Huh hellettä! Juuri nyt ei voi ainakaan valittaa Suomen kesästä. Lämpöä on riittänyt ihan yllin kyllin, ja yläkerran maakuuhuoneet ovat muuttuneet melkoisiksi lämpökammioiksi.

Sain edellisiltana jonkin ihmeellisen allergiakohtauksen. Korvat, nenä ja suu pistelivät ja tuntui kuin poskiontelot olisivat olleet täynnä lasivillaa. Eilisen päivän sain jotenkin pidettyä itseni kasassa, kunnes illan uintireissulla oireet taas voimistuivat ja aivastin yhdeksän kertaa peräkkäin. Kaupassa käynnistä ei tahtonut tulla enää mitään. Tänään onkin sitten kokeiltu vähän parempaa allergialääkitystä, vaan tuppaavat väsyttämään oloa aivan älyttömästi! Yleensä allergiani on vain vuotavaa nenää ja silmiä, mutta nyt en käsitä mistä ihmeestä tuo helvetillinen olo tupsahti. Varsinkin kun oireet pahenevat siellä, missä pujoa ja heinää on huomattavasti vähemmän.

Väkisinkin jäin miettimään, mitä keho haluaa viestiä näillä viime aikojen ylireagoinneillaan. Aivan kuin sillä olisi jotakin suurempaa sanottavaa.

Tänään olen koittanut olla mahdollisimman paljon sisätiloissa, mutta illalla olisi lasten urheilukilpailut, joihin haluaisin niin kovasti lähteä mukaan. Taidan ottaa riskin ja kokeilla, mennään sitten vaikka kahdella eri autolla.

Pieni katkennut tammenoksa viehättää vihreydellään. Pala kesää maljakossa – sisällä.

Ihanaa keskiviikkoiltaa!

Onko oikeasti sen parempaa kuin kesäilta ja pihasaunan lämpö. Aika jolloin saat olla ihan yksin!

Saunan lämmössä saa istua hämärässä omine ajatuksinesi ja nauttia rauhasta. Ovelta voi vetää välillä happea, kuunnella lintujen laulua ja sitten taas sulkeutua takaisin hämärän rauhoittavaan syleilyyn. Iltalenkin jälkeen saunan lämpö rauhoittaa ja katkaisee kiireen. Pieni hetki, jonka voi ihan vain olla -täysin omassa maailmassaan ja omassa rauhassaan.

Toki saunominen on nykyisin itselleni ihan ok, perheenkin kesken, mutta tuolloin kaikki löylyttelyn meditatiivisuus kyllä jää vähemmälle. Tajusin juuri, että yksinäisen iltasaunani kaltaiseen rentoutumiseen en pääse koskaan kotona. Vaikka koko perhe olisi jossain muualla ja koti täysin omaa valtakuntaani kaikki tekemätön kotityö vyöryy päälleni vähintäänkin ajatuksen tasolla. ”Huilaan tässä hetken, mutta pitäisi kyllä sitä ja tätä… Ai niin, ne pyykit!”

Taidan ottaa ihan tavaksi! Joka viikko oma hengähdyshetki saunan hämyssä ja rauhassa. Alan vihdoin ymmärtämään saunomisen perimmäistä olemusta!

Suloista iltaa!

Kuinka usein mahdoinkaan törmätä viime kevään aikana sananparteen ”kesäksi kuntoon”. Hoenta aloitetaan mediassa jo heti joulun jälkeen, mutta hypetys toki kiihtyy toukokuuta kohti mentäessä. Kesäkunnon tavoittelu on jokavuotinen ilmiö, mikä osaltaan kertoo sekin paljon idean toimivuudesta. Miksi ihmeessä joka vuosi pitäisi tähdätä kesäkuntoon? Entä syyskunto, talvikunto tai kevätkunto?

Viime kesänä kirjoitin vastineeni sosiaalisen median #rantakunnossa -haasteelle. Postaukseni Ehkä joskus #rantakunnossa voit lukea täältä. Jotta nyt ei menisi puurot ja vellit sekaisin, muistutan, että näkemykseni rantakunnosta ja kesäkunnosta on edelleen ihan samanlainen. Kyse ei siis ole millään tavalla ulkoisista asioista, vaan pikemminkin jokaisen omasta itsetunnosta ja omasta kehonkuvasta.

En siis juuri ole kesäkuntoa kevään aikana havitellut, mutta ikäväkseni kiireinen pätkä elämässä vei omasta hyvinvoinnista huolehtimisen äärimmäiseen minimiin. Päivät tuntuivat lipuvan ohi, eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa tuntunut löytyvän kuin illan viimeisistä tunneista tai aamuvarhaisesta varastetuista hetkistä. Molemmat vaihtoehdot osoittautuivat yöunien kannalta huonoiksi, ja kesäkuun alkaessa olo oli oikeasti tosi vetämätön ja väsynyt. Niinpä tein päätöksen: Kesä olkoon se aika jolloin ottaisin taas ohjat käsiini. Huolehtisin itsestäni, hyvinvoinnistani ja jaksamisestani. Enkä vain itseni vuoksi, vaan koko perheen iloksi. Elämä kun on opettanut senkin, ettei väsyneestä äidistä juuri ole iloa eikä hyötyä.

Kesä ei tuonut kenellekään lisää tunteja vuorokauteen, mutta valoisa osa vuodesta antaa ihmeesti sen tunteen kuin päivä olisi pidentynyt ihan ajallisestikin. Lasten kesäloma rauhoittaa aamut, joka tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että nukkua voi hieman pidempään, ja mikä parasta, heräillä välillä luonnollisesti ilman herätyskellon pirinää. Kun aamujen rutiineja ei sanele kiire, ehdin jopa lenkille ennen miehen töihin lähtöä. Kesällä kuntoon tarkoittaa siis kohdallani sitä, että syksyn ja arjen koittaessa voin paremmin ja jaksan taas arkea uudella tavalla.

Tämän viikon missio on kehittää jokaiselle päivälle lihaskuntotreeniä kotona lasten kanssa. Kun kuntosalit lapsiparkkeineen ovat vain kaukainen haave, luovuus ratkaisee. Kotijumppa ei ole välttämättä se innostavin kuntoilumuoto itselleni, mutta aion opetella. Kahvakuulat ulos, rappuhyppelyä lastauslaiturilla ja askelkyykkyjä alapihalla. Siinäpä joitakin kehittämiäni ratkaisuja.

Tähtään siis jonkinlaiseen syyskuntoon. Kun illat alkavat pimentyä ja arki aikaisine aamukiiruhtamisineen astuu kuvioihin, aion olla virkeä ja hyvinvoiva äiti. Kesä kun on lopulta parasta mahdollista aikaa liikkumiselle ja terveelliselle ruokavaliolle.

Energistä uutta viikkoa!