Nyt on tiedättekös jotenkin ihan tosi syksyinen fiilis. Täällä sää on ollut sumuinen aamusta alkaen, eikä päivä tunnu valkenevan sitten ollenkaan. Eilen oli jopa pakko laittaa pattereihin muutamaksi tunniksi kierto päälle, kun kosteus ja koleus puskee sisään, vaikka ulkona suhteellisen lämmintä onkin.

Ostin kolme koristekaalia maljakkoon ja syksyisen lehden fiilistelyyn. Tähän aikaan vuodesta jopa oranssi näyttää hyvältä!

Syksyn tunnistaa täällä myös ikävästä hajusta, joka valtaa koko kylän. Hassua, että sitä kestää minkä tahansa lannantuoksun, mutta niinkin puhdas tuote kuin peruna, tekee kuvottavan olon joka syksy. Vuodenajasta kertoo myös se, että jouduin taas vuoden ensimmäiseen liikenneruuhkaan tiistaiaamuna. Kun kotipihasta piti kääntyä vasemmalle, jouduinkin odottamaan ainakin kymmenen ajoneuvon ohiajon, ennen kuin pääsin maantielle. Täkäläisittäin siinä on jo varsinaiset ruuhkanainekset. 🙂

Lehden viimeisillä sivuilla mainostettiin jo seuraavaa numeroa. Joulunumeroa! Kaupastakin bongasin jo joulusuklaalevyt, joten eipä kai tässä mene kauaa, kun saa lämmitellä glögimuki kädessään! 🙂

Varsin syksyistä, mutta kaunista torstaita!

Tiedättekö sen mahtavan tunteen, kun ihan ykskaks yllättäin tarjoutuu mahdollisuus viettää aikaa ihan vain itsensä kanssa? Myönnän, etten aina osaa nauttia tilaisuudesta, ihan siten kuin ehkä haaveilen, mutta tänään pääsin aika lähelle ihan täydellistä omaa aikaa.

Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään, tiedätte, että nautin suuresti hiljaisuudesta ja yksinolosta. Mulle on suurta luksusta olla yksin kotona, hipsutella hiljaa villasukissani ja nauttia omasta seurastani. Siitä, ettei kukaan pyydä, käske tai muuten vaadi huomiotani. Veikkaisin, että samasta fiiliksestä nauttii, ainakin osittain, moni muukin pienten lasten äiti. Niin paljon kuin sitä lapsiaan rakastaakin ja nauttii yhteisestä ajasta perheensä kanssa, on joskus ihan taivaallista olla vain yksin.

Koska Klaara vietti aamupäivän isänsä seurassa, otin ilon irti pienestä breikistäni. Kävin kaupassa ja tein itselleni ruokaa, josta itse pidän, ja joka korvasi taas kerran kiireeseen unohtuneen aamupalani. Ostin itselleni sisustuslehden, valmistin lasillisen kahvia ja nostin jalat pöydälle. Oih, kylläpä teki hyvää! Itse asiassa niinkin hyvää, että silmät painuivat kiinni.

Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, ettei maailma kaadu ja arki mene pilalle, vaikka joskus ottaisikin vähän rennommin kun siihen aukeaa tilaisuus. Ennen käytin kaikki omat hetkeni siihen, että siivosin ja pyykkäsin, kun sai kerrankin tehdä ihan rauhassa. Podin huonoa omaatuntoa, jos en ollut tehokas ja suorittanut tehtäviäni. No, oppia ikä kaikki!

Ps. Tässä sisustuslehteä selatessa pohdin samalla noita sisustuksen tyylisuuntia. Käykää ihmeessä osallistumassa keskusteluun tuolla Sisustustyyli hukassa! -postauksen kommenttiboksissa, jos ette niin ole vielä tehneet. Koitan tällä viikolla koota kommenttienne pohjalta jonkinlaisen yhteenvedon. Muistetaan kuitenkin, että siellä ei ole oikeaa tai väärää vastausta, vaan jokainen saa kokea asiat juuri siten kuin luontevimmalta tuntuu! 🙂

Loistavaa uutta viikkoa!

Huomenta!

Kävin aamulla vähän nollailemassa päätäni tuolla sumuisessa syysaamussa. Jotenkin tosi rauhoittava fiilis, ja varsinkin, kun autojakin oli vielä melko vähän liikenteessä (taisin nähdä kokonaista kolme). Kaivoin puhelimen taskustani ja pysähdyin välillä kuvaamaan myös maisemia. Kaikki näyttää jotenkin niin älyttömän kauniilta sumua vasten. Lampaat, kypsän viljan värit ja vanhat rakennukset.

Suloista viikonloppua!