Jatketaan muisteluita!

Maaliskuu 2013 on jäänyt vahvimmin mieleen Pikku Koon ristiäisistä. Koosta tuli virallisesti Klaara, ja lilat juhlat olivat varsin onnistuneet. Tosin jälkeenpäin kun taas miettii, vähempikin olisi riittänyt! Äidin tukka sai uuden värin ja tyylin, oli pääsiäinen ja kevät alkoi sulattaa hankia. Vaunulenkkejä, valoa ja energiaa. Arki alkoi löytää oman uomansa ja kaikki kävi helpommaksi. Vastapestyista ikkunoista aurinko pääsi koko kotiin ja kevään tulo oli varmaa!

Maaliskuun kaikki 27 postausta voit lukea täältä.

Huhtikuussa haaveiltiin jo puutarhajutuista, päivitettiin vaatekaappia raikkaalla siniraidalla ja innostuttiin jälleen tyylijutuista. Conssit kaivettiin esiin, ja leivottiin maailman paras ja helpoin mutakakku. Blogissa leikittiin kuvankäsittelyllä ja järjestettiin kivoja arvontoja. Lumet suli, leskenlehdet nousivat maasta, juoksutossu kulki, samoin salitreenit.

Huhtikuun kaikki 28 postausta voit lukea täältä.

Kohti kesää!

Mahtavaa tätä vuotta ystävät!
Suuri kiitos kaikille yhä mukana roikkuville ja tietysti myös uudemmille tuttaville. Vuosi 2013 on takana, ja yksi blogivuosi saatettu onnellisesti päätökseen.

Itse vaihdoin vuotta tuttuun tapaan nukkuen. Tosin siinä puolilta öin (jopa täällä) räiskyi sen verran tiuhaan, että pieni unikatkos tuli pakostakin uuden vuoden kunniaksi. Muuten siis hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Illalla tein vielä vuoden viimeisen salitreenin ja sitten palkkarin, suihkun ja päivällisen kautta sänkyyn. Ihan pieni itsesääli hiipi rinnalleni alkuillasta ja miehelleni jo sanoinkin, että tämä on niitä ainoita kertoja, kun treenaaminen tuntuu säälittävältä, mutta olo meni onneksi tehdessä ohi, ja totesin, että niin tässä kuin muussakin elämässä, tärkeintä on tehdä asioita, jotka sopivat itselle, ja joista saa hyvän mielen. On turha peilata elämäänsä muiden tekemisiin, tai tehdä juttuja vain koska muutkin tekevät niitä. Kenties jonkinlainen opetus uuteen vuoteen!?

Perinteisesti mieheni vaihtoi vuotta työn merkeissä, ja Niilo oli vanhempieni luona, joten meitä oli kotosalla vain tyttökolmikko minä, K ja Alma. Öisestä paukkeesta huolimatta, olimme vuoden ensimmäisenä aamuna täynnä intoa ja tarmoa,  joten kärryttelimme reippaan aamulenkin, nautimme kuumasta suihkusta ja föönasimme karvat kuosiin. Tästä on hyvä jatkaa, kirjoittaa kirjaa nimelta Anno Domini 2014!

Parempaa vuotta lupasin paitsi itselleni henkilökohtaisessa elämässäni, myös teille blogivuoden muodossa. Sitä kohti siis!
Ja, kuten lupailin, aloitetaan koosteilla ja muistelmilla menneestä. Olen koonnut kuvia ja ajatuksia menneestä vuodesta, ja tahdon jakaa ne myös kanssanne.

Mutta entä te? Mitä kaikkea sitä tulikaan taas luvattua!?! 🙂

Meidän joulu päivittyi tosiaan tänä vuonna lukuisin kuvin Instagramin puolelle, kuten Facebookissakin vinkkasin. Tämä siitä syystä, että kuvien lisääminen sinne on nopeaa ja vaivatonta, ja halusin pitää pienen paussin täältä blogin puolelta ja säästää aikaa itse joulunviettoon.

Aatonaatto veti joulumme hiukan uusille uurille, sillä ilta meni K:n lääkärireissuun ja kinkunpaistot ja moni muu valmiiksi aikataulutettu asia pitikin sumplia uusiksi. Lahjat saatiin kuitenkin yöllä pakettiin, kinkku syötiin aattona lämpimänä jne. Aaton vietimme varsin perinteisellä kaavalla. Appiukkoni oli meillä seuranamme, miehet kävivät joulusaunassa, söimme, ja odotimme pukkia. Joulupäivä taasen meni koko porukalla pyjamissa. Laiskoteltiin, nukuttiin päikkäreitä, luettiin, pelattiin jne. Eilen ruokavieraina oli mieheni isovanhemmat, ja tänään onkin jo palattu arkeen.
Joulu oli tänä vuonna musta paitsi ulkona, myös sisällä. En oikein jaksanut innostua suuremmista joulukoristeluista, ja kattauksetkin menivät aika simppelillä linjalla. Toisaalta, kun on koko syksyn syönyt ateriansa muovirasioista, tuntuu aika juhlavalta käyttää kahta lautasta ja pöytähopeita! Joulupäivän PJ-bileitä lukuunottamatta blogin kautta saatu Lumoan -mekko toimi joulun juhla-asuna, ja osoittautui oikein mukavaksi.

Nyt on lomat lomailtu, ja tämä bloggari aikoo pikkuhiljaa tarttua vastaamattomiin kommentteihinne. Niin huono omatunto laiskuudesta ja kaikesta kiireilystä. Lupaan parantaa tapani, pahoittelen ja pyydän anteeksi.
Toivottavasti kuitenkin teillä kaikilla oli oikein mukava joulu, akut on ladattu ja mieli täynnä energisiä ja positiivisia ajatuksia uudelle vuodelle!

Enemmän kuvia ja tunnelmia tosiaan löytyy sieltä instan puolelta.

Leppoisia välipäiviä!