Veikkaanpa, että mailmassa ei ole kovin montaa ihmistä, joka katsoo junansa lähtöajan tunnilla pieleen, ja huomaa virheensä neljä minuuttia ennen junan lähtöä – pyjama päällä, naama meikittä, hiukset tyynyn jäljiltä ja hampaat pesemättä. Mutta vielä pienempi on niiden ihmisten määrä, jotka tästä kaikesta huolimatta ehtivät junaansa. Lucky me; Olen yksi heistä 🙂

Eli kiire tuli, mutta matkaan pääsin. Sanotaan vaikka, että nainen pystyy ihmeisiin croissantin tähden!

Iloisen ja maistuvan brunssin tarjosi me&i. Seuranani oli kolmen lapsen äiti ja paras ystävä, eli oma sisko. Myös blogituttuja oli kiva nähdä livenä. Kiitokset siis kivasta tapahtumasta ja hyvästä seurasta!

Hitto mikä sotku. Niilo osui keppihevosellaan vahingossa aakkostauluunsa ja se kaatui. No voitte kuvitella miten kehyksen lasille kävi. Onneksi ei pojalle sattunut mitään – onni tässäkin onnettomuudessa. Poika olkkariin, muumit pyörimään ja siivoamaan. Siinä maanantain verenpaineen nousut.

Tyhmä äiti laittaa lastenhuoneeseen lasikehyksen, mutta eipä sen vaarallisuus ole koskaan tullut mieleen. Tästä vahingosta oppineena suuntaan ikean pleksikehyksille. Ne on muuten halvempiakin 🙂

Helsingissä tuli pyörähdettyä Punavuoren peikossa, Moko Marketissa, Gaudetella, Kämpässä, Perobassa ja tietysti antikvariaateissa, joissa minä tyydyin huterilla tikkailla kiipeilyn sijaan vain haistelemaan vanhojen kirjojen tuoksua ja ihailemaan klassikoiden vanhoja laitoksia. T teki löytönsä tikapuilla, ja pysyi siten kohtuu tyytyväisenä koko putiikkirundin.

Kotimatkalla siinä sovittiin, että taidetaan ottaa ihan tavaksi tälläinen kahdestaan reissaaminen. Meillä kun on halukkaita lastenhoitajia lähes jonossa tyrkyllä, niin ei kai tämä muutaman kerran vuodessa mikään mahdottomuus ole.

Mitään järin suuria ostoksia ei nyt kannattanut rempan jalkoihin ostaa, mutta katseltiin ja suunniteltiin sillä silmällä, tiedättehän… Katsotaan sitten tarkemmin kun on tapetit seinässä ja muutenkin valmista Että mitä tarvitaan ja halutaan. Kun nyt ensin päästäisiin niihin tapeteihinkin. Näillä näkymin seinät on oikeassa muodossaan toukokuun lopulla.

Nyt mukaan tarttui paperitavaraa, astioita, tekstiilejä ja muuta pientä kivaa.

Mutta, koska sirpaleet kuulemma tuovat onnea, jään odottamaan onnellista iltaa.
Sitä teillekin!

Suuri kiitos Canonille, joka piffasi meille päivän Kamera & Kuva -messuilla. Hyödyllisiä vinkkejä tuli kuvaamiseen ja Photoshopin käyttöön (nyt iski innostus käyttää tota ohjelmaa, kun se tässä koneella kuitenkin on). Valutinpa muutaman kuolatipan yhdelle kamerallekin. Onneksi se kuitenkin oli pleksin alla suojassa 🙂

Aikaa riitti pienelle putiikkikierroksellekin, ja kaikkea kivaa tarttui matkaan. Päätettiin ottaa reissu uusiksi mahdollisimman pian. Teki niin hyvää, ja oli niin hauskaa. Eihän reilu parisataa kilometriä nyt oikeasti niin paljoa ole. Ja kahdestaan on ihan kiva matkustaa; Jutella ja vaihtaa ajatuksia.

Kuvamateriaalia messuilta en ottanut; Jotenkin aristin viedä omaa kameraani tuonne, kun kaikilla muilla oli paljon komeammat 🙂

Ensimmäisenä kohdalle osui Reetta kommentilla: