Tänään on nautittu kirpakasta pakkasesta ja ihanasta auringonpaisteesta. Ulkona paistoi niin, että pää oli hetken haljeta, ja hanki jaksoi kantaa vähän isompaakin kulkijaa. Ulkoilun jälkeen maistui tietysti hernekeitto, joka valmistui tänäänkin tuolla 2000-luvulle päivitetyllä ohjeellani. Hernekeittoa meillä syödäänkin nyt pari päivää ahkerasti. Laskiaisen varjolla tietenkin!
Laskiaissunnuntain lisäksi meillä on vietetty tänään ystävänpäivää pikkuisella viiveellä, sillä olemme taas koko perhe kasassa. Vaikka eilen kyllä herkuttelin illalla lasten kanssa poppareilla ja sipseillä (katsottiin suomen surkeinta kuskia ja muita hauskoja ohjelmia), niin mitään isompaa ystävänpäiväleivontaa en viitsinyt tehdä. Nämä sydänpullat maistuivat tänään taivaallisille, ja ehkä juuri siksi, että pöydän ääressä oli yhtä aikaa ne kaikkein rakkaimmat.

Perinteisesti laskiaispullaan kuuluu joko mantelimassa tai hillo. Itse en välitä kummastakaan, joten meillä pullat syödään pelkällä kermalla. Kun hattuosan pullasta painaa vielä pienellä piparkakkumuotilla sydämeksi, saa pullista kivoja leivoksia, eikä niiden näin tarvitse olla sisältäänkään niin kovin perinteisiä laskiaispullia. Nyt kun ystävänpäiväkin osui viikonlopulle voisi sydämelliset laskiaispullat olla aikamoinen veto vaikka työkavereille!

Nämä pullat valmistuvat muuten melko perinteisellä tavalla, mutta mikäli hattuosan haluaa leikata muotilla, kannattaa jättää raesokeri pois! Oikaistakin voi, sillä paistovalmiita pullia löytää kaupan pakastealtaasta. Kerman voi vatkata hyvin jo etukäteen ja tehdä pursotukset vasta juuri ennen tarjoilua.

Tänään oli tarkoitus päästä vähän eteenpäin remontin kanssa, ja puuvajakin kaipaisi täydennystä, mutta aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Ei silti yhtään hassumpi sunnuntai, näitä voisin ottaa lisää.

Levollista iltaa ja kaikkea hyvää uuteen viikkoon.

Viikonloppu lähestyy loppuaan, ja uusi viikko käynnistymistään. Arki ja viikonloppu on hyvä erotella toisistaan, ja meillä se ainakin tapahtuu ehkä helpoimmin aamupalapöydässä. Jos arkena haukataan kiireellä jotakin, niin viikonloppuna katetaan sitten vähän paremmin. Eikä ole kiire, aamupalanälkää voi hyvin kerätä jonkin aikaa.

Arabia juhlistaa tänä vuonna 10-vuotiasta Koko -astiasarjaa, ja yhteistyössä Arabian ja Indiedaysin kanssa, pääsin kokeilemaan Koko astioiden uutuussävyjä Sahramia ja Niittyä. Arabian Koko -astiasto on niitä harvoja, joita voin sanoa keräileväni. Olen aina pitänyt tästä selkeälinjaisesta muotoilusta ja se istuu yhteen muiden Arabian ja Iittalan astioiden kanssa. Valkoisia Koko-astioita meiltä löytyykin aika paljon, mutta täytyy myöntää, että näillä laina-astioilla väri-ilottelu sai pohtimaan, miksei sitä joskus voisi kattaa hieman värikkäämminkin.

Totuus tulee lasten suusta, ja ainakin meillä poika oli sitä mieltä, että värikäs keittiönpöytä näytti tosi hienolta. Ja kenties värikimara hiukan piristikin aamupalapöydässä. Itse näen nämä uutusvärit, Sahramin ja Niityn, myös etnisen keittiön kattausväreinä, vaikka muotoilu varsin sumalaista designia onkin.

Ennestään meiltä löytyy Koko -sarjan valkoisia astioita. Hauskat kaatimet, S-kokoiset kulhot, jotka sopivat monenlaiseen käyttöön, niin jälkiruokakulhoksi kuin tarjoiluastiaksi. M-kokoiset kupit aluslautasineen taasen ovat älyttömän käytännöllisiä, koska ne voi kattaa niin teen juojalle, kuin latten ystävälle. Kupista voi kivasti myös kauhoa alkupalat, vaikka pienen keiton tai salaatin. XS-kokoiset kupit ovat mieheni espressokuppeja, mutta ne käyvät yhtälailla myös munakupista tai kivana lisänä kattausta, kuten esimerkiksi syyskattaus kuistilla -postauksessa. M-koikoiset valkoiset kulhot sopivat nekin tarjoiluun, mutta yhtä hyvin käyvät niin pasta-, keitto-, kuin slaattilautasena. Ylipäätään pidän koko sarjaa älyttömän monipuolisena ja monipuolisuudellaan se rikkookin kivasti vanhoja kattausmalleja.

