Moikka, ja ihanaa sunnuntaita!
Niinhän se on, että kun arki alkaa, myös viikonloppujen merkitys korostuu. Mulla itse asiassa oli perjantai-iltapäivänä sellainen Thank God it’s friday -olo. Esikoinen oli miltei koko viikon sairaana, ja eskarilainen oli viimeistään perjantaihin mennessä jo aivan rättiväsynyt viikosta ja kaikesta muustakin uudesta, mitä arjen aloitus kuvioon toi. Kuin tuli persuksen alla matkattiin lasten kanssa perjantai-iltapäivänä pojan soittotunnille. Kun suuniteltu 45 minuutin ajomatka muuttui liki tunniksi (unohdin, että on puintiaika), omakin pinna alkoi kiristyä. Väsynyt ja kiukutteleva kuusivuotias, erittäin epäkäytännöllinen instrumentti ja pakkorako hoitaa samalla pari kaupunkiasiaa. Lisäksi takaraivossa kummitteli, että kun vielä päästään kotiinkin, niin pitäähän sitä heti alkaa laittamaan ruokaa.

Rehellisesti sanottuna sen perjantain päivällisen jälkeen teki mieli hautautua vain sohvalle ja laittaa Hercule Poirot pyörimään. Mutta, olimme sopineet ystävän kanssa yhteisestä illanvietosta, sillä hänkin aloitti viikonloppua yksin lasten kanssa. Niinpä tehtiin treffit kaupan parkkikselle ja kasattiin ostoskorit täyteen kaikkea kukkakaalista minipitsoihin ja tultiin meille laittamaan iltapalapöytä koreaksi. Kun lapset viihtyivät keskenään ja meillä oli aikaa kuroa kiinni kaikki (tai liki kaikki) parin viime viikon päivittämättä jääneet asiat, verenpaine laski kuin itsestään. Miten tärkeää se onkaan, että arjen ja rutiinien keskelle kuitenkin syntyy niitä pieniä hetkiä, jolloin ollaan ikään kuin lomalla! Tuli sellainen olo, että ensimmäisestä arkiviikosta voi oikeasti palautua.

Tuo lepo ja palautuminen vaan on niin viheliäisen monimutkainen asia. Nimittäin ainahan siinä vaakakupissa painaa sekä mielekäs tekeminen, että ihan fyysinen lepo ja nukkuminen. Niin kivaa kuin onkin viettää aikaa hyvässä seurassa ja jakaa ajatuksia ystävän kanssa, myös ihan oikea lepo ja nukkuminen olisi tärkeitä. Kun kello lauantaiaamuna soi 5.30 tuntui, että sitä ihan oikeaa unta oli tullut nautittua aivan liian vähän. Silti tiedossa oli kiva päivä ja matka siskoni luokse. Niin, että vaikka väsyttikin, ei silti tehnyt mieli jäädä kotiin. Ja kiva päivä meillä olikin. Tuli juhlittua siskon kaksosten syntymäpäivät ja saatiinpa samaan päivään mahdutettua myös paljon muutakin mukavaa.

Eilen tultiin vasta myöhään kotiin ja vaikka päivä oli raskas ja pimeäkin tuli jo kotimatkan aikana, unta piti houkutella kirjan avulla, ja silmät painuivat kiinni aivan liian myöhään. Tai ainakin niin myöhään, että aamu kahdeksalta väsytti yhä. Niinpä ajatukset ovat tänään olleet visusti levossa ja omassa jaksamisessa. Kuinka himputissa sitä osaisi luovia kultaisella keskitiellä. Ottaa tarpeeksi aikaa nukkumiselle, mutta myös hoivata mieltään sosiaalisella elämällä ja mielekkäällä tekemisellä. Kinkkinen juttu!

