Myönnän, olen jo aikoja sitten luopunut iltakuvaamisesta, enkä oikeastaan koskaan kuvaa kotiani blogiin keinovalossa, mikä tietenkin tekee koko bloggaamisesta haastavaa näin pimeään vuodenaikaan. Valokuva, valo ja ennenkaikkea luonnonvalo, ovat asioita, joita olen napakasti sitonut toisiinsa. Toki edelleen liputan Suomen valoisalle kesälle ja luonnonvalolle, mutta selvitäkseni tästä vuoden pimeimmästä ajasta haluan saada kuvata myös nyt. Vaikka ennen puolta päivää pitäisi olla se paras hetki valon kannalta, on sisällä pimeää ja kameraan joutuu säätämään ihan tolkkutomia valotusaikoja. Kun ISO-luvunkin haluaa pitää kohtalaisen pienenä, tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että kameran on oltava jalustimella, ja aina tämäkään ei täysin riitä, sillä pieni napin painaminenkin aiheuttaa huterammassa jalustassa kameran tärähdyksen.

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/20 

Tämä ei nyt ole mikään Olympus yhteistyöpostaus vaan puhtaasti oma ”hitto vie, mitä kuvia” -oivallukseni. Katselin näet keittiön työtasoa ”sillä silmällä”, ja mietin, että tuostahan nappaisi kauniin kuvan. No joo, ehkä joku insatkuva enintään, oli ensimmäinen ajatukseni, mutta päätin kokeilla Olympuksen lainakameraa näin iltaolosuhteissa keittiön ikävässä keinovalossa.

Ja mitäpä vielä, vapaalla kädellä (kiitos vakaimen!!!!) ISO 250, ja kuvat ovat tässä! Voinen sanoa, että meillä on keittiössä oikeasti tosi pimeää, kun pari kattovalaisinta puuttuu. Nämä kuvat ovat siis ihan vain hetken mielijohteessa räpsäistyjä, ilman jalustaa ja huom: Ilman jälkimuokkausta!

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/40

Mä en tiedä voiko valokuvausta tästä enää helpottaa. Jos siis olet etsimässä itsellesi laadukasta kameraa, mutta parin tonnin jämerä kalusto kauhistuttaa, suosittelen testaamaan Olympuksen minikokoiset järkkärit! Vaikka olen ollut kamerasta tosi innoissani, niin nyt kyllä veti viimeistään suun messingille! Ja, nyt siis ihan jokaiselle kotikuvaajalle: Tälläiset kuvat osaa ottaa jokainen!
Tuo mulla oleva kamera löytyy tästä linkistä.

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/20 

Niin, että ehkä blogissa tulee jatkossa näkymään enemmänkin näitä iltakuvia. Nytkin olisin voinut vaikka kuvata chorizopiirakan lopun, ja serkkuni tuoman ihanan höttöleivoksen, mutta jämähdin tuohon yhteen kohteeseen. 🙂

Ihanaa iltaa!

Hellouuuu!
Kuten kuvista voi päätellä, täällä aletaan olla jo ihan iskussa, tosin toipilaaksi luokittelen itseni vielä ainakin huomisen ajan, katsotaan sitten asiaa uudelleen!
Anyway, ajattelin tänään jo näyttää ihan ihmiseltä, ja vetäisin niskaan viime viikolla ostamani uudet releet, jotka instassa jo viikonloppuna vilahtivatkin. Punaiset pöksyt ja farkkupaita, molemmat tosi pirtsakoita!

Mutta, entä otsikko?
Asia on nimittäin niin, että kun joutuu sinnittelemään siellä tylsyyden rajamailla, saa päähänsä mitä hauskempia ideoita. Tällä kertaa hauskuuttelin ottamalla asukuvat laajakuvaobjektiivilla! Menin reilu vuosi sitten maksamaan itseni kipeäksi uudesta objektiivista. Ajatuksena oli lähinnä kuvata laajempaa kuvakulmaa kotona, mutta minä ja obiska – me ei vain tultu toimeen toistemme kanssa. Kotona joka paikka repsottaa, ja laajassa kuvassa näkyy tietty kaikki se. En myöskään ollut ostoksestani ihan varma. Oliko se nyt kuitenkin vähän liian laaja… Oli syy mikä tahansa, obiska jäi vaille käyttöä. Parit kotikuvat kävin sillä napsimassa muualla, mutta nyt objektiivi on ollut varmaan vuoden täysin käyttämättä.

