Ei mitään halloweenia. Perus naamarilla mennään, juhlitaan sitten huomennna omalla porukalla. 

Ollaan päivä nautiskeltu, syöty hyvin ja hyvin paljon, ulkoiltu ja hengailtu.

Joku kurpitsalyhty olis ollut kiva, mutta en jaksanut vaivautua… Jos vaikka ensi vuonna saisi töidenkin puolesta jotkut juhlat pystyyn. Kun tuo pikkumieskin ymmärtää hiukan enemmän.

Mun mielestä halloween on tänään. Siis täysin jenkkien juhlaa mukaillen. Pyhäinpäivä on sitten asia erikseen. Kurpitsalyhdyt vaihtuu hautakynttilöihin, ja karnevaalit partiolaisten kulkueisiin. Mutta tässäkin taitaa olla kaksi koulukuntaa. Samapa kai tuo, koska sitä juhlii. Ja ainahan voi juhlia varmuuden vuoksi molempina viikonloppuina.

Kuva ei liity nyt mitenkään asiaan, mutta tapana on ollut sellainenkin laittaa.

Uskomattoman kaunis keli. Ja maisemat. 

Kyllä maalla on mukavaa!

Nyt pitää ottaa lasi jotain tosi hyvää juomaa…

Erityisen harmaa keli koko päivän. Piti heti aamusta viritellä tunnelmavaloja, ja repiä kaikki irti hämyisestä päivästä.
Ystävien kanssa syötiin kynttilätunnelmissa. Pitkään ja hartaasti. Korkattiin viinit ja naurettiin sydäntemme kyllyydestä. Kuvattavaksi ei paljoa jäänyt, sen verran hyvin teki ruoka kauppansa. Muuten liikuttiin välimerrellisissä tunnelmissa, mutta jälkkäriksi kelpaa vain suklaa.
Mutakakulle en keksinyt muuta koristetta kuin bambin ja hennon lumivaipan. Eihän tuo nyt niin kauhean kaukaa ole enää haettu (tai onhan se, mutta mielikuvitus oli heikoilla).

Iltaa jatketaan hämyisessä tunnelmassa oman perheen kesken. Maanantai tuo mukanaan siivouspäivän, koska huomenna pitäisi taas olla koti edustavassa kunnossa. Mutta maanantai on vasta huomenna.
Nyt saunaan, ja sitten nautitaan vielä pullonpohjalle jääneet viinit.

Mukavaa sunnuntai iltaa.

emilia

Lokakuu ja Roosa Nauha. Jo yhdeksättä kertaa. Pieniä valintoja, pieniä puroja – ja tavoitteena tietenkin valtameren suuruinen lopputulos.

Jokavuotisen silkkinauhan lisäksi tulee hyvää asiaa kannatettua kuin huomaamattaan. Valitsin viime viikonloppuna Pirkka Reilunkaupan ruusut Roosa Nauha -kampanjan puntissa. Haravoin ja hoidan puutarhatyöt vaaleanpunaisilla välineillä. Perussakset ovat roosaa nekin. Kaapista löytyy kampanjan teepparia, Lindexin Roosa-mallistoa, avaimenperää, kynää, muistikirjaa ja kauppakassia. Pieni valinta, kun ostaa tuotetta tarpeeseen. Geishaa karkkihyllystä, ruusuja ruokakaupasta. Itseään on helpompi hemmotella, kun sivutuotteena on hyvä tarkoitus.

Tänään skrapasin jälleen autonlaseja sillä iänikuisella parkkikiekolla. Tosin tässä käytössä senkin ikä on korkeintaan vuosi. Syntyi ostopäätös uudesta työkalusta. Skrapa on saatava ja miellellään vaaleanpunaisena. Sinituote on tarttunut lokakuulle ajankohtaiseen asiaan, ja myy vaaleanpunaista talvisettiä. Lapion sijaan olisin toivonut lumiharjaa jääraapan kaveriksi (kukaan tuskin pystyy kuvittelemaan, että kaivan autoani hangesta minikokoisella (vaaleanpunaisella) lapiolla), mutta menkööt. Hyvän asian puolesta!

Lindexin Roosa nahkarannekoru on kiva pieni joulumuistaminen ystäville. Jotain kuitenkin sen suosiosta ja ihmisten halusta auttaa kertoo, että koru on loppuunmyyty useimmista myymälöistä.

Vai pitääkö auttaminen juuri nimenomaan nykyään näkyä? Ranteessa, vaatteessa, jääraapassa?

Ostatko herkemmin vaaleanpunaista kuin olet ostamatta ollenkaan? Teetkö valinnan, vai ostatko Roosan nimissä minkä tahansa hilavitkuttimen tai turhakkeen? Onko suora ja puhdas rahalahjoitus ainoa oikea tapa auttaa?

Vaikka samapa tuo. Mikä on kenenkin oikea tapa, ei lopulta ole tärkeää. Pääasia on jokaisen puron yhteinen virta. Niin suurempien kuin pienempienkin. Joka tapauksessa tähtäimessä se valtameri.

Eikös?

KLIK:

Roosa Nauha kampanja ja Roosa Nauha tuotteet

Vaaleanpunaisia perjantaitunnelmia

emilia