Viime viikolla puhistiin helteessä, nyt värjötellään villasukissa. Mihin ihmeeseen se kesä taas katosi!?

Mutta hei, on tässä hyvätkin puolensa! Älkää nyt heti ampuko, toivon todellakin lämmön palavaan, mutta viileät pari päivää ovat olleet aika antoisia. Tai kaikki alkoi oikeastaan jo maanantaista, jolloin aloitin pihatöillä, ja tiistaina vireeni oli niinkin kohdillaan, että innostuin iltapäivällä siivoamaan kylppärin kaapit ja laatikot (valmista tuli tosin vasta myöhään illalla!). Eilen oli sen verran viileää ja pilvistä, että vuoroon pääsivät ikkunat, ja tänään olen kunnostautunut muilla (rästiin jääneillä) kotitöillä. Olen nähkääs hyvinkin ennakoiva, ja ajattelen, että kun lämpöaalto jälleen pyyhkäisee luoksemme, voimme nauttia siitä rennosti ja elää jälleen ihan pellossa. Balanssia, sitäpä tämä taitaa olla! 🙂

Ei siis harmitella kelejä, kun niille ei mitään kuitenkaan voida. Sen sijaan nautitaan valosta ja pitkistä päivistä. Niitä tulee kuitenkin syksyllä kova ikävä. Ja helteitäkin ehtii tulla ja mennä vielä moneen kertaan, nythän ollaan tosiaan vasta kesäkuun alkupuoliskolla. Itse odottelen kovasti, että viileät päivät toisivat vielä tullessaan jonkinlaisen remontointi-innostuksenkin. Listojen ja kattojen maalaamista olisi vaikka miten, ja yksiönikin odottaa yhä remonttia. Samaan aikaan toivon kuitenkin, että välillä voisi ihan vain olla. Menemättä minnekään, tekemättä oikeastaan mitään.

Täällä on tänään syöty kuumaa perunasoppaa ja leivottu voisilmäpullia. Ei ehkä niitä kaikkein kesäisimpiä herkkuja, mutta menkööt nyt tällä kertaa! Ja koska elämä on painottunut sisätiloihin, myös pienimuotoinen sisustaminen on innostanut. Tänään keksin ullakolta Ikean pöytävalaisimen, jonka varjostin oli pahasti riekaleina. Ja kas, miten se muuttui iloiseksi (niinikään ullakolta löytyneen) Rie Elise Larsenin lampunvarjostimen avulla! Sopii oikein hyvin Klaaran kaapin päälle tunnelmaa tuomaan. Maatuska on muuten se Pietarin-tuliaiseni ja sekin istuu Tanskasta tuodun sotilaan rinnalle niin hyvin kuin lastenhuoneessa tarvitseekin. 🙂

Juuri nyt haaveilen Pikku Kakkosen pituisesta huilituokiosta kirjani kanssa, ja kaikki merkit viittaavat tämän toiveen toteutumiseen. Eli ei muuta kuin rentoa iltaa teillekin!

Jaa mutta hei; Nespresso -arvonta:

Onnea Idahhh, sinulle napsahti Nespresson Lattissima Touch -kahvikone (laitan voittajalle postia)!

Paistaa vai sataako? Koko päivän on ollut sellainen kolea kesäsää, ja pariin otteeseen taivaalta on ripsaissut muutaman pisaran vettäkin. Sunnuntain kunniaksi leivoin raparperipiirakan, ja leikkasin unikkoja maljakkoon. Eihän ne tuossa kauaa kestä, mutta toisaalta, jos taivas päättäisikin revetä, se olisi unikkojen tuho kuitenkin.

 Niin paljon, kuin lukemista rakastankin, harvoin tulee tarvetta mitään kirjoja blogin puolella hehkutella. Ehkä siksi, että Suomessa on niin paljon ihan oikeita kirjablogeja, jotka arvostelevat teokset jo tuoreeltaan. Eilen lopettamani Nainen junassa (Paula Hawkins) tekee kuitenkin poikkeuksen. Kirja ei ole jännittävä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tarina imaisee mukaansa, ja se on hassulla tavalla ahmittava tosi nopeasti loppuun. Suosittelen lämpimästi jos arvoitukset yhtään kiinnostavat.
Vaikka kirja luokitellaan jännitysromaaniksi (trilleri), sen vaikutuskeinot ovat paljon pelkoa ja jännitystä hienommat. Tämä on ehdottomasti sitä alakategoriaa psykologinen trilleri, ja ihan mieletön taidonnäyte onkin. Päähenkilö, ja henkilötarinat ylipäätään, on kuvattu uskomattoman todellisesti. Inhimillistä heikkoutta, inhimillisiä ajatuksia ja pelkoja. Kirja nappaa vahvasti mukaansa, lyö päähenkilöiden tarinat takaraivoosi, ja kun pääset viimeisenkin sivun loppuun, katselet maailmaa varmasti hieman erilaisesta näkökulmasta.Teoksesta on tullut todellinen myyntimenestys, ja varmasti moni on sen jo ahmaissutkin, mutta jos näin ei ole, ota tämä ehdottomasti kesälukemistoosi!

Entten tentten… Juuri nyt suurin ongelmani on, minkä kirjan aloitan seuraavaksi, ja heittäydynkö sohvalle, vai suoraan sänkyyn sen kanssa. Ei paha! 🙂

Ihanaa iltaa!