Nykyisin puhutaan tosi paljon levosta ja palautumisesta. Siitä, että keho vaati unen lisäksi myös palauttavaa tekemistä ja nukkuakin pitäisi silti se kahdeksan tuntia yössä. Sen sijaan, että miettisin arkiviikkoa kiireisenä, yritän pitää mantranani ”eiköhän tämä tästä”. Nimittäin sanotaan myös, että kiireestä puhuminen lisää stressiä ja niinhän se vain on. Jos jatkuvasti miettii, että kuinka kiire on, niin johan sitä alkaa ohimoissa tykyttämään. Silti en varmastikaan ole ainoa tässä elämänvaiheessa elävä ja riittävän levon ja nukkumisen kanssa tasapainotteleva ihminen. Niin ihanaa kuin arki onkin, onhan se samalla juurikin sitä tasapainottelua. Pitäisi osata haalia oikeassa suhteessa sekä kivaa tekemistä, että lepoa. Niinpä meillä on tänään lepopäivä. Olla möllötetään kotona ja nautitaan siitä, että ei ole kiire minnekään. Ollaan ladattu akkuja ja nukuttu päikkäreitä. Luettu kirjoja ja tehty hyvää ruokaa, josta riittää vielä alkuviikoksikin. Ilman arjen aikatauluja kokkaaminenkin on huomattavasti antoisampaa. Olen käynyt kirppiksellä ja miettinyt sekä muistellut kaikkea sitä kivaa, mitä viikonloppuun on mahtunut. Aikaa hyvässä seurassa, tärkeiden ihmisten lähellä oloa ja yhdessä vietettyjä hetkiä.

Jotta uusi viikko olisi sitä parasta mahdollista arkea, rentoutin kroppani kunnon löylyissä jo iltapäivällä ja illan aikana lihasjumit saa venyteltyä lempeästi veks. Mun laatuaikaan kuului myös tuhti annos korppuihon kosteutusta. Tänään kutsuu aikainen ilta, muutama aukeama kirjasta ja sitten pitkät yöunet. Mä uskon, että tällä reseptillä maanantaiaamu on ihan varmasti taas uusi kiva alku, eikä mikään masentava viikonlopun päätös.

Niin että kaipa sitä oppii aina vain paremmin kuuntelemaan itseään ja kehoaan. Oppii huomaamaan milloin kyseessä on unen ja lepäämisen tarve, milloin mieli kaipaa arjen oheen muutakin ajateltavaa, ystäviä ja sosiaalista tekemistä.

Mä olen ajatellut, että tulevan syksyn ehdottomasti tärkein missio on juurikin levätä riittävästi. Ei liikkua tai suorittaa tarpeeksi, vaan ennen kaikkea levätä, nukkua ja palautua. Niin kivaa kuin onkin tuntea itsensä supertehokkaaksi arjen suorittajaksi, jouluun mennessä tehokkuus joka tapauksessa kärsii mikäli se palautuminen tökkii.

Sellaista. Ja levollista sunnuntaita! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Kaupallinen yhteistyö / Specsavers

---

Siitä on jo hyvin tarkkaan pari vuotta, kun kirjoittelin viimeksi näköjutuista ja silmälaseista. Pari vuotta on myös se aika, joka saisi vierähtää edellisestä näöntutkimuksesta; Joka toinen vuosi, kuuluu nimittäin suositus. Pari vuotta toki kuluukin nopeasti ja, jos on tällainen  perusvarma kehysten valinnassa, ikä ei vielä paina ja näkökään ei ole hirveän huono, parin vuoden sijaan saattaa helposti kulua enemmänkin. Tänään vähän juttua viimeaikaisista silmävaivoistani ja samalla kurkistus tämän hetken silmälasimuotiin. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa.

Silmät jumissa?