 Kuten otsikko lupaili, pieni kilpailu olisi myös teille! Mikäli Arabian Koko astiat kiinnostavat, nyt olisi mahdollisuus saada astiakaappiin Kokoa 150 euron edestä!
Kerro kommenttiboksiin mikä on sinun henkilökohtainen suosikkivärisi, Arabian Koko astiastossa, ja olet mukana arvonnassa.

Jätä kommenttisi viimeistään lauantaina 21. Helmikuuta klo 23.00 mennessä, ja varmistat voittomahdollisuutesi.

Tukevan aamupalan jälkeen jaksaa paremmin. Se olisi laskiaissunnuntai, joten nautitaan talvesta sen verran, kuin sitä on tarjolla!

Ihanaa ja leppoisaa sunnuntaita!

Mikäs sen parempaa talvipäivien ruokaa kuin erilaiset keitot. Siitä huolimatta, että lämpömittari lähentelee iltapäivisin viime juhannuksen lukuja, keitto maistuu esimerkiksi ulkoilun päälle aivan loistavasti. Meillä keitot ovat aika yleistä arkiruokaa, koska isosta soppakattilasta saadaan riittämään useammalle päivälle, ja keitto maistuu hyvin mikrossa lämmitettynä. Monesti silti keiton keittäminen vaatii jonkin verran aikaa ja vihannesten kuorimista, mutta onneksi on myös niitä nopeita vaihtoehtoja!

Hernekeitto on yksi suomalainen keittoklassikko, ja Indiedaysin ja Jalostajan Hernekeittotorstai -kampanjan myötä ajattelin paitsi avata omaa suhdettani hernariin, myös jakaa teille helpon ja herkullisen hernekeitto-ohjeen.

Väistämättä hernekeitosta tulee mieleen koulu. Ihan ensimmäiset luokat, mutta myös opiskelijaravintolan torstaimenu, jossa kahdesta valittavasta ateriasta toinen oli joka torstai hernari ja pannari. Milloinkaan en ole jättänyt väliin mahdollisuutta syödä hernekeittoa. Vanhemmillani on myös aina ollut tapana keittää joulukinkun jämälihoista hernekeittoa, joten vihreä soppa kuuluu luonnollisesti tähän talven keväiseen puoliskoon, kuten laskiaiseen.
En ole einesihmisiä, eikä lapsuudenkodissanikaan juuri eineksiä tavannut. Suomalainen purkkihernekeitto on kuitenkin poikkeus, jonka avulla joskus kiireen keskellä on ollut hyvä oikaista. Takaraivossani on muistijälki astiasta, jossa äiti keitti purkkihernekeiton mikrossa. Mieleeni palaakin kuva äidistä, arki-iltana ja vielä ulkovaatteissa, taikomassa nopeasti ruokaa lapsille; Hernari mikroon ja lautaset pöytään.

Vaikka purkkihernekeittoa voikin tuunailla vaikka miten, mielestäni helppus ja nopeus ovat asioita, joita ei kannata uhrata. Meidän Jalostaja maistui tällä kertaa savujuustolle, ja sai kylkeensä pekonirullia.

Hernesosekeitto pekonilla

Purkki Jalostajan hernekeittoa
(itse olen tyytyväinen tähän vähän isompaan pakkauskokoon)
pussi pakasteherneitä (200g)
2dl ruokakermaa esim. savujuusto
tarvittaessa suolaa ja pippuria

Tyhjennä purkin sisältö kattilaan. Nykyajan tehokkaat liedet ovat jo mikroakin nopeampia. Lisää vajaa purkillinen vettä joukkoon, ja kaada mukaan pakasteherneet. Lämmitä liedellä ja sekoita tasaiseksi. Survaise keitto sauvasekoittimella, lisää ruokakerma ja anna kiehahtaa.
Kääri pekonit rullalle ja laita n. 200°C uuniin hetkeksi. Näin pekoni ei kuivu, vaan pysyy mehevänä. Koristele keitto pekonirullilla ja herneenversoilla.

Voit vastaavasti käyttää esim. Mustapekka-ruokakermaa tai mitä tahansa maustettua tai maustamatonta ruokakermaa. Myös perinteinen Koskenlaskija -juusto sopii hernekeiton kyytiin. Käyttäessäsi perus Koskenlaskijaa, käytä puoli purkkia vettä ja anna juuston sulaa kuumaan ja soseutettuun keittoon.

Suomalaisia klassikkotuotteita jaosssa:

Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä on meneillään kiva kisa, jossa voit voittaa loistavia palkintoja joka viikko. Tägää omat hernekeittokuvasi #hernekeittotorstai, ja voit voittaa suomalaisia klassikkotuotteita. Enemmän kisasta ja säännöistä kampanjasivulla.

Ja mikäkö on hernarin jälkkäripari!? No pannari tietenkin! 🙂

Ihanaa aurinkoista ja keväistä päivää. Oma eilinen ei mennyt ihan putkeen, mutta josko tänään jäisi aikaa keleistäkin nauttimiseen.

Muistakaa syödä hernekeittoa! 🙂