Canon EF 24mm f/2,8 ISO500
Harjoittelu tekee mestareita, ja niinpä päätin kaivaa kapistuksen tänään kaapista ja koittaa, miten lähinnä sisustuskuviin hankkimani objektiivi taipuu ihmisen kuvaamiseen. Kuvauspaikaksi valitsin raput, sillä se on ehkä haastellisin paikka saada ihminen mahtumaan kuvaan useimmiten käyttämälläni 50mm:n ”putkella”. Suoraan rappusia vastapäätä on nimittäin seinä, ja tilaa jalustalle on likimain metrin verran.
Alla kuitenkin näytteet kahdella eri objektiivilla kuvattuna. Toki kuvat ovat rajattuja, jouduin suoristamaan niitä jne. Mutta näistä näkee kuitenkin etäisyydet, kuvien terävyyden, ja myös tuon hauskan mittasuhteiden vääristymän (varsinkin ihan eka kuva), kun kuvattava kohde seisoo melkein kiinni kameran linssissä!

Canon EF 24mm f/2,8 ISO640

Canon EF 24mm f/2,8 ISO500
Viimeiset kaksi kuvaa vertailun vuoksi. Nämä siis otettu sillä paljon käyttämälläni Canonin 50mm/1.8 -objektiivilla.Koska kuvasin suurimmalla mahdollisella aukolla (f/1,8), huomaa eron edellisiin varsinkin taustalla näkyvän rappusten kaiteen avulla. Näitä kuvia ei ole rajattu, joten tässä se todellinen, mitä sain tällä polttovälillä kuvaan mahtumaan näissä olosuhteissa. Ymmärtänette, että yli 180 senttisen kohteen mahduttaminen kuvaan on aika usein tosi hankalaa. 🙂 Seinät tuppaavat tulemaan vastaan, vaikkei tässä nyt ihan hellahuoneessa asutakaan.

Canon EF 50mm f/1,8 ISO400

Canon EF 50mm f/1,8 ISO400
Kannattiko leikki? Kyllä vain! Hassujen mittasuhteiden lisäksi löysin myös objektiivin hyvät ominaisuudet. Ahkeralla käytöllä meistä voi kasvaa vaikka bestikset, kuka tietää! Entä kuvan laatu? Kyllä rahalla saa laatua, tässä sen huomasi. Mulla on menossa jo toinen edullinen 50mm objektiivi, ja onhan ero tähän jämerämpään (ja kolme kertaa painavampaan) kapistukseen verrattuna aika iso. Ei paljon tarvinnut terävyyttä kuviin lisäillä!

Kamera : Canon EOS 5D mark II
Objektiivit : Canon EF 24mm f/2,8 ja Canon EF 50mm f/1,8

Pöksyt ja farkkupaita : Mango
Kello : MK
Korvikset : Pernille Corydon (blogin kautta saadut)
Rillit : Lexington (blogin kautta saadut)
Villasukat : äiskän tekemät

Tai siis minä teen, mistäs minä muiden jutut tiedän. Anyway, pieni kurkistus mun bloggauspisteeseen, vaikkakin työhuonetta on blogissa vilahtanut useampaan otteeseen.
Moni kyselikin saa ehdottaa -postauksen jälkeen, mistä meidän työpöytä on ostettu, ja jouduin ikäväkseni ilmoittamaan, että tätä samaista pöytää tuskin löytää mistään, koska kyseessä on tälläinen vanha talonpoikaispöytä. No, vaikka niin kiva ja siro pöytä kyseessä onkin, on tää ainakin mun tarpeisiin ihan liian pieni, ja aikanaan kun työhuonetta aletaan tekemään toiseen huoneeseen, on uuden pöydän hankinta ajankohtaista. Mutta eipä hätää, kyllä tälle jatkossakin paikka löytyy.

Mutta sitten se kurkistus bloggaajan pöydälle: Paljon laitteita, ja iso määrä erilaisia piuhoja. Siinäpä tuo lyhykäisyydessään on. Mutta tilanne työpöydällä on kuitenkin rehellisesti aika erilainen, kuin kuvat yleensä antavat ymmärtää.

