Keittiön ikkunasta saa aamuisin katsella kunka koululaiset pyöräilevät kohti opinahjoaan. Isommat päämääränään keskustan yläkoulu ja lukio, pienemmät pyöräilevät toiseen suuntaan kohti alakoulua. 

Mustikat ovat lihonneet ja pullistuneet sateiden myötä. Smoothiemarjat noukkii nyt nopeammin kuin pari viikkoa sitten. Omenat alkavat jo kypsyä, ja omenapuun voi aistia pelkästä tuoksusta aamulenkin varrelta. Viljapellot muistuttavat sävyillään hiusten värjäystarpeesta. Vehnänvaalea oli sittenkin parempi kuin tämä mutaisen ruskea.

Eilen illalla, kun lähdmme iltalenkille, olin jo vähällä kääntyä takaisin vaihtamaan pidempää lahjetta. Ilmassa oli jotain viileää ja syksyistä. Tosin muutaman kilometrin, ja ylämäen, jälkeen olin valmis luopumaan lopuistakin vähistäni. Keli on kuulaudestaan huolimatta nihkeä ja kostea. Ei ollenkaan niin raikas, kuin toivoisi.

Mutta silti, kaikesta trooppisuudestaan huolimatta, ilmassa leijuu jo pieni pala syksyä. Illalla sytytellään kynttilöitä ja pieniä valoja. Mielen valtaa pesänrakennusvietti, ja edessä on uusi puhdas sivu. Syksystä alkaa uusi vuosi. Minulle tärkeämpi kuin kalenterivuoden vaihtuminen. Yhtälailla toiveita, lupauksia ja muutoksia.