Jahas, lomat on lomailtu ja arki saa jatkua. Syysloman jälkeen olen perinteisesti antanut itselleni luvan  ajatella talvea ja joulua, mutta kuten parina viime vuonnakin, joulufiilis ei oikein ota syttyäkseen. Yritin jopa kaupan lehtihyllyllä kääntää ajatukseni joululehtien avulla, mutta ei. Niin oli ihanat Lantilivit ja muut numerot, mutta ei ne vain vielä iskeneet. Eikä onneksi tarvitsekaan. Mutta jos jouluinspistä kaipaat, niin uusi Happy Homes – Merry Christmas -kirja olisi jo ennakkotilattavissa. Kannessa on muuten tutun näköinen kuvakin!

Lomaviikkoon mahtui paljon hyvää. Ennen kaikkea paljon sitä yhdessä-aikaa. Tehtiin niitä juttuja joita suunniteltiin ja sitten niitä, joita ei suunniteltu. Leivottiin pullaa, laitettiin hyvää ruokaa, käytiin syömässä, leffassa, treeneissä, mummulassa, pelissä ja ihan vain ulkona. Juhlittiin ystävien kanssa halloween etukäteen ja kilisteltiin kaikelle, mikä on viime aikoina jäänyt kilistelemättä. Oli silti kivaa ihan vain ollakin – tekemättä mitään ihmeellistä. Lomailun jälkeen lapset menivät taas ihan mielellään kouluun, joten ehkäpä siinä on yhdenlainen mittari loman ja levon onnistumisesta. Itselleni taasen teki kai ihan hyvää pitää hiukan taukoa blogista. Luulen, että vähempi postaaminen on enemmän se mun juttu.

Itse siivosin viikon aikana pihaa ja kasvihuonetta talvikuntoon, istutin callunat ja puhdistin lyhdyt. Sisällä kävin läpi lasten pieneksi jääneitä vaatteita, lajittelin, listasin ja täydensin. Ja kun taas siinä samalla selvitin ja puhdistin omia ajatuksiani, sain kaappeihin ja laatikoihin lisää tilaa. Toivottavasti myös arjesta ihan pikkuisen toimivampaa.

Talviaika ja pimeät illat vaativat taas hetken sulattelemista. Onneksi kyse on kuitenkin vain parista pimeästä kuukaudesta, jotka ennen pitkään herättävät myös sen joulufiiliksen tai joulunkaipuun. Kunnes pimeä taas vaihtuu piteneviin päiviin ja lisääntyvään valoon. Niin se vain menee, että aikansa kutakin.

Vaikka itselläni ei varsinaisesti lomaa olekaan, tämä viikko pyhitetään nauttimiselle, yhteiselle ajalle, ulkoilulle ja sille kuuluisalle ihan vain olemiselle. Jonkinlainen päiväpatikka, leffaillat ja sen lokakuun pullalupauksen lunastaminen on ainakin ohjelmoitu tälle viikolle. Aikataulut ja isompi kiire hellittävät edes joiltakin päiviltä ja sehän mahdollistaa monta sellaista asiaa, jotka arjessa jää väkisinkin tekemättä ja kokematta.  Niin paljon ikävää kuin tuo viime kevät toikin mukanaan, olen taas syksyn tullen kaivannut yhä enemmän ja enemmän sitä yhteistä aikaa ja läsnäoloa, jota kevät antoi. Kaikesta huolimatta koen, että se oli elämäni parasta aikaa ja hitsasi perhettä yhteen tavalla jota ei muissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista saavuttaa.

 Lomatunnelmat alkoivat oikeastaan jo viikonloppuna. Eilinen pyhitettiin salibandylle ja välissä ehdittiin myös nauttimaan sunnuntain rauhallisuudesta. Lauantaina sain nauttia siskoseurasta ja lapset serkkuseurasta. Tänä vuonna nämäkin hetket ovat muuttuneet entistä merkityksellisemmiksi. Onneksi syksyyn on suunnitelmissa toinenkin tällainen viikonloppu. Pimeää loppuvuotta kohti on aina mukavampi kulkea, kun tunnelin reunoilta tihkuu vähän valoa elämään.