Kaaoksen selvittämiseen sain Johtoi-verkkokaupasta valikoiman erilaisia tuotteita johtojen hallintaan, piilottamiseen ja ohjaukseen. Eihän tässä mikään muoviklipu mun pöytääni suuremmaksi tee, mutta sanotaan vaikka niin, että kahvimukille löytyy nyt paremmin paikka, eikä sen kaatuminen ole ainakaan ihan niin todennäköistä kuin ennen.

Paitsi että meillä on muutenkin sellainen johtoviidakko tällä hetkellä vain muutaman toimivan pistorasian vuoksi, on työpöydän seutu luonnolisesti aina täynnä piuhoja. No mitä sitten tarvitaan bloggaamiseen?
Tietokone. Mulla on pöydällä postausta tehdessäni kaksi. Läppäriltä kurkin, miltä postaus näyttää pienemmässä näytössä. Mun macbook ei enää jaksa pyörittää esimerkiksi kameraa, mutta käytän sitä lähinnä surffailessa, ja kommentteihinne, sekä meileihin vastaillessa. Harvoinhan mulla on oikeesti aikaa istua pöydän vieressä, läppäri on milloin missäkin, ja aika usein julkaisen kommentteja vielä sängystä käsin puhelimella. Lisäksi tarvitaan kamera. Tämän postauksen tekoon käytin itseasiassa kahta kameraakin. Tarvitaan lisäksi puhelin ja rutkasti kahvia.
Entä ne johdot ja piuhat. Latureita, virtajohtoja, piuha kännykästä ja kamerasta koneeseen, ym. Mä olen sellainen aina akku lopussa -tyyppi, lataan puhelinta ja kameran akkua yleensä juuri silloin, kun laite sitä jo pyytää. Tämän postauksen tekokin viivästyi, sillä en saanut toisesta kamerasta kuvia koneelle, koska kameran akku loppui kesken siirron.

Hauskinta koko jutussa kuitenkin on se, että oikeesti, aloittaessani bloggaamisen en osannut siirtää kuvia edes kamerasta koneelle. Tuolloin elettiin vanhaa hyvää PC-aikaa, ja kameranakin oli Olympuksen pokkari, joka toimi oikein mallikkaasti automaattiasetuksilla. No, paljon on tapahtunut niistä ajoista, ja jos jotain voin näistä vuosista kiteyttää tänne, on se, että ainoastaan tekemällä oppii!
Kameran ja tietokoneen lisäksi lasken bloggaamiseen tarvittavaksi työkaluksi myös jalustan kameralle. Jalustoja löytyy hintaluokasta 20-1000€ (jäkimmäinen villi veikkaus), mutta tavalliseen bloggaamiseen ja sisällä kuvaamiseen käy ensin alkuun loistavasti juuri nuo halvemmat ja kevyemmät yksilöt.

Blogeja on maailma tulvillaan – yhtä monta erilaista kuin on tekijäänsäkin. Parasta kaikessa; Blogin voi perustaa kuka tahansa! Joko omaksi iloksi tai muidenkin huviksi. Itseasiassa olisi kiva, jos te muut bloggarit laittaisitte tähän postaukseen kommentiksi pienen mainoksen blogistanne. Uusiin blogeihin on aina ilo löytää tiensä, ja uskon, että sieltä voisi moni noukkia itselleen uuden suosikin. Musta olis myös kiva kuulla teiltä, jotka eivät omaa blogia pidä, että onko ajatus sellaisen alkuunpanemisesta käynyt koskaan edes mielessä.

Jokainen postaus syntyy pienestä ideasta. Yksityiskohdasta joka vaatii kuvausta, ja sen ympärille rakennetusta tekstistä, tai ihan vain yleisestä höpötyksestä. Moni postaus syntyy myös kerrottavan sisällön myötä, kuvat seuraavat teemaa. Alkuun voi siis lähteä kahtakin eri tietä.

CableBox, Sumo, ja Cord Wrapit blogin kauttaa saatuja || johtoi.fi

PS: Mulla on jotain kivaa teille viikonlopuksi, pysykäähän kanavalla!