Aloin talvella saada kaverikseni yhä useammin päänsärkyä. Ongelma paheni kevään tullen ja kävin lääkärissäkin vaivan takia. Tutkittiin kaikkea mahdollista, ja lopulta vaivan todellinen syy jäi leijumaan kysymysmerkiksi. Todennäköisesti monen tekijän summa. Niska-hartiajumi, stressi ja mahdollisesti silmät. Jälkimmäisiin aloinkin kiinnittää huomiota auringonpaisteen lisääntyessä. Jouduin autoa ajaessa jatkuvasti hieromaan vasenta silmääni, joka väsyi nopeasti liikenteen seuraamiseen.

Useimmiten näkemisen ongelmat ja valoherkkyys mielletään näön heikkenemiseen. Ajatellaan, että näkö on huonontunut ja uudet lasit olisivat tarpeen. Joskus syynä saattaa kuitenkin olla silmäsairaus. Silmänpainetauti tai silmänpohjan rappeuma ovat yleisempiä silmäsairauksia. Esimerkiksi silmämelanooma on harvinaisempi, mutta ei suinkaan vähemmän vakava. Useimmiten silmäsairaudet kuitenkin löytyvät tavallisen näöntutkimuksen seurauksena. Joskus löytö saattaa myös viitata verenpainetautiin tai diabetekseen. Koska tieto lisää tuskaa, aloin jo pelätä silmieni terveyttä ja asian pohtiminen kenties jopa lisäsi tarvetta jatkuvaan silmän hieromiseen.

Specsaversin kokonaisvaltainen näöntutkimus ei keskity ainoastaan näkemisen tutkimiseen, vaan tutkimuksessa kartoitetaan juurikin silmän kokonaisvaltaista terveyttä. Tavallisen optikkokäynnin lisäksi silmänpohja kuvataan ja silmäpaine mitataan. Molemmat toimenpiteet ovat suositeltavia tehdä kahden vuoden välein, ja se pari vuotta oli omalla kohdallanikin jo vierähtänyt.

No onneksi kaikki näytti lopulta hyvältä. Silmänpohjan kuvat olivat normaalit ja niitä verrattiin parin vuoden takaisiin, eikä mitään muutoksia ollut syntynyt. Myös paineet olivat kohdallaan, mikä puhui terveiden silmien puolesta. Huokaisin helpotuksesta. Mahdollinen vika olisi korkeintaan näkemisessä ja helppo korjata. Juttelimme myös silmäsairauksista, ja optikko muistutti, että silmien sairaudet eivät yleensä tuota kipua, ja vasemman silmäni kipuilu jo sellaisenaan puhui enemmän näkemisen ongelmasta kuin sairaudesta. Tilanne on kuitenkin salakavala, sillä jos ei ole kipua, sitä harvemmin hakeutuu tutkimukseen. Säännöllinen tutkimus on kuitenkin tarpeen ihan jokaiselle. Itsekin olen aina ajatellut, että on jotenkin noloa käydä näöntutkimuksessa, jos laseihin ei kuitenkaan tarvita muutoksia. Näin ei kuitenkaan ole. Ei ole lainkaan noloa huolehtia silmiensä terveydestä, päinvastoin! Parin vuoden välein tehtävä silmänpohjankuvaus on hyvä tapa seuloa vakavia silmäsairauksia. Kokonaisvaltainen näöntutkimus jo nimeltäänkin puhuu sen puolesta, ettei pääosassa ole pelkästään silmälasien vahvuudet, vaan silmien kokonaisvaltainen terveys.

