Jahas, viikko meni. Meni muuten aika nopeasti. Rempparintamalla ei juuri mitään uutta. Lähinnä LVI-puolta, joka nyt ei sinänsä ole niin kovin mediaseksikästä. Tosin taitaa se mediaseksikkyys olla muutenkin tämän blogin osalta kadonnut jo aikoja sitten (josko sitä koskaan on ollutkaan).
Viime viikonlopun juhlinnat, ja kaikki niihin liittyvä, on kostautunut tällä viikolla supistusten ja totaaliväsymyksen muodossa. Koitahan huilta, sitä tulee nyt joka tuutista – ja ihan kyllästymiseen asti. Säädylliset yöunet ovat historiaa ja päivällä tuntuu olevan tuhat ja yksi hommaa, jotka yksinkertaisesti vain pitää tehdä. Jos ei muuta, niin lunta saa lykkiä oven edestä jatkuvasti ja auton kaivaa useampaan kertaan päivässä epämääräisen valkoisen kasan keskeltä. Riittäisi toistaiseksi!
Viikonlopulle olisi taas muutakin ohjelmaa kuin kotihommia. Remontti saa siis jatkossakin seistä etenemättä. Tänään hiukan pikkujoulun tynkää ja huomenna sukujuhlintoja. Sinänsä, enää ennen joulua ei olekaan tarkoitus mitään sen suurempaa urakoida. Koitetaan keskittyä nyt muihin juttuihin – ja levätä!




Mutta tälläisiä hämytunnelmia (ja hämykuvia) perjantai iltaan. Ostin muuten tuon ison mustan betoniruukun syksyllä pilkkahintaan puutarhamyymälän alesta. Ajatuksena jo silloin hyasintit ja muut kivat sipulikasvit. Toimii. Ehkä keväällä siihen voisi änkeä muutaman orkidean. Maksaa vitosen hintansa kyllä takaisin!

Varsin tavallinen kotisunnuntai ja varsin tavallinen kotiasu. Viime talvena henkkikseltä löytynyt edullinen neulemekko on ollut viime aikoina yksi lempparivaatteeni. Erilaisin vöin asustettuna, se vaihtaa ilmettä nopeasti. Aika lailla vastaavanlaisia taisi olla H&M:n valikoimissa tänäkin vuonna.
Meillä on tänään pohdittu talven tuloa. Puhuttu lumesta ja valosta, kurasta ja pimeydestä. Olen kieltämättä ollut ihan tyytyväinen jollakin tasolla, että talvi on anatanut yhä odottaa itseään, mutta nyt alan pikkuhiljaa olla minäkin valmis kinoksiin ja pyryihin. Toki talvirenkaat on yhä vaihtamatta, mutta ehtiihän ne vielä!



Päivän vaatetuksessa on lämpöiset hunajan ja kauran sävyt. Niitä molempia löytyy myös keittiön pöydällä odottavasta sämpylätaikinasta. Toivotaan, että tuota mustaa ei ilmesty sämppäreihin 🙂
Masussa muuten elellään jo viikkoa 32. Hurjaa, tosin koko vatsa on yht’äkkiä pienentynyt ja vaihtanut paikkaansa!

Leppoisaa sunnuntai iltaa.

Olen ehdottomasti Bond-tyttö. En sanan siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Ursula Andress tai Halle Berry (molemmat ovat tainneet jäädä mieliin uskomattoman kliseisistä vedestä ylös nousemisistaan, vai onko koko bikiniklisee juuri Honey Riderin luoma?), vaan Bond-tyttö sanan tarkoittaessa todellaista fania. Ja tarkoitan nyt todella suurta fania!