Viimeisen viikon aikana minulla on ollut hirvittävä tarve järjestellä asioita. Huomaan, että tuo on tapa johon turvaudun aina uuden, jollakin lailla erilaisen tai ehkä jännittävänkin elämäntilanteen edessä tai silloin kun elämä kaipaa erityistä järjestystä. Järjestelemisen ja siistimisen tarve on myös yksi osa syksyistä pesänrakennusviettiä. Siinä samalla kun järjestän ja siivoan kaappeja ja laatikoita, koen että myös pääni sisältö asettuu parempaan järjestykseen. Lauantaina heräsin aikaisin ja hyödynsin lasten vielä nukkuessa aamun ensimmäiset tunnit Lightroom katalogien setvimiseen ja tänä aamuna kävin vaatehuoneen kimppuun. Ihana tunne kun saa jotain konkreettista valmista asiat loksahtelevat paikoilleen myös korvien välissä.

En ole moneen viikkoon neulonut riviäkään ja salaa mielessäni haaveilen, että tällä viikolla ehtisin myös avata neulepussini ja saattaamaan tylsän harmaan kotineuleeni päätökseen. Korissa odottelee nuo ihanat punaiset langat ja niistä olisi kiva saada oversize neule mekkojen päälle puettavaksi. Mutta kaikkea ei voi saada eikä ehtiä, oli loma tai ei.

 

Kaunista uutta syysviikkoa! 💛

Vaikka tykkäänkin värikkäistä daaliakimpuista, ei näissä suurissa valkoisissa ’fleurel’ -daalioissakaan mitään vikaa ole. Ne toimivat ihanasti ihan yksitellenkin, mutta kun ulkona kypsyy yhtä aikaa monta valkoista kukkaa, pitää maljakkoon tietenkin leikata koko kimpullinen. Aika komea viikonloppukimppu noista syntyikin.

Meidän rauhalliseen viikonloppuun on mahtunut ravintolapäivää ja yksi vähemmän rauhallinen, mutta sitäkin jännittävämpi pelireissu. Isovanhempien treffailua, ystävien näkemistä ja ihan vain yhteistä aikaa. Mahdollisesti viimeisistä helteistä on yritetty nauttia myös, sillä ajatus kylmyydestä on oikeastaan alkanut jo hieman pelottaa. Samoin ajatus pimeydestä. Se, ettei aamulla saakaan energiaa valosta ja päivät lyhenevät.

Netflixistä aloitin Alta Marin eli Aavan Meren kolmannen kauden, jota olen säästänyt juurikin näihin erityisiin kotoiluhetkiin. Lauantai-iltana menikin yli kolme jaksoa, koska kausi on taas ihan yhtä koukuttava kuin kaksi edellistä. Samalla virittelin itseni käsityömoodiin, josko neulominen toisi syksyyn sitä sellaista oikeanlaista rentoa olemista. Hyggeilyä. Onneksi Aavan meren jänniä jaksoja jäi vielä seuraavillekin viikonlopuille, joten pystyn hyvin jatkamaan harrastustani. 🙂

Tuon pikkuryijyn ostin kirppikseltä yhtä aikaa taidegrafiikan kanssa. Hintaa ihanuudella oli kokonaista seitsemän euroa, joten pesulalasku oli tässä se hintavampi osuus. Ryijy on kuitenkin niin ihana, että voisin katsella sitä pidempäänkin. Ihan täydelliset värit! Ajattelin oikeastaan laittaa sen johonkin korituoliin pehmikkeeksi tai sitten sen voisi kursia kokoon noin kaksinkerroin tyynynpäälliseksi. Seinälle en jostain syystä oikein osaa sitä kuvitella.

Vaikka kesä onkin jatkunut yhä, huomaan, että sellainen pesänrakentamisvietti on taas alkanut hiljalleen hiipiä mieleen. Varautuminen siihen, että pimeys sulkee taas ennen pitkää kotiin. Koska haluan asennoitua tulevaan kuitenkin positiivisesti, kaikki lempeät aseet tuleekin ottaa käyttöön. Kukkia, kynttilöitä ja villasukkia. Arjen luksusta.

Suloista sunnuntai-iltaa ja energistä uuden viikon aloitusta!