Tällä kertaa tutkimus tuntui silmilleni raskaammalta kuin ennen, ja optikon vaihtaessa linssejä, koin, että vaihdot olivat niin nopeita, ettei silmäni ehtineet tarkentamaan kirjaintauluun. Optikkokin huomasi asian nopeasti, ja sanoi, että silmäni ovat jumissa. Liikaa lähelle katsomista, liikaa ruutua. Silmä ei jaksa tarkentaa kauas katsoessa.
No ihmekös tuo, kun viimeaikoina on tuntunut, että en ole juuri muuta katsonutkaan kuin ruutua. Kuvien käsittely ja tietokoneen katselu on kuulunut arkeeni mitä suuremmassa määrin. Ja vaikka olen tietoisesti yrittänyt vähentää ruutuaikaani puhelimella, ei se tietenkään helppoa ole ollut. Yhä useammin sähköposti tulee luettua puhelimesta ja yhä useammin niihin myös vastaan puhelimella. Uusien lasien voimakkuuksia muutettiin vähäsen ja sain ohjeen katsella enemmän kauemmaksi silmää leputtaen ja jumia palauttaen. Uudet lasit pitää myös sisäänajaa ahkeralla ja säännöllisellä käytöllä. Pieni vaiva vakavaan sairauteen verrattuna, joten otin vinkistä vaarin, ja tietokoneella istuessa siirrän silmäni tietoisesti välillä ikkunaan ja keskitän katseeni kauemmaksi. Lienee todennäköistä, etten suinkaan ole ainoa, joka kärsii tämänkaltaisesta vaivasta. Elämmehän aikaa, jona lähelle katsottava ruutu kuuluu tiukasti elämäämme.

Kehykset ylhäältä alas:

Kenzo
Kylie Minogue
Kylie Minogue
Day Birger et Mikkelsen

Kehykset kasvoille

Uusia laseja valitessa päätän aika usein, että nyt sitten jotakin tosi persoonallista ja räväkkää. Silti huomaan kerta toisensa jälkeen päätyväni melko samanlaisiin ratkaisuihin. Välillä mietin, että olen tylsä, mutta tällä kertaa ravistin ajatuksen mielestäni, ja päätin, että se mikä näyttää hyvältä, näyttää hyvältä. Väkisin ei kannata muuta valitakaan. Silmälaseja valitessani luotan pitkälti ammattilaisen näkemykseen ja, koska kehysten valinnassa niin kasvojen muoto, kuin väritkin ovat tärkeässä osassa, ei ole ihme, että tietyn malliset kehykset pukevat tietyn mallisia kasvoja. Sama pätee myös värimaailman kanssa. Toki muoti ja silmälasitrendit määrittävät pitkälle myös kehystarjontaa.

Olen ollut aina huono hahmottamaan omien kasvojeni muotoa ja, kun kysyin, että onko kasvoni neliskulmaiset, sain kuulla, että ne ovat kuitenkin enemmän ovaalit. Ja niin paljon kuin haluaisinkin olla tumma, ihoni, hiusteni ja silmieni väri viittaa enemmänkin pehmeään.

Specsaversilla lasit ovat jo myymälässä jaoteltu mallinsa mukaan: Kissamainen ja siitä hiukan pehmeämpi versio perhonen, pilottimalli tai pyöreä kehys. Hyllyistä löytyy myös neliskulmainen tai kulmikas malli. Päädyimme viimeisellä kierroksella kokeilemaan pyöreää, perhosta ja kissamaista tyyliä, ja totesimme, että kehysten yläkulmat eivät mielellään saisi osoittaa liikaa alaviistoon, eikä kehys saa valua liikaa poskille. Niin se vain on, että tässä iässä maan vetovoima vetää kyllä kasvoja jo ihan tarpeeksi alaspäin ja silmäkulmiakin on parempi liftata mielummin ylös- kuin alaspäin. Itse tykkään myös siitä, että kehys näkyy, ja vie vähän huomiota silmien ympäristöstä, vaikka kokonaan kevyt kehys onkin suuressa suosiossa.

Vaikka omille ovaaleille kasvoilleni sopiikin useammat mallit, toki makukysymyskin on ratkaisevassa osassa. Pidän klassisesta tyylistä, ja pelkään hiukan kovin voimakkaita värejä, vaikka ne kasvoilleni todella hyvin istuvatkin. Ratkaisevassa osassa on tietenkin myös monikäyttöisyys. Kulmikkaita kasvoja voi kuitenkin pehmentää helposti pyöreämmillä kehysten muodoilla ja vastaavasti kasvojen pyöreitä muotoja terävöittää kulmikkaamilla laseilla.