”Sitten kesällä.” Huomaan hokevani tuota samaa lausetta pitkin vuotta – kerta toisensa jälkeen. Jopa siinäkin määrin, että se on lakannut luomasta minkäänlaista uskoa lapsiin: ”Aina te lupaatte, että sitten kesällä. Mutta ei me kuitenkaan…”
Niin se valitettavasti menee. Joka vuosi ihan samalla tavalla. Kesälle jätetään läjäpäin suunnitelmia, sinne lykätään ne kaikki pienetkin jutut, joihin arkena ei ollut aikaa. Ja valitettavan moni asia jää kuin jääkin kesän jalkoihin. Tänä vuonna halusin, että asiat menevät toisin. Turhat lupaukset ja suunnitelmat muuttuvat todeksi, ja kesästä otetaan irti kaikki se, mitä koko vuosi on odotettu. Indiedaysin ja 3M:n kampanja haastoi minut järjestelemään elämääni perinteisten Post-it -lappujen avulla, ja tästä sain idean meidän oman kesä(mood) boardin rakentamiseen.

Koska lapset ovat enemmän kuin mielellään mukana ideoinnissa, perustimme lomaa odotellessa todellisen aivoriihen ja kasasimme yhteen kaikki ne tuonnemmaksi lykätyt asiat. Kesä jakaantui useampaan osioon jokaisen perheenjäsenen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Itse olen lykännyt kesäpäiville tavallisia kotitöitä, puutarhajuttuja ja työjuttuja. Lapsilla on useampiakin kesätoiveita, ja toki miehen loman ajaksi on suunniteltu asioita, joissa kahden aikuisen avulla päästään parempiin tuloksiin. Harrastukset ja miehen poikkeavat työajat ovat nyt kaikki ylhäällä, ja viikkojen hahmottaminen on näin ollen helpompaa. Lapuista jokainen voi lukea toistensa menoja ja suunnitelmia, haaveita ja toiveita. Lupauksetkin ovat nyt ylhäällä; Jos syksyn pimeillä tuli taivuteltua lasta nukkumaan lupaamalla, että sitten kesällä valvotaan pidempään ja mennään myöhään illalla kalaan, seinältä löytyy muistutus siitäkin.

Kuvista puuttuu nyt pari isompaa Post-it -lappua, joissa on sellaisia henkilökohtaisempia suunnitelmia ja päivämääriä, sekä tietenkin mieheni kesätoivelista. Lisäksi ajatuksena on, että lapset saavat kirjoitella pienille lapuille ideoita ja toiveita, ja liimata niitä pitkin kesää isompien suunnitelmien joukkoon. Näin me aikuiset pysymme selvillä siitä, mitä lapsemme oikeasti toivovat, ja toiveiden konkreettinen toteutus on helpompaa. Lapset saavat myös itse laatia listan asioista, joilla voidaan pelastaa tylsät (sade)päivät. Tässä mielestäni konkretisoituu hyvin sekin, että ei ne lapsukaiset ihmeellisiä odota. Aika pienet jutut tuovat paljon iloa.

Lappulajitelman ei toki ole siis tarkoituskaan olla valmis missään kohtaa kesää. Listoihin on lupa lisätä tekemistä odottavia töitä, suunnitelmia ja toiveita. Taulun on lupa elää, muuttua ja kasvaa; tulla meidän näköiseksemme. Pääpiirteet löytyvät kyllä isommista lappusista, mutta pienempiä asioita voi helposti niin lisätä, kuin napata poiskin. Näin säilytetään se spontaani tekemisen ilo, joka kesään kuuluu.

Kesä on usein lastattu suurilla toiveilla. Odotukset korkealla kapsahdamme helposti pettymään, hermot kiristyvät ja ristiriitaiset ajatukset valtaavat mielen: ”Ei tämän näin pitänyt mennä”. Tänä vuonna toivonkin, että jokaisen ylös kirjatut ajatukset, koko perheen nähtävillä, auttavat hahmottamaan kokonaisuutta ja helpottamaan toiveiden yhteensovittamista. Kenties lasten keksimät pienet asiat voivat pelastaa myös niiltä päiviltä, kun tuntuu, ettei ole mitään tekemistä, ja elämä on puuduttavan tylsää. Koska tavoitteena on kokonaisvaltainen hyvä olo ja hyvä mieli, mukaan pääsi myös muutama muistutus romantiikan vaalimisesta ja ”parisuhdeajan” ottamisesta. Samoin se totuus, että yhdessä oleminen on kuitenkin tärkeintä.

Miltä tuntuu? Onko ajatukseni täysin pöhkö? Jos ei, tai sait idean jonkinlaiseen oman elämän organisointiin, voit tilata kampanjasivulta itsellesikin näytteitä uusista isommista 3M Post-it -lapuista. Voit vapaasti miettiä, mihin itse hyödyntäisit muistilappuja. Kenties työtaakan jonkinlaiseen jaksottamiseen, vaatehuoneen siivoukseen ja tavaroiden lajitteluun, mökkimuistilistan laatimiseen tai pienten, mutta erittäin tärkeiden, viestien jättämiseen kotiin jääville lapsille.

Niin tyhmältä kuin idea ehkä aluksi jopa itsestäni tuntui, koen kesäsuunnitelmien rennon kasaamisen tällä hetkellä äärettömän kätevänä. Olen myös huomannut, että on jotenkin huomattavasti helpompi liimata omat toiveensa seinälle, kuin sanoa niitä ääneen. Sitä muka odottaa oikeaa hetkeä, ja sitten pettyy katkerasti, kun toinen ei ajatellutkaan asioista aivan samoin. Uskon, että juuri tällä seikalla on iso merkitys meidän aikuisten välisiin konflikteihin – tai paremminkin niiden välttämiseen.

”SUNNUNTAI-ILTA: Äiti lenkille!” Oman ajan ottaminen ei lopulta ole niin kauhean vaikeaa. Kun toiveet ja suunnitelmat nostetaan esiin, jokaisen on helpompi kunnioittaa toisen suunnitelmia.

Sopuisaa kesää ja suloista sunnuntaita!