Tiedättekös sen suloisen näyn, kun pikkuinen orava kantaa tammenterhoa piilottaakseen sen hyvään jemmaan talven varalle. No, mulla oli vähän samanlainen olo tänään kun kannoin vielä ekstrakorillisen puita työhuoneeseen. Ihan vain niiden kylmien päivien varalle. Se on nimittäin niin, että siinä vaiheessa kun on kylmä, meidän työhuoneessa on sitä sitten ihan koko rahalla. Tuossa kun istuu päivän, jalat vetoisalla lattialla, ei siitä syväjäästä pääse eroon kuin ehkä saunassa.
Viime talvena keksin ottaa jalkojeni alle marokkolaisen pouf-rahin, ja se muistutti siitä, miksi rahit tai matot ylipäätään on aikoinaan keksitty. Ehei, ei ne olleet sisustustuotteita, vaan niillä pidettiin paikat lämpiminä!
Vaikka juuri nyt en kyllä kaipaa iltapäivän auringon lisäksi itselleni enää muuta lämmikettä työhuoneeseen, antaa puukorit silmäniloa. Tuossa rehdissä puussa kun on jotakin niin kaunista. Sävyt ja fiilis, ne on ihan parhaita.
Työhuoneen muodonmuutos ei ole (kuten ehkä huomaatte) edennyt ajatuksen tasolta sen pidemmälle. Pitäisi ottaa itseään niskasta ja toimertua vaikka aloittamaan noista pöydänjaloista. Ja jos sitten sitä kalkkimaaliakin saisi seinille.
Mutta nyt Klaaran kanssa jumppaan. Tässä on ollut kaikenlaista menoa viime aikoina, eikä olla miehen kanssa ehditty juuri viettää aikaa yhdessä. Tänään tuli viesti, että miten olisi illalla punkku + pitsa. No, eihän tuollaisesta voi kieltäytyä (kun sinne pitsalle ei eilen päästykään), varsinkin kun Yle Areenasta löytyy se eilen alkanut Nousuvesi -sarja.
Treffi-ilta siis. Ja oikein kiva ollakseen maanantai! 🙂
