Vitsit, miten paljon kommentteja! En millään pysty kaikille teille nyt yksitellen vastailemaan, joten kiitän yhteisesti mielipiteiden vaihdosta. Me bloggarit taidetaan ajatella näistä asioista aika samalla tavalla, ja ajatukset itse kullakin joskus karkaa näihin ”pulmiin”. 

Anyway, mä oon täällä nauttinut täydellisestä elämästäni ja ollut pelkkää hymyä koko ihminen. 🙂 Tosissaan olettaako joku oikeesti kaiken olevan niin kauhean hyvin!? Eiköhän se ole niin, että meillä kaikilla on ne omat ongelmamme joko ihmissuhteissa, raha-asioissa, terveydessä tai jossain muussa. Bloggarillakin sentään on oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen, ja ihan kaikkea ei tarvitse ihan kaikkien kanssa jakaa.

Mutta otsikkoon viitaten;

Kävin tänään lääkärireisulla (terveys – pieni käärme paratiisissa :)) pienellä putiikkikierroksella ja matkaan tarttuivat nämä ihanat Polkka Jamin kuppila-aiheiset postikortit.

Ajattelin laittaa piristykseksi keittiön seinälle. Ihan kivoja varmaan kehyksissäkin, ja näistä oli saatavana myös julistekokoja. Sopivasti nostalgiaa ja leikkisyyttä. Kivaa Suomi designia!

Kuvat on vähän elottomia, kun on niin hiton pimeää! Mutta värit noissa korteissa on kyllä aivan mahtavan herkulliset.

Ja nyt tää menis saunomaan….

Olen yrittänyt saada tänään kaikenlaisia pikkuhommia eteenpäin. Tiedättekös, sellaista tavaran siiretelyä, pientä maalamista ym. Ei mitään raskasta, sellaista kivaa kesäpuuhastelua, puoliksi sisällä, puoliksi ulkona.

Enemmän kuitenkin ulkona, heti aamukahvista alkaen. Kuumaa kahvia suorassa auringonpaisteessa (päivänvarjo oli viikonloppuna mennyt säpäleiksi kun tuulenpuuska oli iskenyt sen kimppuun). Kaikenlaista hommaa pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei raaskisi nyt. Kunpa tätä kesää saisi säilöttyä jonnekin.

Iloitaan elämän pienistä riemuista; Tällä kertaa listoista. Niistä ihanista ja kamalista (=ihania paikallaan, kamalia kun puuttuvat). Ne joista aina jokainen remppa jää hiukan roikkumaan keskeneräiseksi. Siis ainakin meillä.

Meillä on nimittäin kohta listat seinillä. Katonrajassa jo melkein kaikki paikallaan, jalkalistat seuraavaksi vuorossa.
Jihuuu, pelkäsin, että taas menee reilu vuosi – tai enemmän.

T tuolla paukuttaa ja pätkii veljensä T:n kanssa (joo, ja näitä on kolmaskin :D) listaa siihen malliin, että korvissa soi. Mutta mun korville se ainakin on nyt ihan silkkaa musiikkia. 

Koittakaa ihmeessä
1-2-3-HYPPY!