Hurrr, mikä hyytävä kylmyys! Joko kehoni on tottunut yli 30 asteen lämpötilaan tai sitten syysflunssa on totaalisesti iskemässä. Tänään kuitenkin pientä puuhastelua uudella kodilla. Hamstrasin kukkasipuleita ennen matkalle lähtöä, ja nyt niitä pitäisi tökkiä maahan. Hitsi, kun tässä kohtaa olisi hyödyksi vaikka hiukan lyhemmät jalat. Kyykistely ottaa jo jonkin verran voimille, eikä ergonomiasta ole puhettakaan. Voihan olla, että pihasta puskee keväällä muutenkin sipulikukkaa, mutta koska mistään ei voi olla varma, ajattelin varmistaa keväisen loiston krookuksilla ja idänsinililjoilla. Ja koska uutta puutarhaa on ruhtinaalliset 5900 neliötä, häviää sinne aika sutjakasti muutama pussilillinen kukkasipuleitakin.
Niin paljon tekisi mieli tehdä sekä puutarhassa, että sisällä. Nieleskellen pitää vain ymmärtää, ettei nyt vaadi itseltään ihan liikoja. Liki kolme vuotta lähes hoitamatta ollut puutarha ei ole tämän syksyn projekti, eikä sitä saada kuntoon vielä ensi kesänäkään. Äitini antoi hyvän ohjeen: Aloita rapunpielestä ja etene pikkuhiljaa vuosi kerrallaan.
Päivän positiivinen yllätys oli Niilon huoneen lattia. Koska kuulemamme mukaan olimme täysin varmoja, ettei laminaatin alla ole kuin kovalevy, on laminaatin purkaminen jätetty tuonnemmaksi. Tänään kuitenkin yhden irroitetun laminaattipalan jälkeen selvisi, että huoneessa onkin kaunis vanha lautalattia. Pienet on ilot, mutta melkein tuli onnenkyyneleet silmiin! Helpottaa työtä aika lailla, eikä mikään tietysti voita ulkonäöllään vanhaa lautalattiaa!
Sillä välin, kun pojat purkivat laminaattia, ja kantoivat rojua ulos, istuin minä kipinävahtina lämmitellen Upon kyljessä niin liki, että alkoi jo Jacobsenit tuoksua kumille. Mies kantoi minulle Ikean keittiöjakkaran ja käski kuvitella sen olevan kaunis rottinkituoli kera lampaantaljojen. Punaviinilasinkin kuulemma sai visioida tunnelmaa luomaan. No siinäpä minä istuin ja haaveilin sisustamisesta. Vaikka uuteen pintaan ja sisusteluihin onkin vielä paljon matkaa, tarvitsen mielikuvaharjoitukseni, jotta pysyn järjissäni. Ennen pitkää suunnitelmien kimppuun päästään kuitenkin.
Uuni on sellaisessa hauskassa ”välihuoneessa”, jonka tlevaisuuden funktiokin on vielä hiukan epäselvä. Tämä on keittiön ja eteisen lisäksi se huone, joka odottaa uutta puulattiaa. Talon siisteystaso on tällä hetkellä kuvan mukaista – eli täysin ala-arvoista.

Mulla oli matkassa väärä objektiivi, joten sisäkuvia ei nyt paljoa tullut otettua tälläkään kertaa. Kipinävahtina istumisen sijaan tulin tänne nykyiseen suntoomme lämmittelemään ja hoitamaan niitä asioita, joissa olen ehkä enemmän hyödyksi (=ruokahuolto ja siivous). Paprikat, zucchinit, tomaatit ja valkosipulit uuniin, pihvit pannulle ja sunnuntaipöytää kattamaan.

Rentouttavaa syyssunnuntaita!

 

Eilen sunnuntaina tosiaan vietettiin ensimmäistä blogini lukijailtaa. Tapahtuman järjestäjänä oli KappAhl, joka tarjosi sekä Uuden Kuun, että Secret Wardrobe– ja Oi mutsi mutsi -blogin lukijoille, kivan privaatin shoppailuillan.
Itse olen tosi tyytyväinen eilisen antiin, musta oli han mahtavaa että lukijoitani tuli paikalle täysi ryhmä, ja pääsin sanomaan vastavuoroisesti hei teille kaikille, jotka luette blogiani. Iso kiitos, että tulitte mukaan ja ihan oikeasti tuntui hienolta nähdä ihmisiä, jotka lukevat elämästäni ja ajatuksistani.

KappAhlin valikoimista uusi It’s all about being friendly-mallisto taisi nousta hitiksi. Itse ainakin ihastuin kovasti. Toinen hitti, ainakin mun lukijoiden keskuudessa taisi olla pitsitunika, joka tarttui myös omaan käteen. 🙂 Itse teinkin ostoksia kolmelle hengelle, mutta laitan kuvia hankinnoista teille myöhemmin. Myymälävalaistus kun ei ole amatöörikuvaajalle se kaikkein helpoin!

Me bloggaajat saamme aika paljon kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja showroomeille, mutta mikä itseäni ainakin ilostutti juuri tässä eilisessä, on se, että myös lukijat jotka seuraavat blogeja, tulevat kutsutuksi huolimatta siitä onko heillä itsellään blogia vai ei. Toivonpa todella, että tämän kaltaiset yhteistyöt yleistyisivät, ja sekä bloggaajat, että lukijat saisivat enemmän tilaisuuksia yhteisiin juttuihin. Pienen gallupin pohjalta, tämä olisi myös lukijoiden mieleen, joten vedän johtopäätöksen, jonka pohjalta tuomitsen illan onnistuneeksi kaikkien osapuolten kannalta.

Täytyy myöntää, että vaikka alkuraskauden väsymyksen jälkeen olen itseni aika energiseksi tuntenutkin, niin kyllä se unen ja levon tarve vain on kasvanut. Kun yöllä kahden aikaan pääsin kellistämään omaan sänkyyn, tuntui, kuin olisi kevyen shoppailun ja bussissa istumisen sijaan tanssinut muutaman tunnin yökerhon pöydillä (sikäli kun minulla ei kyseisestä ajanvietteestä ole ollenkaan kokemusta). Mutta kivaa oli, ja sehän on pääasia!

Kiitos vielä kaikille paikalla olleille lukijoilleni ja Kappahlin väelle!

Ja ihan loistavaa viikon alkua kaikille!

 

Sunnuntain rantavaatetus koostui biksujen ja sandaalien lisäksi mukavasta maximekosta. Oikeanlaista mekkoa metsästin kovasti jo viime kesänä, mutta en onnistunut löytämään sopivaa yksilöä mistään. Mikäli kangas, väri ja kuosi olivat kohdallaan, loppui mekon pituus puoleensäären, ja sehän ei ole maximekon mitta. Se oikea, tarpeeksi arkinen, tarpeeksi rento – ja ennen kaikkea tarpeeksi pitkä, löytyi täysin sattumalta. Tämä sinivalkoinen, maatalaahaava (oikeasti tosi pitkä) mekkonen täytti kaikki odotukset.

Tommy Hilfigerin London Stp Maxi Dress vilahti lainakuvana myös ainahan se on mielessä -postauksessa, ja poiki pari kyselyä myös postilaatikon puolelle. Mekko on tilattu täältä, ja mielestäni koot pitävät oikein hyvin kutinsa. Niin, ja tältä se siis näyttää päällä.

Pallomaha sujahtaa mukavasti mekon helmaan, ja onpa tälläinen muoti aika armollista ja käytännöllistä myös ensi kesää ajatellen.