>Villasukissa

31.8.2010

>

Nuhainen, ja lähes äänetön, tervehdys Uudesta Kuusta. 

Päivät kuluvat täällä niistellessä ja huilaillessa, mutta se on varma, ettei varpaitani ainakaan palele!
Muistatteko postaukseni syksyisistä fiiliksistä ja neuletoiveistani. 
Tuon kirjoituksen jälkeen sain sähköpostia Sailalta.
 Saila kertoi mielellään neulovansa minulle ihailemani sukat. Ja eilen, kuin tilauksesta, sain maailman kauneimmat villasukat jalkaani nuhakuumetta taltuttamaan.

Kauniiden sukkien lisäksi taisin saada myös uuden ystävän. Kiitos Saila!
Sukista ja ”juttutuokioista”!
Tälle viikolle laatimani to do -lista ei valitettavasti ole kummemmin lyhentynyt, ja huomiseksi pitääkin saada itsensä takaisin toimintakuntoon. Stressi ja kiire hyppivät hartioillani.
Ensi viikon lopulle, heti kun hommat on hoidettu, lupaan arvonnan! Lukijoiden määrä kun jo jokin aika sitten ylitti tuon 400 rajapyykin.

Nyt jatkan sairastelua. Ja sukistani nauttimista 🙂

Pysykäähän terveinä!

PS. Noi housut tossa kuvassa on sitten pyjamanhousut, joten älkää pelätkö!
Ihan täysin ei ole tauti päätä pehmittänyt… 🙂


{ ihana viikonloppu takana }

30.8.2010
Kuten jo kerroin, meillä oli tiedossa viikonloppu täynnä mukavia asioita.
Lauantan sain aloittaa menemällä yksin rompetori kierrokselle. Lauantai jatkui kummityttömme syntymäpäivillä, jonne meillä passikuvauksen aikaa istuskellut pupujussikin matkusti.
Sunnuntain ohjelmaan kuului matka pääkaupunkiseudulle uusia pikkusukulaisia katsomaan. Tarkoituksena oli yhdistää matkaan Loviisan vanhat talot -tapahtuma, mutta koska matkassamme oli pieni nuhanenä, päädyimme jättämään talot tältäkin vuodelta väliin. Mennään vaikka sitten ensi vuonna ihan vain aikuisten kesken.
Loviisan kiepin peruuntuminen ei oikeastaan huonontanut viikonloppuamme yhtään. Meillä oli enemmän aikaa vietettävänä kahden maailman suloisimman vauvan seurassa. Molemmat niin ihania. Tasapuolisesti yritin kumpaakin helliä. Ja, voi sitä vauvan tuoksua!
Yhdessä jakoivat vaavisängyn, eikä ahdasta ollut ollenkaan. Näyttivät niin pikkuisilta!
Talokuumetta emme päässeet nostattamaan, mutta vauvakuume nousi huippulukemiin.
Nämä kaksi nukkuivat koko vierailumme ajan, lukuunottamatta hetkiä, jolloin äiti herätti syömään ja vaipanvaihtoon. Sain autella syötöissä, vaipanvaihdossa ja röyhtäytellä.
Hiljainen ja tytyväinen kaksikko. Ja kuten suvussamme on tapana:
Synnytään hiukset päässä! 🙂
Palailen kertomaan viikonlopun hankinnoista ja löydöistä. Edessä on hurja viikko täynnä tekemistä. Heräsin aamulla ilman ääntä, ja nenäkin on tukossa. Juuri nyt en olisi tätä kaivannut!

{ pitsaperjantai }

27.8.2010
Yhdenlainen deadline lähestyy uhkaavasti. Kaikki stressi ja kiire on puskenut tänään ulos.
Mielialat heittelee, ja olo on väsynyt.
Päätä särkee jo kolmatta tuntia, ja inhottava elohiiri on siirtynyt muutaman päivän silmässäni majailtuaan nyt koko kroppani kiusaksi. Nyt aion levätä.
Uuden tutkimuksen mukaan tunteet ohjaavat ihmisen syömistä. (Siis nyt se on ihan tieteellisesti todettu.)
Minun tunteeni ohjaavat pitsaan. Eikä edelleenkään ovelle tuotuun, vaan itse tehtyyn.
Pitkästä aikaa tiedossa on ihana viikonloppu täynnä mukavaa tekemistä.
Tämä tulee todella tarpeeseen!
Toivotan kaikille oikein rentouttavaa viikonloppua!