Kehysvalikoimassa on valtava määrä Specsaversin omia malleja ja vastaavasti hurja määrä merkkikehyksiä ja aurinkolaseja. Karl Lagerfeld, Kenzo, Marc Jacobs, Tiger of Sweden, Love Moschino, Lacoste, Karen Millen, IvanaHelsinki, Day Birger et Mikkelsen, Hugo ja vaikka mitä muita. Löytyy klassista ja sitten huipputrendikästä ja erityisen näyttävää, jokaiselle jotakin.

Mitä veikkaatte, mikä kehys näistä neljästä jäi pysyvästi nenälleni? Jep, Kylie Minogue oli valintani myös kaksi vuotta sitten ja samaan merkkiin päädyin jälleen. Klassista ja ajatonta. Pikkuisen ylöspäin liftaavaa, eikä liiaksi poskille valuvaa. Toisaalta tykkäsin ihan hirveästi tuosta, jossa kehyksen alareuna on metallia (samaa merkkiä), mutta päädyin kuitenkin varmaan valintaan eli kokomuoviseen kehykseen metallisangoilla. Pehmeän ruskea sävy ja sopivasti näkyvä kehys, joka vie huomion väsähtäneestä ulkomuodosta silloin, kun tuntuu, että silmänympärykset eivät ehkä ole parhaimmillaan. Ja mikä tärkeintä, nämä istuvat kasvoilleni niin hyvin, että laseja on mukava käyttää!

Lisää kokonaisvaltaisesta näöntutkimuksesta voit lukea tästä linkistä. Kurkkaa myös Specsaversin laaja kehysvalikoima!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ MSD Animal Health

---

Heipsan!
Kyllä kevät ja kesä vaan on niin ihanaa aikaa. Kaikki tuo vihreys ja vehreys. Luonto on ihmeellinen juttu! Me ollaan Alman kanssa taas kevään tultua ja kurakelien väistyttyä päästy lenkkeilemään noille pienille ja kapeille metsäpoluille ja joenvarteen, sekä tietysti puuhaamaan puutarhassa. Ja eihän meillä täällä mitään citymaastoa olekaan. Talvella joskus ajellaan ensin autolla kylille ja lenkkeillään siellä, kun täällä ei ole valoja. Mutta lopun aikaa nautitaan kyllä just näistä ihanista maisemista ja pienistä lenkkipoluista. Siitä, että saadaan olla omassa rauhassa. Oikeastaan ne pienet kesäiset iltakävelyt on juuri parhaita. Ilman koiraa niitä tulisi harvemmin tehtyä, mutta onneksi on tuo oma karvapallo, joka pitää huolen siitä, että maisemista tulee nautittua!

Näihin meidän maisemiin liittyy vahvasti kapeiden polkujen lisäksi heinikot. Oikeastaan meillä päin maisema on yhtä heinikkoa ja niittyä. Asutaanhan me monellakin mittakaavalla mökkimaisemissa. Ei niitettyjä puistoja tai tienpientareita, vaan ihan sellaista luonnonvaraista maalaismaisemaa. Mutta niin kovasti kuin siitä tykkäänkin, tällainen maisema on kuitenkin melkoinen punkkiansa. Tai no, usein punkkeihin yhdistetään luonnonvaraiset heinikot, mutta ihan niin yksinkertainen tämä punkkiasia ei silti ole. Punkit kun ovat vallanneet jo ne kaupungitkin, ja itse asiassa on tutkittu, että juuri citypuutiaiset kantavat erityisen paljon borrelia-bakteeria.