Olen kasvanut (tai kasvatettu) 007-maailmaan jo lapsesta lähtien. Ensimmäisiä kertoja taisin katsella Bond-elokuvia jo ennen kouluikää tai lukutaitoa. Ja kyllä, tiedän, ei kuulosta normaalilta ottaen huomioon nykyiset ikäsuositukset tai oman Pokemon vastaisuuteni, mutta ajan henki taisi olla tuolloin toinen, eikä minusta toisaalta tämän kummallisempaa tullut. Meillä ei ollut kotona poikia, vain minä ja isosiskoni, joka ei koskaan Jameksen hurmaan ole tainnut päästäkään. Ensimäiset elokuvat olen katsellut isän sylistä kysellen kuka on paha, ja kuka on hyvä. Q:n keksinnöt tietenkin tekivät myös suuren vaikutuksen lapsen vilkkaaseen mielikuvitukseen. Myöhemmin hilasin VHS-kokoelmaamme aina suuremman tekemisenpuutteen iskiessä. Vanhojen Bondien seurassa olenkin äärettömän ikävää leffaseuraa, sillä osaan vuorosanat jotakuinkin ulkoa, ja lausun ne aina pikkuisen etukäteen.
Ja ne vanhat VHS-nauhat ovat muuten vieläkin tallella vanhempieni luona. Maikkarin pöllöt ja Kymppikioskin mainokset, niitä ei voita mikään nykyaikainen HD-tekniikka. Muutamassa elokuvassa tulee jopa se kuuluista ”Hetkinen” -tauko!

Vaikka kirjahyllystäni (tai tällä hetkellä varastosta) löytyykin muutama vanhempi Fleming painos, on James Bond minulle kuitenkin pääasiassa elokuvasankari. Minun on myös vaikea valita yhtä ainoaa oikeaa Bond-näyttelijää. Nuoren Sean Conneryn charmi toki puri yhtäläisesti kuin puree edelleenkin, mutta toisaalta Roger Moorellakin on vahva rooli Bond-faniksi kasvamisessani. George Lazenbyn rooli elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, on sekin mieleeni, ja todennäköisesti juuri elokuvan romanttisen ja traagisenkin puolen vuoksi; Onhan tämä juuri se Bond-leffa, jossa tirautan aina kyyneleet Teresan kohtalon vuoksi. Vähiten minuun vaikutusta tehneet Bond-näyttelijät ovat ehdottomasti Timothy Dalton ja Pierce Brosnan (-paremmuusjärjestykseen laitettuna, sorry).

Daniel Craig on nostanut salaisen agentin ja Bond-elokuvat jälleen vanhalle tasolleen. Ei enää näkymättömiä autoja, eikä yliampuvia (tai ainakaan liian yliampuvia) keksintöjä. James on muuttunut myös herkemmäksi hahmoksi, tuntevaksi ihmiseksi, ja uudet elokuvat ovat sivunneet Bondin historiaa. Toki Craig on ilo myös naiskatsojan silmälle, vaikkakaan tuossa alle 180-senttisessä miehessä ei ole mitään siitä charmista, jota Connery kantaa mukanaan.

Ja mistä moinen vuodatus? Koska tänään on leffapäivä, ja todellinen fani pääsee katsomaan uutukaisen Bondin vasta nyt! Syksy on ollut kiireinen, ja remontti, muutto ja kaikki niihin liittyvä, on luonut aikataulullemme tiukat puitteet. Suuri toiveeni ehtiä leffaan vielä ennen vauvan syntymää täyttyy tänään. Ja samassa tilassa, vatsa pystyssä, riensin myös vuoden 2008 lopulla katsomaan edellisen Bond-elokuvan Quantum of Solace! Elokuvien ilmestymiseen liittyykin kohdallani yleensä jotakin suurta; Onpa leffaan pitänyt joskus päästä jopa kesken sairaalahoitojen!

Tänään otetaan irtiotto arjesta, ja vietetään miehen kanssa omat kahdenkeskeiset pikkujoulut. Kahdenkeskeinen ilta, treffit – varmasti ainoa laatuaan vähään aikaan. Vain Bondin kaltainen leffakokemus saa minut odottamaan enemmän itse elokuvaa kuin popcorneja – myönnän. Edes ruokapaikalla ei ole tänään merkitystä.
Kotona on saatu paljon aikaiseksi, ja niitä juttuja sitten tännekin jossain vaiheessa laitan esille. Nyt kuitenkin nauttimaan suurta Bond-huumaa! Uskaltautuuko kukaan muu tunnustamaan fanitustaan?

Hauskaa ja ikimuistoista iltaa!

Kuvat 1,2 ja 3: Dr No, 4: Skyfall