Ei ole kiire eikä hoppu minnekään. Parasta sunnuntaissa. Niinkin kivaa, että joka-aamuisen kahviannoksen lisäksi nautitaan maailman epäterveellisintä pannaria omatekoisen mansikkahillon kera. Elämä maistuu!

Pannari:

4dl vehnäjauhoja

1,5dl sokeria

1tl leivinjauhetta

1tl suolaa

1tl vaniljasokeria

8dl maitoa

2 kananmunaa

100g sulatettua/juoksevaa margarinia

200-225°C ja puolisen tuntia

Ohje ei sovellu karppaajalle tai muuten niuholle terveysintoilijalle. Nautiskelijalle sitäkin paremmin!

Ollaanhan me yhdessä pannulla paistettu ties mitä, kokattu alasti ja puserrettu kirsikkatomaatteja nyrkeissämme niin, että siivoamista on ollut keittiön lisäksi myös olkkarin puolella Mutta nyt me myös maustetaan ruokaa. Joo, minä ja Jamie. Oliverin Jamie.
Mies on tosiaan tehnyt itsestään tavaramerkin, sitä ei käy kiistäminen. On paistinpannua, kodinkonetta, keittokirjaa, ruokaohjelmaa ja koululaisten pelastusoperaatioita. Nyt on myös mausteet, tuoreet yrtit. Mutta mä tykkään tuosta Jamiesta. Pidän siitä ruuanlaittotyylistä, ja ohjeet on kivoja. Noin niin kuin sovellettuna omaan makuun. En jaksa tuijottaa keittiössä keittokirjaa. Ruoka tehdään kokkaamalla, nälkä hankitaan lukemalla keittokirjaa.
Olen jopa niinkin heikko luonne, että kun paikallisen marketin tiskistä löytyy Jamie Oliverin yrtit, kapsahdan heti. Ei puhettakaan, että tänä vuonna timjamit kasvatettaisiin itse. Mitä järkeä, kun Jamie on tehnyt sen puolestani! Ja joka kerta maustaessani uunikasviksia, tunnen kuin tekisin hommaani tuon ässää söpösti sihauttelevan ammattilaisen kanssa. Voitte kuvitella, että porkkana maistuu paljon paremmalta!

Ensi vuonna ostan siemenet ja multaa. Kokkaan sitten vaikka alasti.

 

Ajattelin aluksi otsikoida tämän ensimmäisen postaukseni Bellassa tyyliin; ”uusi aloitus” tai ”puhtaalta pöydältä”. Hetken mietittyäni, tulin siihen tulokseen, etten ole aloittamassa uudelleen, saati puhtaalta pöydältä. Sama vanha blogi on ainoastaan nyt uudessa osoitteessa, sisältö taitaa pysyä kutakuinkin entisellään. Eli, halutessaan tämän ilta-auringossa kävelyn voi alaotsikoida jonkinlaiseksi ”uudessa osoitteessa -postaukseksi”.

Blogin muuttaminen on ollut välillä stressaavaa samaan tapaan kuin muuttaminen yleensäkin. Hiukan on jännittänyt (ja pelottanutkin), mutta olo alkaa vihdoin tasaantua. Puikoissa on ammattilaiset, mun hommani on vain blogata. Ihan niin kuin ennenkin. Tutulta näyttää blogikin, ulkoasu on mulle tuttu ja turvallinen, vähän kuin olisi oman sohvansa kantanut uuteen osoitteeseen.

Kuvia meidän eiliseltä sunny walkilta. Ihanat maisemat (ja mikä parasta, tuo rantabulevardi näkyy myös meidän keittiön ikkunasta). Kevät on tullut, maisema vihertää ja luonto herää. Tästä on hyvä jatkaa, aloittaa Bellassa. Edelleen blogi kertoo tavallisesta elämästä ja arjesta, yhdestä perspektiivistä katsottuna. Koko totuutta on turha odottaa, yritän kasata itselleni tärkeitä juttuja, asioita, joista innostun tai tulen hyvälle tuulelle. Kiva olisi, jos hyvää mieltä saisi annettua myös teille.

Ihanaa, että löysitte paikalle! Ilman teitä tässä kai ei ole mitään järkeäkään. Tervetuloa, toivon että viihdytte!