Toinen punkkeihin liittyvä harhaluulo mökkimaisemien lisäksi on se, että punkit yhdistetään vahvasti kesään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan punkkikausi voi oikeasti kestää jopa läpi vuoden! Viiden asteen lämpötilassa heräävät puutiaiset ovat asia, joka kannattaa muistaa kesän lisäksi ympäri vuoden ja syyskuu on itseasiassa mitattu punkkirikkaimmaksi kuukaudeksi.

Puutiaisista ja niiden levittämistä taudeista kirjoitetaan nykyään paljon. Ja se on hyvä, joskin hysteriaa asian ympärille ei kannata luoda. Nimittäin tähänkin ongelmaan on onneksi ratkaisuja. Ihan kaikkein paras keino niin punkkien torjumiseksi, kuin oman mielenrauhan takaamiseksi on käynti eläinlääkärillä. Mikä on se oikea tapa torjua karvaturreihin tarttuvia puutiaisia selviää nimittäin parhaiten uskomalla asia asiantuntijan käsiin. Eläinlääkärin kanssa kannattaa miettiä paitsi niitä lenkkipolkuja ja oman asuinseudun punkkitilannetta, mutta myös sitä omaa koira-arkea. Punkkien torjuntaan vaikuttaa nimittäin moni asia. Jos perheessä on lapsia tai koira nukkuu sängyssä, kannattaa se tuoda eläinlääkärikäynnillä esiin. Samoin kannattaa mainita, jos koirasi on innokas uimari tai jos taloudessa on muita lemmikkejä. Eläinlääkärin neuvoilla ja oikeanlaisella punkkitorjunnalla on iso vaikutus koko perheen hyvinvointiin, ja asia kannattaa ihan oikeasti selvittää. Eläinlääkäri on myös juurikin se taho, josta saat paitsi vastaukset juuri niihin itseäsi askarruttaviin kysymyksiin, myös ohjeet ja tarvittavat tiedot punkkien levittämien vaarallisten tautien ehkäisyyn.

Tähän asti meillä on selvitty punkitta, mikä on oikeasti aika hyvin 9-vuotiaan koiran kanssa. Ja toki toivon, että säästymme niiltä punkeilta jatkossakin. Alman turkki pidetään suht lyhyenä, joten punkkien havaitseminen on kohtalaisen helppoa, samoin kuin peseminen ja harjaaminenkin. Hyvä vaihtoehto punkkivälitteisten tautien ehkäisyssä on jatkuvan punkkisuojan hankkiminen koiralle.

On laskettu, että lähes joka kolmas Suomen puutiaista kantaa taudinaiheuttajaa. Vaarallisten tautien ehkäisyssä meillä koiranomistajille onkin merkittävä osa. Itse asiassa iso vastuu, joka kannattaa ottaa tosissaan paitsi oman lemmikin, myös ihmisten terveyden vuoksi. Nyt kesän korvalla ihan viimeistään on hyvä tarttua härkää sarvista ja hoitaa yksi koiranomistajan tärkeimmistä velvollisuuksista. Koirat punkkeja vastaan -sivustolta löydät paljon punkkitietoa. Käynti eläinlääkärin luona ja oman koiran terveyden kartoittaminen ja parhaimman punkkitorjunnan löytäminen on kuitenkin askel, joka meidän koiranomistajien on otettava.

Me aiotaan Alman kanssa viihtyä meidän maalaismaisemissa vastuullisesti. Suojautumalla punkkeja vastaan suojataan paitsi itsemme, myös ystävämme – niin karvaiset kuin vähemmän karvaisetkin. Itse koen myös erityisen tärkeäksi sen mielenrauhan, jonka eläinlääkäri pystyy antamaan. Paitsi oikealla punkkien torjunnalla, myös vastauksilla niihin kysymyksiin, joita pidin ehkä vähän tyhminä tai joita en aluksi tohtinut kysyä.

Punkittoman kesän puolesta kannattaa heiluttaa häntää!

 

Huom: Kaikki lääkevalmisteisiin liittyvät kommentit poistetaan Suomen lääkelain mukaan.