, että se aika on otettava juuri blogiajasta, joten ehkä joku ”vapaapäivä” on väistämättä edessä.  Joka tapauksessa, täällä mä olen, vaikka välillä näyttäisi hiljaiselta.

Ja nyt sitä ruokaa taikomaan. Kaamea nälkä!

Nauttikaa kirpsakasta kelistä! Vetäkää keuhkot täyteen!

Aloin tässä käymään läpi viikon takaisia Kööpenhaminan kuvamuistoja. Ajattelin laittaa tänne blogiinkin näitä joitakin, tuleepa vaihtelua tuttuihin nurkkiin!
Päätimme tosiaan tyttöjen kanssa (Minttu, Elisa,Heidi) yöpyä Kööpenhaminassa, ja lentää takaisin vasta seuraavana päivänä. Näin meille jäi aurinkoinen ja lämmin lauantaipäivä aikaa paikkojen kiertelyyn, ja tietysti ostosten tekoon.

Hotellin sijaan meillä oli aivan ihana kattohuoneisto keskellä Köpiksen sydäntä. Kaikki kunnia Heidille, joka asunnon löysi airbnb:n kautta. Tämä ratkaisu oli paitsi edullisempi kuin hotelli, myös tuhannesti viihtyisämpi.  Suuressa asunnossa oli kolme parisänkyä, tilavat huoneet, toimivat ja siistit keittiö sekä kylppäri jne. Suora linkki tuohon kämppään on tässä.

Asunnosta mulla ei ole kovin hyviä kuvia, lähdin tyhmyyksissäni yhden objektiivin kanssa reissuun. Kattohuoneiston ikkunat nyt ainakin kertovat jotakin asunnon luonteesta!

Eli ihan siinä asuntomme ”vieressä” oli Hay, ja moni muu paratiisi!

Mutta ostosmahdollisuuksista huolimatta ne Köpiksen kauneimmat jutut on kyllä ihan arkisissa asioissa. Rakennuksissa, ihmisissä ja elämässä yleensä.

Kuvia olisi vaikka kuinka, mutta säästän teitä skrollaamiselta yhden postauksen osalta.

Ihanaa lauantai-iltaa!